Tarina kuvan takana

Tarina kuvan takana on aina kiinnostava matka menneeseen. Minun kuvani on otettu joskus vuonna 1995 tai 1996, ihan tarkkaan en nyt muista, eikä kuvassa edes ole päivämäärää, vaikka tekstiä onkin. Julkaisin kuvan jokin aika sitten Instagramissa ja muualla somessa, heti alkoi tulla toiveita, että kertoisin mitä tässä on oikeasti tapahtunut. Kun en kerran kertonut sitä, että mitä kuvassa oikeasti on tehty, miksi kuvassa on banaaneja. Kaikenlaisia ideoita kyllä tuli mitä on voinut tapahtua.

Minulla on ollut aikanaan sellainen tapa, että olen hävittänyt ison määrän kuvia mutta en näköjään kaikkea. Tämä oli ison kuva pinon välissä kun etsin vanhoja sambakuviani, joita ehkä saattaa vielä olla jossain tallessa. Olen nuoruudessa ollut aika yllytyshullu tyyppi ja kaikenlaista on sen vuoksi sattunut.

Ja mitä silloin tapahtui?

Tapahtumapaikkana on ollut Turussa oleva Club Marilyn ja chippendales ilta. Kolme komeaa miestä esiintymässä ja kilpailu, jonka kuvan pimatsu voitti. Kun pojat olivat saaneet keikkansa päätökseen, heillä oli vielä kisa, johon sai osallistua kolme naista. Tietenkin minä olin yksi niistä osallitujista, jotka napattiin lavalle. Minun parini oli tuo kundi, joka pitää lantiostani kiinni. Parien oli tarkoitus tanssia hitaita banaani suussa…Ja banaaniin ei saanut jäädä mitään jälkeä tanssin aikana. Eli näin yksinkertaisesta asiasta oli kyse, ei mitään ihmeellistä. Banaanitanssi.

Täytyy myöntää, että olisi pitänyt säilyttää kuvat, joita aikanaan olen tuhonnut. Olisi paljon hauskoja hetkiä kerrottavana. Mutta tällaista se on kun ei halua kenenkään tietävän mitä on tullut nuorena tehtyä. Minä, äidin kiltti pikku tyttö…Kuvan aikana opiskelin viimeistä vuotta vaatetusalaa, tai olin juuri valmistunut. Olin pienen tytön äiti, yh. Elin vaatimattomassa kaksiossa lapseni kanssa ja mietin mitä elämältä haluan. Olen aina ollut aika taivaanrannan maalari. Etsin itseäni, tosin löysin itseni vasta vuosikymmeniä myöhemmin kun sairastuin. Elämä vaati veronsa.

Olenko katunut elämääni kun tuhosin kuviani?

En. En ole koskaan suostunut katumaan elämääni, mutta en halunnut myöskään roskaa kaappeihini silloin kun suoritin tällaisen toimenpiteen. Kuvat kertoo monta tarinaa ja jokaisesta kuvasta voi jokainen myös tehdä omat tarinansa, kuvista voi aina kehitellä vaikka mitä kun niitä katsoo, niin tästäkin kuvasta tehtiin vaikka mitä päätelmiä. Samaa tehdään ny1kyäänkin, kun tehdään erilaisia olettamuksia vaikka meistä bloggaajista. Tästä olen aikanaan kirjoittanutkin. Olettamuksia, joita jokainen on minusta tehnyt pelkkien kirjoitusten ja varsinkin kuvien perusteella. Vaikka teemme olettamuksia muista, niin pitää muistaa, että ne eivät välttämättä pidä paikkansa, vaan totuus voi olla aivan toinen.

Puhutaan hyvää seläntakana!

-Melissa-

Kelsiliivi ilman ompelua on helppo juttu kaikille. Juurikin siksi kun ei tarvitse ommella yhtään mitään. Tällainen kelsiliivi on muutoinkin hyvä vaate syksyllä ja talvellakin. Syksyllä tarkenee paksun villapaidan kanssa ja talvella heittää liivin takin päälle lisä lämmikkeeksi. Liivin ei tarvitse olla näin pelkistetty kuin tämä minun on, vaan voidaan myös koristella monella tavalla. minä meinaan vielä tehdä tampin liivin takaosaan.

Muutamia vuosia sitten oli tämän tyyppiset kelsiliivit iso juttu. Niitä näkyi paljon katukuvassa ja se oli kivaa vaihtelua kun liivit ovat olleet poissa niin pitkään. Itse kun tykkään liiveistä todella paljon ja nyt on aika tuoda vaatekaappiin myös ne ysäriliivit, joita käytettettiin paljon aikanaan. Mutta takaisin kelsiliiviin!

Kelsiliivi ilman ompelua on niin helppo toteuttaa, että kuka tahansa uskaltaa ryhtyä hommaan. Uskokaa minua. Materiaalitkin voi hankkia vaikka Eurokaknkaasta, sinne tulee aina jossakin välissä kaikenlaisia turkiksia sekä keinokelsiäkin. Ja jos tämän katsoo liian haastavana, niin hae kirpparilta kelsitakki ja irroita siitä hihat. Se on kaikkein helpoin tapa saada itselleen kelsiliivi, jollainen kuuluu ihan jokaisen kaappiin, minun mielestäni.3

Tarvikkeet

• Tekokelsiä
• sakset
• mittanauha
• sabloonat kädenteihin
• lyijykynä

Piirrä soikion (ovaalin) muotoinen sabloona kädentielle: Pituus 21 cm ja leveys 11 cm leveimmästä kohtaa. Muokkaa tarvittaessa isommaksi, jos tuntuu liian pienelle.. Merkkaa keskikohta.

Mittaa liivin koko kappale: 140 cm leveä ja 770 cm pitkä, merkkaa kappaleen keskikohta. Mittaa sen jälkeen niskasta 8 cm alaspäin. Merkkaa kohta. Kädenteiden väli on yhteensä 40 cm. Aseta sabloona niin, että sen keskikohta on noin 20 cm päässä koko kappaleen (liivin) keksikohdasta molempiin suuntiin. Piirrä kädentie sabloonaa apuna käyttäen.

Tarkista vielä mitat ja leikkaa varovasti irti, älä katko karvaa poikki.

Sovita ja muotoile tarvittaessa leikkaamalla.

Toivottavasti tästä ohjeesta on apua ja aina voi siis myös laittaa liiviin koristeita tai parantaa sen istuvuutta vaikka taakse laitettavalla tampilla. Tällaisen haluan siis itse nyt tähän liiviin. Liiviin voi laittaa myös vyön tai tehdä keinonahasta. Mielikuvitus tässäkin rajana. Liivin ilme muuttuu aika helposti kun testailee eri juttuja. Itse tykkään kovasti erilaisista liiveistä sen vuoksi, kun niillä saa asun muutettua todella helposti ja näppärästi. Liivin voi myös pukea minkä tahansa vaatteen kanssa, kuten housujen, mekon, farkkujen ja leggareiden. Niin ihanan monikäyttöinen. Varsinkin tämä kelsiliivi.

Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

Lue myös nämä: Kelsiliivi, Liivi hameesta ja neuleesta