Välillä löytyy mitä kummallisimpia vaatteita, tällä kertaa tämä villapaita, joka on niin lyhyt, että tissit vilkkuu. Toki tissit myös lerpattaa pitkin lattioita, mutta siitä huolimatta paita on aivan liian lyhyt tällaiselle mummelille kuin minä olen. Siksipä  tissipaita muuttuu keepiksi. Keepiä voi hyvin pitää ihan kotona lämmikkeenä tai sitten ulkona takin päällä. Ihan miten itse tykkää. Ihan valtavasti taitoa ei tässä hommassa tarvita, ehkä vähän silmää mutta ei muuta.

Keeppi

Keeppi on lyhyt yleensä kyynerpäihin asti ulottuva viitta. Keepiä käytetään yleensä juhlaasusteena esimerkiksi morsiuspuvun osana. Tässä asussa ei ole hihoja mutta voidaan laittaa myös napit kanaloiden alle. Keepin voi valmistaa joko neulomalla tai valmiista kankaasta.

Tarvikkeet

• Paksu neulepaita
• villalankaa
• virkkuukoukku

Avaa sivusaumat, sekä hihojen saumat auki. Neulaa kainalon kaari pois, asettele siis sivusauma ja hihan toinen sauma yhteen niin edessä kuin takana. Tee sama toiselle puolelle. Pidä huolta siitä, ettei uuteen saumaan tule kulmia.

Ompele saumat yhteen joko saumurilla tai tavallisella ompelukoneella. Huolittele saumat vielä vaikka siksakilla, jos ompelet ompelukoneella.

Reunoihin voi hyvin virkata reunapitsiä, jolloin vaatetta saa hiukan pidemmäksi. Reunapitsi ei ole kuitenkaan pakollinen. Kaikkea muitakin reunoja voi tehdä ja kokeilla, riippuen niin tyylistä ja paidasta, josta keepin tekee.

Tissipaita muuttuu keepiksi siis suhteellisen helposti. Kannattaa kokeilla ja samalla tyylillä voi tehdä niin viittoja kuin ponchojakin. Itse tykkään paljon tämän tyyppisistä vaatteista kun ovat todella monikäyttöisiä kapistuksia. Varsinkin tällaiselle vilukissalle tarpeellisia. Ja kyllä, kädet liikkuu näissä hyvin ja tarpeeksi. Koska nämä ovat lyhyet, niin on helpompi vielä liikutella kätösiä kuin noissa pitkissä versioissa. Tätä ei voi pukea monella eri tavalla mitä taas tuon neulotun pelleriinin, josta kirjoitin muutama päivä sitten. Vaan tämä on ja nököttää samalla tavalla aina päällä. Mutta eipä se haittaa, tuo omaan tyyliin hiukan särmää.

Tämä on myös sellainen tuunaustyö, jota voi hyvin kokeilla, vaikka mitään suuria töitä olisi aikasemmin tehnyt. Suosittelen aina ensimmäisiksi töiksi lisäämään vain koristenauhoja yms. Mutta tämä voi olla hyvin se seuraava työ.

PS. Jos ei virkkuukoukku pysy kädessä, niin ratkaisu löytyy kirpparilta, nimittäin sieltä löytyy paljon virkattuja, paksumpia reunapitsejä, jotka voi kiinnittää ompelemalla keepiin.

Ihanaa päivää!

-Melissa-

Seuraa minua: Facebook

Miltä köyhyys tuntuu? Voiko köyhänä elää hyvää elämää? Miten selviää hanttihommissa ja tukien viidakossa? Onko köyhän elämä pelkästään roposten laskemista?

Jokainen köyhä kokee köyhyyden eri tavoin ja köyhiä on erilaisia ja elämän kokemukset ovat myöskin erilaisia. Miksi haluan puhua köyhyydestä? Tai miksi haluan kertoa meidän köyhyydestä? Koska haluan, että ymmärretään se, että me kaikki olemme erilaisia ja me kaikki teemme asiat omalla tavalla. Kirjoituksessa on myös pieni kritiikinpoikanenkin, joka on enmmän köyhille kuin muille.

Miltä köyhyys tuntuu? Minusta se ei tunnu miltään. Mutta sen verran tiedän, että monille köyhyys tuntuu musertavalle, työläältä ja vaikealta. Se on surullista…Kuka meille opettaa, että köyhän elämä ei ole merkityksellinen, eikä hän jätä jälkeä tähän maahan?

Mitä on köyhyys?

Suomessa köyhyys on suhteellista köyhyyttä ja tämä on syventynyt vuosien saatossa paljon. Köyhyyteen liittyy useasti paljon muitakin ongelmia, kuten päihteet sekä mielenterveysongelmat. Nämä kuitenkin useimmiten niputetaan yhteen ja pidetään kaikkien köyhien onglemana. Näin ei kuitenkaan ole. On paljon köyhiä, joilla ei ole mitään ongelmia ja pystyvät elämään hyvinkin tasapainoista elämää rahasta riippumatta. Sairaudet ja velkakierre tuo mukanaan useasti lieveilmiöitä, jotka voivat johtaa myös asunnottomuuteen. Myös asunnottomia on erilaisia ja asunnottomuuteen on johtanut monet seikat. Myös minä olen ollut asunnoton. En sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka minut sellaiseksi kirjattiin, kun en antanut muuta osoitetta kuin Poste restanten. En myöskään saanut tukia silloin. Tämä oli oma valintani.

Jokaisella on siis oma tarinansa kerrottavana, eikä kenenkään tarina ole toistaan huonompi. On täysin turhaa köyhienkään huudella toiselle köyhälle, että toinen on väärin köyhä. Olen joskus kysynyt, että millainen on oikeanlainen köyhä, mutta selkeää vastausta tähän ei ole tullut. Mutta useimmiten on puhuttu vaikeasta sairaudesta, työstä, jonka palkka ei riitä elämiseen. Nuo lähinnä ovat tulleet esille kun olen asiaa kysynyt.

Pitääkö köyhyyttä hävetä?

Olen aikanaan kirjoittanut tänne postauksen aiheeseen liittyen, kun omaa elämää pitäisi hävetä. Kun kirjoitin tekstin, olin vähän suivaantunut ja se kyllä näkyy tekstistä. Minua harmittaa se, että varsinkin köyhät itse ovat niin kovia arvostelemaan muita köyhiä heidän elämästä, varsinkin jos toinen köyhä elää hyvin. Sellainen ei ole oikea köyhä…Jälleen palataan tähän aiheeseen.

Itse olen sitä mieltä, ettei omaa elämää pidä koskaan hävetä, vaan elämästä voi rakentaa sellaisen, että on hyvä elää sitä omaa elämää. Näin olen itsekkin tehnyt. Ennen, nuorempana köyhyys oli myrkkyä minulle mutta sairauteni ja pitkäaikaisen tyttömyyden jälkeen, olen muuttanut suhtautumista elämääni. Tällä porukalla on hyvä olla. Olen tehnyt ison työn, että olen nyt tässä pisteessä, jossa nyt olen ja arvostan itseäni enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka köyhyys on elämässä, niin elämä sisältää niin paljon hyviä asioita, ettei köyhyys tunnu musertavalta vaan voin tehdä niitä asioita, joita haluan tehdä.

On ainakin yksi asia missä minun ja rikkaan ihmisen elämä eroaa ja se on siinä, ettei minulla ole mitään menetettävää, kun minulla ei ole mitään. Koen olevani näin paljon vapaampi mitä rikas. Rikas on kiinni omaisuudessaan, minä en missään. Voin siis vapaasti mennä ja tehdä mitä ikinä tahdon. Toki voi rikaskin, jos maksaa siitä. Minä teen kaiken sen vähällä rahalla tai ilmaiseksi.

Miksi ihmeessä olen köyhä?

Ei mennyt asiat suunnitelmien mukaan. Tulin äidiksi nuorena, kesken opintojen. Lapsi oli vaikeasti sairas ja jäin hoitamaan häntä. Kävin toki koulut loppuun alalla, joka vedettiin Suomesta alas. Sen jälkeen kouluttauduin ja erikosituin siihen asti kun sain jälleen uuden lapsen, joka oli myös vaikeasti sairas. Jäin hoitamaan häntä kotiin. Kun tilanne parani lähdin hanttihommiin ja sitä kautta pääsin lopulta matalapalkkaiseen työhön, palkalla kyllä eli kun ei mitään ylimääräistä hankkinut. Mutta sitten sairastuin vakavasti itse ja 6 vuotta elämästä meni taistellen. Siksi, vasta nyt lähes 50 vuotiaana olen vihdoin sellaisessa tilanteessa, jossa voin vähän itse päättää miten teen työni, missä sitä teen ja millä tavoin.

Minulle tämä toimii paremmin kuin vakinainen työ, sillä…Edelleen, saan olla vapaa tekemään mitä huvittaa. Kyllä, vapaus on minulle aina tärkein asia mutta ymmärrän hyvin heitä, jotka kaipaavat vakinaista työtä. Epäsäännöllinen tulo tuo perheelle kompastuskiviä, mutta nekin on voitettavissa kun osaa ennakoida. Minulla ei siis ole ollut ongelmia ollnekaan tukien kanssa, mitään ei ole katkaistu kun olen ollut hyvissä ajoin liikkeellä kun tiedän, että tilanne muuttuu.

Mikä on tämän kirjoituksen tarkoitus? Se, että alettaisiin ymmärtämään sitä, että meitä köyhiäkin on erilaisia, me unelmoimme eri asioista, me koemme elämän eri tavoin. Ei me kukaan olla samanlaisia. Mutta yksi asia on varma, se olo ei kohene rahalla, jos ongelmat ovat todella huonosti henkisellä puolella. Kokemusta on. Oman unelmaelämän voi silti rakentaa, sen mukaan miten siihen on mahdollisuuksia.

Miltä köyhyys tuntuu? Se tuntuu siltä, että se on osa elämää mutta en anna sen olla koko elämä. Olen näinä vuosina oppinut sen, että minä voin oikeasti tehdä ihan mitä tahansa sellaista ilmaiseksi, mistä rikas maksaa. Minun hyvinvointini lähtee siis ihan niin perusasiasta kuin liikkuminen, en häpeä sitä, että polkupyörät meillä on kierrätettyjä tai liikuntavarusteet on myös kierrätettyjä, vaan ne ovat sopivat siihen, että voidaan liikkua ja mennä minne halutaan. Toinen todella tärkeä asia liikkumisen lisäksi on ompelukone, sekä neulepuikot. En minä muuta tarvitse, oikeasti. Näillä asioilla pääsen jo pitkälle oman hyvinvoinnin hoidossa.

Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

P.S Tule mukaan köyhien ja vähävaraisten vinkkiryhmään antamaan omia vinkkejä tai puhumaan köyhyydestä.