Kahdestaan
12
Olen useasti kertonut, miten tärkeää meidän suhteessa on yhteinen aika, se kahden aikuisen aika. Nyt sitä ei juuri ole, joten meidän on pakko varastaa jokainen hetki olla kahdestaan. Se ei tällä hetkellä ole oikein helppoa, sillä kun keksimmäinen on muuttanut pois kotoa toiseen kaupunkiin, niin yksi lastenhoitaja on poissa pelistä. Isoisä kyllä hoitaa, sen minkä vanha ihminen jaksaa. Muutoinkin on niin paljon arjessamme mukana, ettei ihan aina kehdata pyydellä lastenhoitoon häntä.
Mutta jotenkin oli pakko päästä kahdestaan jonnekkin, edes pieneksi hetkeksi. Meillä yleensä Itsenäisyyspäivä vietetään kotona, tehdään asioita yhdessä ja syödään hyvin. Mutta tänä vuonna koko Itsenäisyyspäivä meni ohi. Yksi iso asia miksi näin kävi oli minun kova päänsärky, jälleen kerran. Instassa olen kertonut, että silmissäni on nyt jotakin ongelmia ja yksi asia mihin se vaikuttaa on päänsärky. Sain kortisonihoidon ja katsellaan miten käy. Mutta eipä siitä sen enempää.
Kahdestaan
Koska meidän molempien työt, korona sekä minun terveydentila rajoittaa aika paljon tällä hetkellä meidän elämää, niin yhteinen aika on todella tärkeää, toki on myös aika lapsen kanssa mutta myös aikuisten välinen aika on tärkeää. Koska meillä ei ollut aikaa kuitenkaan mennä minnekkään pidemmäksi aikaa, niin lähdettiin vain glögille ja munkille Haltialan tilalle. Se jos mikä sopii itsenäisyyspäivään. Suomen maaseutu, maatila, glögi ja munkki. Niin täydellistä ja parastahan tässä oli vielä se, että nämä herkut nautittiin ulkona, peitto päällä. Siinä me penkillä istuimme vierekkäin, katselimme lasten leikkiä leikkipuistossa ja muistelimme viime vuoden joulun aikaa, kun käytiin riisipuurolla ja glögillä Haltialassa. Miten mahtaa olla tänä vuonna? Aukeaako saluuna jälleen, vai siirtyykö tuo tuleva ihana traditio ensi vuoteen? Se nähdään piakkoin.
Meille tämä teki hyvää, olla vain minä ja hän, kaksi ihmistä, nainen ja mies, aviopuolisot. Jälleen äimisteltiin sitä miten ollaan oltu kohta naimisissa 15 vuotta ja niin paljon nähty yhdessä. Miten paljon vuosia on vielä näkemättä. Siksi nämä pienet hetket ovat tärkeitä, tehdä asioita mistä molemmat nauttii… Vaikka se olisi syömistä ja juomista.
Ihanaa Itsenäisyyspäivän iltaa laikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Suomenlinnan kekri
Tämä tarina piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta meidän Suomenlinnan kekri muuttui osaltani helvetiksi, joten nyt kun se helvetti on pikku hiljaa ohi, voin kertoa teille meidän reissusta, kertoa mikä on kekri sekä mitä tapahtui sellaista, että meidän piti lähteä kesken juhlan pois. Vaikka homma ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin se hetki kun kaikki oli hyvin koitetaan muistaa kauan.
Kekrijuhlissa oli kekritär rakentamassa kekripukkia, jota ei tänä vuonna poltettu, sai myös selvittää oman voimaeläimensä. Minä olen susi, pokani metso ja mieheni on hirvi. Valoesityksiä, musiikkiesityksiä, museo oli ilmainen (käytiin sotamuseossa), erilaisia opastettuja kierroksia ja tietenkin ruokaa ja juomaa.
Suomenlinnan kekri
Kekri on suomalainen syysjuhla, jonka juuret menee syvälle maatalouskulttuuriin. Ennen kekriä vietettiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekrin tarkoitus on olla yhdessä kaikki, ikään ja sukupuoleen katsomatta ja nauttia sadon tuomista herkuista. Kekrisesonki on koko lokakuu. Tällainen on siis kekri lyhykäisyydessään. Kekrinä voidaan myös pukeutua. Metsän eläimiksi, kekrittäreksi, kekripukiksi. Tuodaan valoa pimeyteen, juhlitaan myös valoa, kun se on kesän jäljiltä muisto vain. Erilaiset tarinat haltioista ja tietenkin vainajista.
Meidän suunnitelmissa oli kierrellä niitä museoita, joissa emme ole vielä käyneet, iltapäivällä syömään kekrimenuun mukaan, käydä tapaamassa kekritärtä ja selvittää meidän voimaeläin, seurata valon reittiä, nauttia musiikista ja kiertää Kustaanmiekkaa. Osa jäi siis tällä kertaa toteutumatta, sillä sain armottoman migreenikohtauksen, jonka kourissa olen tälläkin hetkellä, tai oikeastaan migreeni on jo poissa ja pikku hiljaa pääsen valoa päin. Vaikka ihan kaikkea ei päästy kokemaan, niin tärkeää oli, että jotain edes. Vaikka migreeniin sairastuinkin, niin haluan muistella reissua vain lämmöllä ja unohtaa sen osan, missä voin pahoin.
Minusta Viaporin kekri oli onnistunut tapahtuma ja vaikka korona aiheuttaa päänvaivaa, oli siellä mukava käydä. Aika väljästi sai silti vaeltaa, vaikka ihmisiä kuitenkin oli paljon ja virtasi joka puolella, niin samaa ihmismäärää ei silti ollut mitä normaalisti Suomenlinnassa olisi. Ilma oli myös hiukan harmillinen, vettä saatiin päivällä niskaan, onneksi päästiin sateen suojaan museoon, sekä kahvilaan. Illalla ei satanut enää ollenkaan ja saatiin nauttia ihanasta valokarnevaalista.
Mukavaa viikkoa kaikille!