Kun menetät yöunet
10
Kun menetät yöunet, jotka on tärkeä asia hyvinvoinnin kannalta ja myös sen kannalta, että jaksat olla skarppina töissä. Miksi minulle kävi näin ja miksi sen vuoksi jouduin sairaslomalle? Kyllä, näin on käynyt.Viime vuosi on ollut kaikille raskas, eri tavoin mutta raskas. Työkuviot muuttuivat minulla monta kertaa vuoden aikana niin nopeasti, että välillä oli vaikea pysyä perässä. Minulla on taipumus myös siihen, että työ tehdään täydellisesti, siitä ei tingitä. Sitten kun tämä rauhallinen tilanne jatkuu, niin menetin uneni, kokonaan.
Menetin yöuneni ja se alkoi näkyä myös työotteessani, minulla, joka olen enemmän kuin tunnollinen, romahdin. Romahdus sitten ei sopinut minulle ollenkaan ja annoin kovat moitteet itselleni siitä, mutta eihän se auttanut. Lopulta minulle iskettiin sairaslomalappu käteen ja lääkkeenä on, että keksityn pitämään hauskaa ja töihin ei ole tulemista ennen kuin olen kunnossa.
Kun menetät yöunet
Asetan itselleni aina erittäin korkeat tavoitteet, ja pikku hiljaa alan tepastella niitä kohti. Irti en päästä, sillä katson sen olevan luovuttamista ja minähän en luovuta, olen taistellut tieni tähän, joten langoista on pidettävä kiinni, vaikka ne langat miten alkaisi kadota käsistä. Roikun vaikka väkisin. Tämä on minun ajattelutapani ja ruoskin itseäni vuoren reunalle asti, nyt kuitenkin putosin ja pikku hiljaa keräilen itseni palaset yhteen ja toivon, että tämä vuosi olisi nyt oikeasti parempi ja vihdoin oppisin olemaan itselleni armollisempi.
Tämä on suurin toiveeni tälle vuodelle. Toki matkustelukin mutta nyt laitan itseni kaiken edelle, jotta saisin kaiken jälleen tasapainoon. Nyt siis vain keskittymään itseeni, tekemään asioita joista nautin ja tietenkin treffata kavereita ja puuhastella perheen kanssa.
Halusin avautua aiheesta, sillä se helpottaa omaa oloani. Sairasloma on auttanut ja olen vihdoin myös nukkunut, mahtava lääke se, kun pitää vain nauttia elämsätä ja tehdä asioita joista nauttii. Elän toivossa, että kun palaan töihin, unet jatkuvat ja minun ei tarvitse palata sairaslomalle enää uudelleen. Tämä olisi minun kohdallani tässä!
Nautinnollista talvipäivää kaikille!
Suloisen sumuinen ilta Helsingissä
Pehmeä lumisade valtaa Helsingin ja pian maa on valkoisenaan, suloisen sumuinen ilta Helsingissä laskeutuu ympärille ja vihdoin valkoinen ihmemaa avautuu kaikille. Tämä on se ihana hetki kun voi nauttia ihanan pehmeästä pumpulista, ennen kuin se muuttuu kylmäksi ja märäksi moskaksi. Mutta nyt on helppo nauttia pumpulin pehmeästä lumesta, jossa jaksaa temmeltää koko illan ja vaikka seuraavan päivän. Tehdä monta lumiukkoa ja kuvitella matkustavansa sen kanssa lumiukkojen juhliin.
Tässä illassa oli jotakin maagista, jotakin vähän surullistakin mutta samalla toivekkuutta ja uuden alkua. Yhdessä voitamme kaikki esteet ja vielä päästään matkustamaankin, ihan varmasti. Nyt on se hetki kun nautitaan, eikä huomisesta väliä, se tulee sieltä joka tapauksessa. Annetaan tämän hetken hoitaa ja antaa meille parastaan. Keskitytään vain toisiimme ja annamme omaa aikaamme.
Suloisen sumuinen ilta Helsingissä
Tällaisena iltana haluaa sukeltaa kunnolla suloisuuden mereen ja antaa sumun kietoa sumuverhon harteille lämmittämään. Avata suunsa ja maistella hitaasti maahan satavia lumihiutaleita. Tyyni talvinen meri kutsuu meitä ja siksi menemme paikkaan, jossa saamme juuri sitä suloisen romanttista ja lämminhenkistä fiilistä. Sellainen paikka on Cafe Regatta. Oli sitten kesä tai talvi, niin tämä paikka on yksi ihanimpia kahviloita Helsingissä, näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka.
Sisälle ei päässyt, joten meidän paikka löytyi katoksen alta, lämpimät peitot harteilla ostimme lämpimät huomat ja herkulliset korvapuustit ja mustikkapiirakan. Kaakao lämmitti poikaa ja meitä lämmitti lämmin glögi. Mikä ihana hetki yhdessä, kiireettömästi. Poika matkasi Gubalowkalle, siihen fiilikseen, niihin makuihin, joita nautimme Gubalowkalla, ylhäällä vuorella, lumisateelta piilossa, lämmittelemässä juoden kaakaota ja katsellen toistemme punaisia poskia. Härdelli muisteli kaikkea sitä näkemäänsä ja kokemaansa kun joi kaakaota, joka maistui aivan samalle kuin siellä vuorella. Siellä, minne hänellä on kova ikävä. Meidän pieni higlander, joka matkaa vuoristoon lähes joka päivä.
Emme tiedä miten kauaa tämä kestää, tämä ihana sumuinen hetki, joten nautimme joka solulla, laitamme perheen whatsApp -ryhmään kuvia tunnelmasta, haluamme jakaa hetken rakkaiden kanssa, heidän jotka eivät päässeet mukaan nauttimaan meidän kanssamme. Heidän, jotka asuvat muualla ja joita emme päivittäin nää. Minun rakkaiden.
Oletko päässyt nauttimaan lumesta?
Suloista alkanutta viikkoa kaikille!