Ensimmäinen kesä ilman Nuppua tuntuu raskaammalta kuin osasin kuvitella
2
On vaikea selittää, miten paljon yksi pieni koira voi muuttaa kokonaisen elämän rytmiä. Tämä on ensimmäinen kesä ilman Nuppua. Ensimmäinen kesä kahdeksaantoista vuoteen, jolloin tassut eivät enää kulje mukana rantapoluilla, jolloin aurinkoinen päivä ei tunnukaan täysin onnelliselta. Ikävä näkyy pienissä hetkissä, hiljaisuudessa ja siinäkin, miten Söpö jää välillä odottamaan jotain, mitä ei enää tule.
Ensimmäinen kesä ilman Nuppua tuntuu raskaammalta kuin osasin kuvitella
Kesä oli aina meidän vuodenaikamme. Pitkät kävelyt, lämpimät illat ja ne pienet arkiset hetket, jotka silloin tuntuivat tavallisilta, mutta nyt ymmärtää olleen kaikkea muuta. Kahdeksantoista vuotta on niin pitkä aika, että elämä ehtii rakentua täysin yhden pienen olennon ympärille.
Kun Nuppu viime syyskuussa nukkui pois, tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt. Syksy ja talvi menivät jotenkin sumussa. Ehkä kylmät kuukaudet jopa suojasivat vähän, koska elämä sai olla hiljaisempaa. Kesä taas tuo kaiken näkyviin. Muistot kulkevat mukana kaikkialle.
Huomaan ajattelevani jatkuvasti, miten Nuppu olisi reagoinut tähän päivään.
Olisiko hän halunnut pysähtyä haistelemaan kukkia? Olisiko hän etsinyt aurinkoisen paikan rannasta ja käynyt siihen makaamaan silmät kiinni? Sellaiset ajatukset tulevat aivan yllättäen ja pysäyttävät keskelle tavallista päivää.
Suru ei ole pelkästään itkua. Se on myös tyhjyyttä. Sitä, että automaattisesti vilkaisee paikkaa, jossa toinen ennen oli. Sitä, että edelleen kuulee mielessään tutut tassujen äänet. Ja sitä, ettei koti tunnu aivan samalta enää. Myös Söpö on joutunut opettelemaan uudenlaista elämää. Vaikka hän osaakin olla yksin nätisti, huomaa silti, että jokin on muuttunut. Eläimetkin surevat omalla tavallaan. Joskus tuntuu kuin hänkin etsisi vielä ystäväänsä.
Moni ajattelee ehkä, että “sehän oli vain koira”
Mutta ihmiselle, joka on elänyt eläimen rinnalla lähes kaksi vuosikymmentä, kyse ei ole koskaan “vain” mistään. Nuppu oli mukana elämäni vaiheissa, muutoksissa, suruissa ja onnellisissa hetkissä. Hän oli turva, ystävä ja perheenjäsen. Ehkä juuri siksi ensimmäinen kesä tuntuu niin vaikealta.
Kesä on täynnä muistoja.
Silti haluan uskoa, että surun keskelle voi joskus tulla myös lämpöä. Että jonain päivänä muistot eivät satu yhtä terävästi, vaan tuntuvat enemmän pehmeältä kaipuulta. Että vielä joskus pystyn katsomaan kesäpäivää ilman sitä tunnetta, että jotain puuttuu koko ajan.
Mutta juuri nyt ikävä on vielä suuri. Ja ehkä sen kuuluukin olla.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
Nuppu:
Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi
Kesä, itse tehdyt vaatteet ja second hand -löydöt voivat yhdessä näyttää juuri tältä. Tässä asussa on jotain sellaista, mitä en löydä pikamuodista koskaan: tunnetta, tarinaa ja kerroksia. Kun puin päälleni itse ompelemani gingham-topin, tajusin taas miksi rakastan käsillä tekemistä niin paljon. Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi muistuttaa, että kaikkein kaunein tyyli ei aina synny kaupasta vaan omista käsistä.
Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi
Olen pitkään halunnut tehdä jotain puna-valkoruudullisesta kankaasta. Siinä on jotakin nostalgista, pehmeää ja vähän satumaistakin. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä projektin eri tavalla: käyttää materiaalia, joka olisi muuten ehkä päätynyt roskiin. Tämä toppi on tehty leikkuujätteestä.
Ajatus tuntui heti oikealta. Rakastan sitä, että vaatteella voi olla uusi elämä jo ennen kuin se on edes valmis. Kun kangasta ei ole loputtomasti, täytyy myös suunnitella tarkemmin. Juuri se tekee tekemisestä inspiroivaa. Jokainen pala täytyy miettiä, jokainen sauma rakentaa huolella.
Topin mallista halusin pehmeän ja romanttisen. Vyötäröltä hieman levenevä helma tekee siitä kevyen ja ilmavan, ja ruutukuosi tuo siihen vintagehenkeä. Tämä on juuri sellainen vaate, jonka voisin kuvitella löytäväni joskus vanhasta eurooppalaisesta second hand -putiikista. Mutta tällä kertaa teinkin sen itse.
Puhvihihainen t-paita tekee asusta omannäköisen
Topin alla oleva valkoinen puhvihihainen t-paita on myös itse tehty. Halusin kerrostaa asua hieman, jotta kokonaisuudesta tulisi persoonallisempi ja käyttökelpoisempi myös viileämpiin kesäpäiviin.
Rakastan puhvihihoja. Niissä on jotain pehmeää ja romanttista, mutta samalla ne tekevät tavallisestakin t-paidasta kiinnostavan. Yhdessä gingham-topin kanssa lopputulos näyttää vähän kuin vintage-mekolta ja vähän kuin modernilta katutyyliltä.
Juuri tällaiset yhdistelmät ovat minulle kaikkein inspiroivimpia. En halua näyttää täydelliseltä tai liian silotellulta. Tykkään siitä, että asuissa näkyy elämä, luovuus ja pieni leikkisyys.
Kaavatiedot: Puhvihihainen paita: Suuri käsityö 6-7/2005
Beyond Retron farkut ja Venice Beachin farkkutakki
Repaleiset vaaleat farkut löytyivät Beyond Retrosta, ja ne olivat heti sellaiset “nämä ovat niin minä” -löytö. Rakastan vaatteita, jotka näyttävät siltä, että niillä on jo ollut elämä ennen minua.
Second hand -vaatteissa on aivan erilainen tunnelma kuin uusissa. Niissä näkyy aika, käyttö ja persoonallisuus tavalla, jota on vaikea selittää. Ehkä juuri siksi yhdistän niin usein itse tehtyjä vaatteita kirppis- ja vintagevaatteisiin. Ne täydentävät toisiaan täydellisesti.
Mukana oli myös farkkutakki, jonka olen ostanut Venice Beachilta. Siinäkin on muisto mukana. Rakastan vaatteita, joihin liittyy paikkoja, hetkiä ja tarinoita. Silloin pukeutuminen ei ole vain vaatteita, se on muistojen kantamista mukana.
Miksi teen vaatteita itse? Koska haluan vaatteita, jotka tuntuvat oikeilta. Haluan käyttää materiaaleja uudelleen. Haluan tehdä hitaammin. Haluan vaatteita, jotka näyttävät minulta eivätkä vain tämän hetken trendeiltä. Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: haluan tuntea luomisen iloa. Tämän topin ompelu muistutti taas siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ollakseen kaunista. Joskus juuri pienet epätäydellisyydet tekevät vaatteesta rakastettavan.
Aurinkoista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää suloisia itse tehtyjä asuja: