Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa
2
Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa. Aamu Jätkäsaaressa alkoi muutama viikko sitten erityisen lempeästi. Aurinko kurkisti pilviverhon takaa ja meri näytti olevan yhtä rauhallinen kuin mieli. Meidän tiibetinspanieli Söpö herätteli minut lempeästi tassullaan, ihan kuin hän olisi tiennyt, että nyt on täydellinen hetki lähteä aamulenkille.
Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa.
Asumme aivan meren äärellä, ja yksi lempparireiteistämme kulkee Jätkäsaaren rantaa pitkin. Siinä on jotakin maagista – sekoitus merituulta, modernin kaupunginosan sykettä ja luonnon rauhaa. Kaupungin äänet hiljenevät ja meren liike ottaa vallan. Tällä kertaa pysähdyimme tutulle laiturille, siihen, missä voi istua hetkeksi alas ja katsella veden peilaamaa taivasta. Tänä aamuna pilvet väistyivät juuri sopivasti, jättäen sinisen aukon keskelle harmaata- kuin taivas olisi hymyillyt meille. Laitureilla on vielä hiljaista, ja vesi peilaa taivaan sinisenä hetkenä, jolloin pilvet tekevät taivaalle oman taideteoksensa.
Kiedoin päälleni lämpimän valkoisen takin ja vedin pipon korville. Söpö hypähti syliini rantapenkillä, ja siinä me istuimme hetken hiljaa. Hän katseli merta vakavana ja viisaana, kuten hänellä on tapana. Pienessä koirassa on yllättävän paljon elämänfilosofiaa, hän tietää, että juuri nämä pienet pysähdykset tekevät päivästä merkityksellisen.
Takin alle puin itse tehtyä. Poolopaita on tehty itse ja farkkuhaalarit on tuunattu vanhoista farkuista. Nämä päällä fiilis nousee korkealle.
Jätkäsaari – Helsingin Manhattan
Jätkäsaari on meille paljon enemmän kuin kaupunginosa – se on koti. On uskomatonta, kuinka läheltä voi löytyä näin kauniita näkymiä ja hiljaisia hetkiä. Täällä meri tuo jatkuvuutta ja muistuttaa, että elämä virtaa eteenpäin omalla painollaan. Jätkäsaaren rannassa on jotakin, mikä pysäyttää kiireen. Täällä arki ja lepo kulkevat käsi kädessä. Ja kun tällaisen hetken saa jakaa rakkaan karvakaverin kanssa, ei oikeastaan kaipaa mitään muuta.
Söpö on mitä parhain lenkkikaveri. Hän ei kiirehdi, vaan pysähtyy tutkimaan ja ihmettelemään. Hänen kanssaan opin pysähtymisen taidon joka aamu uudelleen. Ja juuri siksi nämä hetket tuntuvat niin merkityksellisiltä, ne ovat pieniä palasia suuresta onnesta. Tällaiset aamut ovat muistutus siitä, miksi rakastamme näitä kotikulmia ja miksi Söpö on elämäni paras lenkkikaveri.
Nautinnollista pääsiäistä kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pukeutumisvinkki
Pukeutumisvinkki tähän väliin. Tai ei tämä mikään vinkki ole, kaikkihan tämän nyt tietää, mutta kerron silti. Laskiaissunnuntai ei ollut ihan perinteinen laskiaissunnuntai. Ei näkynyt pulkkamäessä ketään, ei lapset riehuneet lumihangissa, eikä paljon muutakaan. Tosin, ei ollut luntakaan.
Pukeutumisvinkki
Minä kuitenkin itsepäisenä päätin, että on talvi ja piste. Lunta nyt en saanut tekemälläkään, joten oli tyydyttävä siihen kuvitelmaan, että maa on valkoinen. Koska on talvi, niin sen mukaiset releetkin sitten. Lasika kuitenkin olin sen verran, että päälle vetaisin oloasun, en mitään hienoa ulkoilupukua. Halusin ehdottomasti kengät jotka jouluna hankin Tallinnasta ja päälle rakastakin rakkaampi over size -takkini. Takissa on oikeastaan yksi vika, siinä ei ole mitään kiinnitysmekanismia, joten aina joutuu käyttämään vähän mielikuvitusta kun laittaa takin päälle.
Yksi kaikkein helpoin tapa saada takki kiinni, on laittaa vyö. Kuulit oikein, niin yksinkertainen niksi, kuin vyö. Mutta koska kyseessä on iso takki, niin tarvitaan pitkä vyö, sillä tämä takki menee aika mahtavalle rutulle. Ja näin vyön pitää olla pitkä, että saa takin nätisti poimuille vyötärölle. Liian lyhyttä kun ei saa sitten millään kiinni. Uskokaa vain sanaani, olen kokeillut. Ei mennyt kiinni vaikka miten punaisena ähisin ja puhisin.
Laskiaissunnuntain herkuttelu
Sunnuntai oli joka tavalla lötköttelypäivä. Ei me tehty yhtään mitään. Toki sen verran, että koirat vietiin ulos, haettiin laskiaisherkkuja kahvilasta ja käveltiin pitsalle (suomeksi). Koska olemme näin laiskoja, niin tietenkin me vain nautiskelimme roskaruoalla, jonka söimme meidän alueemme italiaisessa ravintolassa. En ole mikään pitsan ystävä, mutta tuolla on sellaista pitsaa mitä minäkin kyllä mielelläni syön.
Lempi kuppilani tällä alueella taas on pikkuruinen kahvila puiston nurkalla. Siellä on kyllä kaikkein parhaimmat croisantit, oli ne sitten sellaisena tai täytetty ja tällä kertaa tietenkin laskiaisen kunniaksi otimme laskiaiscroisantit meidän porukalle. Nami nami sanoi tämä yksisarvinen. Iltapäivästä sitten sukelsimme lämpimään, hämyiseen saunaan ja pesimme vihdoin edellisen viikon mudat pois ihosta.
Mutta se siitä ja nyt on tämä tuleva viikonloppu. Uudet kujeet.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: