Voiko vaatteisiin rakastua?
2
Voiko vaatteisiin rakastua? Ei ehkä samalla tavalla kuin ihmiseen, mutta lähes yhtä syvästi. Vaatteet kulkevat mukanamme elämän eri vaiheissa, kantavat muistoja, suojaavat, lohduttavat ja kertovat tarinoita ilman sanoja. Joillekin ne ovat vain käyttöesineitä, mutta toisille ne ovat identiteettiä, käsityötä, nostalgiaa ja hiljaisia tunteita, joita ei aina osaa selittää. Tämä teksti on rakkauskirje vaatteille, niille kuluneille hihoille, täydellisille löydöille ja kankaille, jotka tuntuvat enemmän kodilta kuin materiaalilta.
Voiko vaatteisiin rakastua?
On olemassa vaatteita, joita ei vain käytetä. Niitä eletään.
Ehkä se on vanha pellavapaita, jonka hihat ovat pehmenneet vuosien pesuissa juuri täydellisiksi. Ehkä se on kirpputorilta löytynyt villatakki, joka tuntui heti omalta, vaikka sen historiaa ei tunne. Tai mekko, jonka ompelit itse hitaasti iltaisin, ratkoen välillä saumoja ja epäillen koko projektia, kunnes yhtenä päivänä se olikin valmis ja tuntui enemmän muistilta kuin vaatteelta.
Rakkaus vaatteisiin on usein vaikea selittää ihmiselle, joka näkee pukeutumisen vain käytännöllisenä asiana. Silloin puhe vaatteiden tunnearvosta kuulostaa helposti pinnalliselta tai turhamaiselta. Mutta todellisuudessa kyse on usein paljon syvemmästä asiasta.
Vaatteet liittyvät identiteettiin. Ne liittyvät siihen, miten ihminen haluaa tulla nähdyksi tai miten hän yrittää löytää itsensä. Joskus oikeanlainen takki voi antaa rohkeutta kävellä huoneeseen, jossa tuntee itsensä epävarmaksi. Joskus taas väljä neule toimii suojana päivinä, jolloin maailma tuntuu liian suurelta.
Pukeutuminen ei ole aina näyttämistä. Joskus se on piiloutumista. Joskus selviytymistä.
Ja silti juuri vaatteiden kautta moni löytää luovuutensa. Varsinkin ihmiset, jotka tekevät käsillään, ymmärtävät tämän erityisellä tavalla. Kankaat eivät ole vain materiaaleja. Ne ovat mahdollisuuksia. Vanhat verhot voivat muuttua haalariksi. Rikkinäinen pitsiliina voi päätyä mekon helmaan. Kulunut farkkutakki voi saada uuden elämän kirjailujen ja paikkojen kautta. Siinä on jotain lohdullista, että maailmassa, jossa ihmiset vaihtavat mielipidettä nopeasti ja trendit katoavat viikoissa, joku käyttää aikaa parsintaan. Korjaamiseen. Hitaan kauneuden tekemiseen.
Moni meistä muistaa ainakin yhden vaatteen, johon liittyy lähes kipeä tunne. Takin, joka oli mukana ensirakkauden aikana. Kengät, joilla käveli kaupungissa silloin kun elämä muuttui. Huivin, joka tuoksui vielä vuosia myöhemmin joltakin menetetyltä ajalta. Siksi vaatteista luopuminen voi tuntua niin vaikealta. Ei siksi, että tarvitsisimme kaiken materiaalin ympärillemme, vaan siksi että muistot kiinnittyvät konkreettisiin asioihin. Kangas muuttuu muistipaikaksi.
Ja ehkä juuri siksi second hand -kulttuuri koskettaa niin monia. Käytetyssä vaatteessa on usein jotain inhimillistä. Se ei ole täydellinen eikä steriili. Siinä näkyy elämä. Pieni kuluma hihassa, haalistunut väri tai käsin tehty korjaus voivat tehdä vaatteesta kiinnostavamman kuin yksikään uusi pikamuotiketjun täydellinen tuote.
Vaatteet muistavat meidät
Maailma yrittää jatkuvasti vakuuttaa meille, että tarvitsemme uutta. Nopeammin vaihtuvia trendejä, enemmän ostoksia ja täydellisempiä versioita itsestämme. Silti kaikkein rakkaimmiksi muodostuvat usein juuri ne vaatteet, joita on käytetty eniten. Ne, joiden taskuihin unohtuu kuitteja ja pieniä muistiinpanoja. Ne, joiden hihat venyvät hieman liikaa. Ne, joita ei enää edes huomaa peilistä, koska ne tuntuvat niin omilta.
Siinä on jotain hyvin inhimillistä.
Ehkä rakastamme vaatteissa juuri sitä, että ne vanhenevat kanssamme. Nahka pehmenee, puuvilla ohenee, värit haalistuvat auringossa. Vaatteet eivät pysy muuttumattomina, aivan kuten emme mekään pysy. Ja joskus vaatteen kautta voi nähdä oman kasvunsa. Vanha juhlamekko voi muistuttaa ajasta, jolloin yritti mahtua johonkin rooliin, joka ei lopulta ollut oma. Sitten tulee päivä, jolloin löytää tyylin, joka ei enää tunnu naamiaisasulta. Ei tarvitse näyttää nuoremmalta, trendikkäämmältä tai hienommalta. Riittää, että näyttää itseltään.
Se on ehkä suurin muutos, jonka ihminen voi pukeutumisessaan tehdä.
Tyylissä ei lopulta ole kyse siitä, kuinka kallista kaikki on tai kuinka hyvin seuraa muotia. Todellinen tyyli syntyy usein siitä, että uskaltaa näkyä omana itsenään. Se näkyy ihmisissä, jotka yhdistelevät vanhaa ja uutta pelottomasti, käyttävät käsintehtyjä koruja, korjaavat lempivaatteitaan ja rakentavat estetiikkansa muistojen, tunteiden ja persoonallisuuden ympärille. Siksi vaatteet voivat olla myös vastarintaa. Vastustusta kertakäyttöisyydelle. Hitaamman elämän puolustamista. Päätös siitä, ettei kaiken tarvitse olla uutta ollakseen arvokasta.
Ehkä juuri siksi käsityö tuntuu monista nykyään niin merkitykselliseltä. Kun ompelee vaatteen itse, siihen ommellaan samalla aikaa. Elämää. Ajatuksia. Jokainen sauma kertoo hetkestä, jolloin joku istui hiljaa koneen ääressä ja teki jotakin käsillään maailmassa, jossa lähes kaikki tapahtuu nopeasti ruudun kautta.
Ja ehkä rakkaus vaatteisiin on lopulta rakkautta kaikkeen siihen, mitä ne kantavat sisällään: muistoihin, identiteettiin, kauneuden kaipuuseen, turvallisuuteen ja luovuuteen. Sillä parhaat vaatteet eivät koskaan tunnu vain vaatteilta. Ne tuntuvat kodilta.
Rentoa torstaita!
Seuraa minua:
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin, joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joista ei haluaisi luopua vuodenaikojen vaihtuessa. Tämä leopardikuosinen mekko löytyi Ruoholahden Fidasta, ja jo sovituskopissa tiesin, että siitä tulisi yksi vaatekaappini lempivaatteista. Vaikka mekko on selvästi kesäinen, halusin löytää tavan käyttää sitä myös viileämmällä säällä. Lopputuloksena syntyi kerroksellinen asu, jossa yhdistyvät romanttinen mekko, itse neulottu liivi, mustat leggarit ja rouheat maiharit.
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin
Rakastan vaatteita, joita voi käyttää monella eri tavalla ympäri vuoden. Minusta pukeutuminen on kiinnostavinta juuri silloin, kun sama vaate muuttuu täysin erilaiseksi pienillä yksityiskohdilla. Tämä mekko on hyvä esimerkki siitä.
Sellaisenaan leopardikuosinen mekko on kevyt ja pehmeä kesämekko, mutta halusin rakentaa siitä enemmän syksyisen ja hieman boheemin kokonaisuuden. Avasin mekon napit vyötärölle asti ja puin alle mustat leggarit. Se muutti mekon ilmettä heti paljon rennommaksi ja kerroksellisemmaksi. Kun mekko ei ole täysin kiinni, siitä tulee melkein pitkä tunika tai kevyt takkimainen vaate.
Päälle laitoin itse neulotun mustan liivin, joka toi asuun lämpöä ja pehmeyttä. Juuri liivi tekee tästä kokonaisuudesta mielestäni kiinnostavan. Se rauhoittaa näyttävää leopardikuosia ja tekee asusta enemmän oman näköiseni. Pidän vaatteissa kontrasteista, siitä, että jokin osa asusta on romanttinen ja jokin toinen vähän rouheampi.
Jalassa olevat maiharit viimeistelevät koko tyylin. Jos olisin yhdistänyt mekon esimerkiksi siroihin nilkkureihin tai ballerinoihin, tunnelma olisi ollut täysin erilainen. Maiharit tuovat mukaan vähän grunge-henkisyyttä ja tekevät asusta arkisemman ja helpomman käyttää myös sateisina tai viileinä päivinä.
Kirppislöydöt inspiroivat pukeutumaan luovemmin
Ehkä juuri siksi rakastan kirppislöytöjä niin paljon. Kun löytää vaatteen käytettynä, sitä alkaa usein katsoa eri tavalla kuin uutena ostettua vaatetta. Mietin usein jo sovituskopissa, miten vaatetta voisi käyttää eri vuodenaikoina ja millaisia yhdistelmiä siitä voisi rakentaa.
Tämä mekko löytyi Ruoholahden Fidasta, ja juuri tällaiset löydöt ovat minulle kaikkein inspiroivimpia. On ihanaa löytää vaate, jolla tuntuu olevan jo oma tarinansa. Samalla käytettyjen vaatteiden yhdistely tuntuu paljon luovemmalta kuin valmiiden mallinukkeasujen ostaminen kaupasta.
Moni ajattelee leopardikuosin olevan vaikea yhdisteltävä, mutta itse näen sen melkein neutraalina kuosina. Musta toimii sen kanssa aina hyvin, ja siksi halusin pitää muun asun melko yksinkertaisena. Mustat leggarit, musta liivi ja maiharit tasapainottavat kokonaisuutta niin, ettei asu tunnu liian levottomalta.
Pieni stailausniksi, joka muuttaa koko mekon
Minusta yksi parhaista pukeutumisnikseistä on se, ettei vaatetta käytä vain yhdellä tavalla. Pienikin muutos voi tehdä todella suuren eron. Tässä asussa juuri napituksen avaaminen muutti koko mekon tunnelman. Kun mekko jäi hieman auki, siitä tuli enemmän kerrospukeutumiseen sopiva vaate. Samalla leggarit näkyvät paremmin ja kokonaisuudesta tuli rennompi.
Usein ihmiset ajattelevat, että kesämekko kuuluu vain lämpimiin päiviin, mutta itse käytän kesämekkoja ympäri vuoden. Talvella niiden kanssa voi käyttää paksuja sukkahousuja, neuleita ja saappaita. Syksyllä taas maiharit, villaliivit ja isot neuletakit tekevät niistä aivan uudenlaisia.
Pidän erityisesti siitä, että kerrospukeutuminen tekee asusta persoonallisemman. Silloin kokonaisuus näyttää enemmän omalta tyyliltä eikä vain siltä, että olisi pukeutunut suoraan kaupan mallinuken mukaan.
Miksi rakastan kerrospukeutumista
Kerrospukeutumisessa on jotain todella luovaa ja inspiroivaa. Sama mekko voi näyttää täysin erilaiselta riippuen siitä, mitä sen kanssa yhdistää. Juuri siksi rakastan itse tehtyjä neuleita, vanhoja mekkoja ja kirppislöytöjä. Niitä voi yhdistellä loputtomasti.
Ehkä kaikkein tärkeintä pukeutumisessa onkin se tunne, jonka vaatteet tuovat. Minulle vaatteet eivät ole vain käytännöllisiä asioita, vaan tapa ilmaista tunnelmaa, inspiraatiota ja luovuutta. Tämänkin asun kohdalla pidän siitä, että siinä yhdistyvät pehmeys, lämpö ja pieni rouheus.
Kesämekon ei tarvitse jäädä kaappiin vain siksi, että sää muuttuu viileämmäksi. Joskus juuri ne kaikkein kiinnostavimmat asut syntyvät silloin, kun vaatteita uskaltaa käyttää vähän eri tavalla kuin alun perin ajatteli.
Käyttäisitkö sinä kesämekkoa näin?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Slipoveriin ohje ja muita samalla ohjeella tehtyjä slipovereja: