Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi
2
Voiko vanhasta verhosta syntyä vaate, joka tuntuu enemmän omalta kuin mikään pitkään aikaan? Tämä mintunvihreä itse ommeltu paita sai minut rakastumaan hitaaseen pukeutumiseen uudelleen. Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi, mukana kulkee paljon enemmän kuin vain kangasta. Vaate muuttuu tarinaksi.
Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi
On joitakin vaatteita, joita ei vain pueta päälle. Ne puetaan tunteeksi. Sellaiseksi, joka tuntuu pehmeältä ihoa vasten, muistuttaa hitaista kesäilloista ja saa katsomaan itseään vähän lempeämmin. Tämä mintunvihreä paita on juuri sellainen.
Ompelin sen itse Fibre Moodin numeron 20 kaavalla, ja ehkä juuri siksi siitä tuli heti erityinen. Kun leikkaa kankaan itse, ompelee saumat hiljalleen ja näkee vaatteen syntyvän omissa käsissään, siihen jää jotain enemmän kuin vain kangasta ja lankaa. Siihen jää aikaa, ajatuksia ja pieniä hetkiä elämästä. Ja ehkä kaikkein ihaninta tässä paidassa on se, että kangas ei alun perin ollut tarkoitettu vaatteeksi lainkaan.
Kierrätyskankaasta ommeltu paita ja kesän pehmein tunnelma
Löysin tämän kankaan kierrätettynä, ja olen melko varma, että se on ollut joskus verho. Ajatus tuntui heti romanttiselta. Että kangas, joka on joskus hulmunnut jonkun ikkunassa ja nähnyt vuodenaikojen vaihtuvan, sai uuden elämän paitana.
Kangas on ihanan kevyt ja ilmava. Juuri sellainen, joka liikkuu tuulessa kauniisti ja tekee vaatteesta hieman satumaisen. Rakastan myös sitä, miten epätäydellinen pinta tekee siitä elävän näköisen. Kaiken ei tarvitse olla silitettyä ja viimeisteltyä ollakseen kaunista. Juuri pienet rypyt, luonnollisuus ja pehmeys tekevät tästä asusta niin omannäköiseni.
Fibre Moodin numero 20 -kaava oli todella onnistunut valinta. Paidan kerroksellisuus ja väljät hihat tekevät siitä boheemin mutta silti helposti käytettävän. Tällaiset vaatteet ovat niitä, joihin tartun kesällä yhä uudelleen. Ne eivät kiristä, purista tai vaadi mitään. Ne vain kulkevat mukana elämässä.
Kesätyylissäni tärkeintä onkin nykyään tunne. En halua näyttää liian laitetulta. Haluan näyttää siltä, että olen kävellyt rantaan ilta-auringossa, hiukset vähän tuulen sotkemina ja mieli kevyempänä kuin aamulla. Ja juuri sellainen olo tässä asussa tuli.
UFF-housut, Tallinnan kengät ja rakkaus second hand -tyyliin
Yhdistin paidan valkoisiin pellavahousuihin, jotka löysin UFFilta muutama vuosi sitten. Rakastan second hand -löytöjen etsimistä, koska niissä on aina mukana pieni tarina. Usein kaikkein kauneimmat vaatteet eivät löydy uusina kaupan hyllyltä, vaan rekistä, jossa joku muu ei ehkä nähnyt niiden mahdollisuutta.
Näissä housuissa on juuri sellaista vanhan ajan kesätunnelmaa, josta pidän. Leveät lahkeet, kevyt kangas ja pieni pitsimäinen yksityiskohta lahkeissa tekevät niistä täydelliset lämpimiin iltoihin. Kengät taas ostin viime lauantaina Tallinnasta. Tallinna on minulle paikka, jossa tulee aina tehtyä ihania pieniä löytöjä. Siellä on jotain samanlaista tunnelmaa kuin tässä asussa: kiireettömyyttä, vanhojen kivitalojen pehmeyttä ja tunnetta siitä, että elämä saa välillä olla vähän hitaampaa.
Pidän siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä tai viimeisen trendin mukaista. Tärkeämpää on, että vaatteissa tuntuu omalta. Ehkä siksi rakastan nykyään niin paljon itse ompelemista ja kierrätettyjä materiaaleja. Ne tuovat pukeutumiseen aivan erilaisen suhteen kuin pikamuoti. Kun tekee itse, alkaa nähdä vaatteen ihan eri tavalla. Yhtäkkiä sillä on merkitys.
Ja ehkä juuri sitä kaipaan muutenkin elämässä enemmän merkitystä, hitautta ja kauneutta tavallisiin päiviin. Tämä ilta rannassa tuntui vähän sellaiselta. Vesi oli lähes tyyni, ilmassa oli kesän pehmeä tuoksu ja vaalea paita liikkui tuulessa niin kevyesti, että hetken ajan kaikki tuntui rauhalliselta. Joskus onnellisuus on lopulta hyvin pieni asia.
Vanha verho, itse ommeltu paita, kirpparilta löytyneet housut, uudet kengät Tallinnasta ja kesäilta, jonka olisi halunnut pysäyttää hetkeksi.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää romanttisia asuja:
Päivä Tallinnassa – ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa
Melidän Päivä Tallinnassa sisälsi ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa. Tallinna on yksi niistä kaupungeista, joissa tykkään vain olla. Ei tarvitse suorittaa mitään erityistä, sillä päivä täyttyy helposti pienistä löydöistä, hyvistä ruoista ja tunnelmasta. Eilinen reissu oli juuri sellainen, vähän vintagea, vähän kirppiksiä, ratikalla huristelua ja kiireetöntä kiertelyä keväisessä kaupungissa.
Päivä Tallinnassa – ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa
Aamu alkoi suunnalla kohti Paavli Kaltsukas, joka on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Tallinnassa. Tällä kertaa siellä oli aivan valtavasti ihania kesävaatteita. Kevyet puuvillamekot, romanttiset kuosit, pellavaa, röyhelöitä ja kaikkea sellaista, mikä tuntuu omalta juuri nyt. Sellainen paikka, jossa tekee mieli vain kierrellä rauhassa ja hypistellä vaatteita ilman kiirettä.
Kävimme myös Paavli Angaarissa, joka on täysin erilainen kokemus. Siellä vaatteet ovat suurissa laatikoissa ja löytöjä saa oikeasti etsiä kunnolla. Hintataso on todella halpa, mutta tällä kertaa mikään ei oikein tuntunut omalta. Laatu oli monessa vaatteessa melko heikko ja vastaan tuli paljon ultra fast fashionia, erityisesti Sheiniä. Välillä kirppiksillä käy juuri niin, joskus löytyy aarteita, joskus taas ei mitään. Silti siellä on aina hauska käydä katsomassa.
Ratikalla pitkin katuja
Yksi päivän parhaista päätöksistä oli hankkia pantilliset matkakortit ja ladata niihin päiväliput. Kuljimme koko päivän ratikalla ja säästimme valtavasti aikaa. Tallinnan ratikat ovat oikeasti todella käteviä, ja niiden avulla kaupungissa liikkuminen tuntuu helpolta ja huolettomalta. Oli ihanaa vain hypätä kyytiin seuraavaan paikkaan ilman sen suurempaa suunnittelua.
Kirppiskierroksen jälkeen suuntasimme syömään Peatusiin. Söin siellä tryffelihampurilaisen, josta tykkään edelleen ihan valtavasti. Peatus on muutenkin paikka, jossa on oma tunnelmansa, vähän rosoinen mutta lämmin. Alueen ympärillä on tulossa remonttia ja muutoksia, vaikka vielä sitä ei kovin paljon huomannutkaan. Tunnelma oli edelleen tuttu ja rento, sellainen hieman industrial-henkinen Tallinna, josta pidän todella paljon.
Ruokailun jälkeen kävimme vielä Telliskivi Kirbukasissa. Tällä kertaa mukaan lähti koruja – erityisesti rintaneuloja ja sormuksia. Vanhoissa koruissa on jotain erityistä. Niissä näkyy eletty elämä ja pieni persoonallisuus, jota uusista koruista ei aina löydä. Juuri sellaiset pienet löydöt jäävät usein kaikkein rakkaimmiksi.
Hengailua lämpimässä säässä
Loppupäivä kului vain kierrellen ja kaupungista nauttien. Päädyimme vielä Rotermann kortteliin, jossa on aina omanlaisensa tunnelma. Vanhojen tehdasrakennusten ja modernin arkkitehtuurin yhdistelmä toimii siellä jotenkin täydellisesti. Oli ihanaa vain istahtaa hetkeksi, katsella ympärilleen ja nauttia siitä, ettei ollut kiire mihinkään.
Tallinnan päiväreissuissa parasta on ehkä juuri se, ettei niiden tarvitse olla mitään suurta. Riittää, että löytää kauniin mekon kirppikseltä, hyvän hampurilaisen, muutaman korun ja hetken, jolloin keväinen meri-ilma tuntuu kasvoilla. Sellaiset päivät jäävät mieleen kaikkein pehmeimmin.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Muita retkiä Tallinnaan: