Sain tässä muutamia kuukausia sitten uuden nimen itselleni: Elämäntapahihhuli. Se kuvastaa minua ihan yhtä hyvin kuin Lumppumaakari tai Kassi-Alma. Elämäntapahihhuli vain pitää sisällään niin paljon muutakin kuin vain tuon Lumppiksen ja K-A:n, se on koko tämä minun elämä ja pääkoppani. On myös erittäin nautittavaa olla Elämäntapahihhuli, maailma näyttää niin erilaiselle kun vähän hihhuloi.

Sain aimo annoksen hyvää mieltä tuossa eilen kun tulin töistä kotiin ja eteisen lattialla komeili Kierrätyskeskuksen lahjakortti. Halusin ehdottomasti päästä heti tänään käymään Nihtisillassa tuhlaamassa lahjakorttia. Eli pääsin kuin pääsinkin ostamaan itselleni joululahjaa. Lahjakortista jäi kivasti vielä joulun jälkeenkin käyttöön kun Kierrätyskeskus oli aika täynnä ihmisiä ja minä sen verran vielä kipeänä, että en halunnut pitkään viettää aikaani siellä. Mutta löysin muutaman ihanuuden, joista varmasti saatte lisäkuvia kunhan loma tuosta tepsuttelee luoksemme.
Elämäntapahihhuli siis nauttii valtavasti näin pikkuisista jutuista kuin, että pääsee Kierrätyskeskukseen juuri silloin kun tuntee olonsa erittäin näivettyneeksi ja parasta on se, kun kaapin siivouksen yhteydessä löytää villamekon, jonka on tehnyt itselleen kauan aikaa sitten. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, kun löytää jotain minkä on vähän jo unohtanut. Mekot tuottaa minulle aina ilon kiljahduksia.

Eilen sain toisenkin yllätyksen, nimittäin sekin oli joululahja jonka sain itselleni hankittua erään käsityöryhmän kautta. Kolme 60-70-lukujen neulelehtiä ohjeineen. Voiko ihminen oikeasti olla näin onnellinen näihin lahjoihinsa? Kyllä vain, täydelliset lahjat ja lehdistäkin löytyi todella monta ohjetta, jotka meinaan toteuttaa. Mekkoihmisenä tietenkin mekkoja katselin lehdistä.
Voin ihan suoraan sanoa, että olen materialisti mutta parasta tapaa toteuttaa tätä on löytää kaikkea ihanaa kierrättämällä. Vaikka tämä hulluus on vain pieni osa Elämäntapahihhulin elämää niin se on yksi parhaimpia hulluuksia… Jos ette usko, kokeilkaa itse.

Mitä sieltä Kierrätyskeskuksesta sitten löytyi?

* Koska tykkään kerrostaa asuni niin toppi toimii erittäin hyvin siinä hommassa ja kun toppi on myös pitkä voi sita käyttää vaikka leggareitten kanssa. Roikkuvia koruja, karvaa, pitsiä…sitä kaikkea voi laittaa tuon topin kanssa. Hiukan hullutella ja leikitellä.
* Pitsiä taas tarvitsen aina ja kaikessa, pitsivarastoni onkin hyvennut niin pieneksi, että on aika taas etsiä ihania pitsinpätkiä. Pitsejä voi kiinnittää mihin tahansa vaatteeseen riipuen niin pitsin kuin materiaalinkin paksuudesta mutta kaikkea voi laittaa. Olen myös innostunut kokeilemaan pitsisistä pöytäliinoista kaikenlaista…Katsotaan mitä saan aikaan kun keräilyni on valmis.
* Tarjoiluastia taas on meille tärekä, monella tapaa. Varsinkin tällainen vanha ja kulunut näyttää upealle kattauksessa. Sinivalkoinen kuviointi saa raikkaan fiiliksen aikaan. Tosin, edelleen etsin punaisia vaihtoehtoja kattauksiini.

Askarrellaan ötököitä lasten kanssa!

Nyt on se hetki kun huudellaan keskusteluryhmissä etsien vinkkejä mitä lahjoja pitäisi antaa lasten kanssa töitä tekeville. Miten kiittää syksystä. Oma vinkkini on, että tehdään lasten kanssa jotakin pientä ja suloista, sellaista jonka voimin opettajat ja ohjaajat näkyvät kauas. Tämä vinkki on super helppo toteuttaa ohjeen mukaan. Voin laittaa pääni pantiksi siitä, että on helppo. Nimittäin kuvan tuotokset ovat mieheni tekemiä ja hän teki niitä lasten kanssa iltapäiväkerhossa. Olivat hitti lasten keskuudessa. Kaikki halusi tehdä ötököitä.

Askartelupaketin voi ostaa Kierrätyskeskuksesta. Näprän osastolla on isot määrät kierrätysmateriaalia, joista askartelee helposti kaikenlaista kivaa vaikka joululahjaksi. Esimerkiksi keppihevosia tarvikkeineen. Parasta näissä askartelupaketeissa on se, että Kierrätyskeskus julkaisee myös ohjevideoita näihin. Askartelut ovat helppoja, paketit edullisia ja kun lasten kanssa tekee yhdessä niin hyvä fiilis on taattu.

Näiden ihanien heijastin ötököiden ohjeet löytyy linkistä ja ei muuta kuin tekemään lasten kanssa työskentelevät aikuiset näkyviksi.