Illallinen kahdelle Merimakasiinissa
6
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi. Herkullinen neljän ruokalajin illallinen Merimakasiinissa Helsingissä: lohta, parsakeittoa, turskaa ja valkosuklaablondie. Tunnelmallinen ilta kahdelle meren äärellä.
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi
Meillä on paikkoja, joihin palaamme yhä uudelleen ja Helsingin Merimakasiini on yksi niistä. Se meren tuoksu, vanhan satamamakasiinin tunnelma ja ikkunoista avautuva Hietalahden merinäköala… Se rauhoittaa, koskettaa ja vähän kutittaa vatsanpohjasta, etenkin kun tietää, mitä keittiöstä on tulossa.
Tällä kertaa päätimme hemmotella itseämme keittiömestari Markus Kornmayerin suunnittelemalla parsamenulla (55 €), joka vei meidät täydelliselle makumatkalle. Ravintola ei pettänyt taaskaan, eikä muuten myöskään mies, joka tarjoutui maksajaksi.
Lohi: viiden tähden avaus
- Aloitimme Jääkellarin lohella, lohikroketilla, savulohirilletellä ja kirjolohen mädillä, jonka kruunasi valkoinen parsa. Tässä annoksessa oli kaikkea: rousketta, pehmeyttä, suolaisen ja makean tasapainoa. Ja ehkä ripaus rakkautta, sillä en muista koska viimeksi olisin saanut näin hyvää lohikroketin kuorta, täydellisen rapea, ja sisällä savuisen täyteläinen täyte. Kyllä, nuolin haarukan varrenkin.
Parsakeitto: lempeä halaus lautasella
- Toisena saimme parsakeittoa käsin kuorituilla Jäämeren katkaravuilla. Ja tässä kohtaa silmät menivät melkein kiinni jo ensimmäisellä lusikallisella. Mieheni totesi: “Tässä on jotain niin lohdullista, että tekisi mieli pyytää peitto ja jäädä tänne.” En olisi pannut pahakseni.
- Keiton rakenne oli täydellinen: samettinen mutta ei raskas. Katkaravut toivat juuri sopivasti merisuolaisuutta. Kevät kulhossa, sanon minä.
Turska: yllättäjä lautasella
- Pääruokana tuli paistettua Ahvenanmaan turskaa, vihreää parsaa, perunaa ja Hollandaise-kastiketta. Tämä annos sai mieheni hiljaiseksi ja jos tunnet mieheni, tiedät miten harvinaista se on. (Tästä voisi tulla meidän uusi terapiamuoto.) Turska oli mehukasta ja täydellisesti paistettua. Hollandasekastike toimi niin hyvin, että olisin voinut pyytää sitä lasissa mukaan.
Suklaa: suloinen loppu
- Jälkiruokana saimme valkosuklaablondien, tummaa suklaata ja marjoja. Ja oi että! Blondie oli pinnalta kevyesti rapea, sisältä ihanan tahmainen. Marjat tasapainottivat makeuden ja tumma suklaa toi annokseen syvyyttä. Täydellinen päätös illalle ja kyllä, söin myös mieheni annoksesta. Rakkaudella tietenkin.
Merimakasiini, sydämellinen paikka, johon palaa mielellään
Tämä ei ollut ensimmäinen kertamme Merimakasiinissa, eikä varmasti viimeinenkään. Rakastamme paikan merellistä tunnelmaa, tasokasta ruokaa ja ennen kaikkea ystävällistä henkilökuntaa, joka saa meidät tuntemaan kuin olisimme palanneet vanhojen ystävien luo.
Jos etsit romanttista illallispaikkaa Helsingissä, jossa yhdistyvät huolella suunniteltu menu, sesongin parhaat maut ja meren läheisyys, suuntaa Merimakasiiniin. Ja ota joku tärkeä mukaasi, hyvän ruoan jakaminen tekee hetkestä vieläkin erityisemmän.
Aurinkoista sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Miksi rakastan asua Helsingin Manhattanilla
Minulta useasti kysytään miksi rakastan asua Helsingin Manhattanilla? Vastaan siihen aina, että meri on sydämeni laulu ja meren äärellä minä vahvistun. Täällä on kaikki lähellä ja pääsee helposti niin luontoon kuin kaupungin ytimeen tai olla vain tässä.
Miksi rakastan asua Helsingin Manhattanilla
Kuvittele aamu, jolloin kahvi höyryää kädessäsi, ja meri, tuo alati vaihtuva, joskus lempeä, joskus armoton, tervehtii sinua kuin vanha rakas. Tervetuloa Helsingin Manhattanille, eli rakastettuun Jätkäsaareen, kaupunkiin kaupungin sisällä, missä merituuli silittää hiuksia ja betonin syleily tuntuu lämpimältä. Minä rakastan tätä paikkaa niin, että sattuu.
Meri, tuo tuulinen rakastaja
Meri ei ole täällä vain maisema. Se on läsnä jokaisessa henkäyksessä, jokaisessa hetkessä. Kun avaan parvekkeen oven, ei minua vastaan tule vain ulkoilma, minua vastaan tulee maailma. Tuuli pyörähtää sisään kuin vanha ystävä, tuoden mukanaan suolan, kosteuden ja toivon. Joskus se riehuu, karjuu, lyö ikkunoita. Ja silti, tai ehkä juuri siksi, minä rakastan sitä. Meri on rehellinen. Se ei koskaan teeskentele.
Kaupunkiluonto, joka hengittää
Täällä, Helsingin Manhattanilla, luonto ei ole jotain, jota katsellaan kaukaa. Se on osa arkea. Yhtenä hetkenä kävelet design-kahvilasta, seuraavana seisot rantakallioilla ja katsot horisonttiin, jossa laivat lipuvat kuin hitaat haaveet. Lokit nauravat, ja minä hymyilen. He tietävät jotakin, mitä me muut vasta opettelemme: vapaus ei ole paikka, se on tunne.
Ankaruus tekee kodista kodin. Jätkäsaaren talot seisovat jylhinä kuin luotettavat ystävät. Ne ovat nähneet myrskyt, kestäneet ne, aivan kuten minä. Ankaruus ei pelota täällä. Se kasvattaa. Ja kun aurinko viimein murtautuu pilvien läpi ja kylvettää koko saaren kultaisessa valossa, sydän pakahtuu. Tämä on minun paikkani. Tämä on koti.
Rakkaus, joka ei pyydä anteeksi
Rakastan tätä kaupunginosaa liian suuresti, liian julkisesti, aivan kuten runossa ei saisi rakastaa. Mutta minä rakastan silti. Täällä saan olla oma itseni, villinä, tuulisena, suolaisena kuin meri itse. Täällä olen elossa. Kun ilta laskee ja Helsingin Manhattan syttyy valoon, minä huokaan. Kaikki on tässä. Ei tarvitse lähteä mihinkään. Olen tullut perille.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa