Voihan nyt ysäri ja ysärin muoviset vaatteet…En todellakaan olisi halunnut näitä muistella yhtään enää mutta näin ne siivotessa tuossa pullahti esiin. Olin todella unohtanut nämä ihmetykset kokonaan, en kyllä unohda enää. Voi tajuton millaisia hirvityksiä sitä on tullut käytettyä ja ihan tyytyväisenä vielä, oli ne silloin niin mageet. Ei haitannut vaikka talvella ne olivat tuhottoman kylmät ja kesällä taas niin hiostavat, että liimautuivat ihoon kuin märkäpuku.

Tuohon aikaan en juurikaan ommellut itse vaatteita mutta kun nämä muoviset vaatteet tulivat hitiksi, niin omeplukone sauhusi minkä kerkesi. Tein vaikka minkälaisia luomuksia mutta vain nämä ovat säilyneet, valitettavasti näistäkin yksi asu on tuhoutunut säilytyksessä, vaikka olen ollut tarkka hommasta. Ei muovi vaan säily, minkäs teet.

Miten tutustuin muoviin?

Ensi kosketus muovisiin vaatteisiin oli kun eräs Suomen musiikkinero halusi muovista tehdyt haalarit esiintymisasukseen. Siihen aikaan ei oikein mistään löytynyt juuri siihen tarkoitukseen sopivaa muovia mutta lopulta löytyi liike, josta kyseinen henkilö sai hankittua materiaalin. Kangas oli enemmänkin kiiltävää ja silittämällä vuoritettua ohutta sadetakkikangasta ja oli kyllä iso työ tehdä kun piti opetella materiaalin toimivuutta. Eiväthän ne sitten ihan täysin priimat olleet, ei sen aikainen ompelukoneeni ihan tykännyt moisesta materiaalista laisinkaan ja liimakankaiden kiinnitys oli myös iso ongelma.

Mutta haalari tuli kuin tulikin valmiiksi ja olin aika ylpeä kun näin ne mainoksessa, jossa komeili niin muusikkonero itse kuin tanssityttösetkin. Mutta tästä lähti minun sukellus muovin maailmaan…Siksi onkin hassua, että olen niin muovia vastaan nykyään! Toki muovisia vaatteita minulta löytyy edelleen ja tulen käyttämään kaikki loppuun asti, mutta en näitä, sillä nämä eivät edes mene päälle enää. Olen ollut niin pikkuruinen aikanaan.

Olen aina sanonut, ettei minulle ole koskaan ongelma pukeutua vanhoihin muotiluomuksiin, mutta minulla on rajani myös. Tällaisiin en enää pukeudu, vaikka minulla on secondskin leggareita parit kappaleet kaapissa. Ne vain eivät ole sellaisita materiaalia mitä nämä ja ei…nämä eivät vain oikein pue enää minua, onkohan lopulta pukenut koskaan? Ysäri ja ysärin muoviset vaatteet eivät enää vain toimi, eivät todellakaan! Nämä asut menevät takaisin sinne mistä ne otettiin ja tuo yksi asu hävitetään, mutta ensin otetaan irti kaikki ne osat, joita voidaan hyödyntää vielä jossain.

Mitkä ovat sinun ”Voi jestas, mitkä vaatteet” -vaatteet?

Voit kirjoittaa omista kauheuksistasi kommenttikenttään ja ihmetellään yhdessä mitä on nuorena tullut päällä pidettyä.

Mukavaa lauantaita!

-Melissa-

Minut löytää myös: Instagram , Facebook

Välillä löytyy mitä kummallisimpia vaatteita, tällä kertaa tämä villapaita, joka on niin lyhyt, että tissit vilkkuu. Toki tissit myös lerpattaa pitkin lattioita, mutta siitä huolimatta paita on aivan liian lyhyt tällaiselle mummelille kuin minä olen. Siksipä  tissipaita muuttuu keepiksi. Keepiä voi hyvin pitää ihan kotona lämmikkeenä tai sitten ulkona takin päällä. Ihan miten itse tykkää. Ihan valtavasti taitoa ei tässä hommassa tarvita, ehkä vähän silmää mutta ei muuta.

Keeppi

Keeppi on lyhyt yleensä kyynerpäihin asti ulottuva viitta. Keepiä käytetään yleensä juhlaasusteena esimerkiksi morsiuspuvun osana. Tässä asussa ei ole hihoja mutta voidaan laittaa myös napit kanaloiden alle. Keepin voi valmistaa joko neulomalla tai valmiista kankaasta.

Tarvikkeet

• Paksu neulepaita
• villalankaa
• virkkuukoukku

Avaa sivusaumat, sekä hihojen saumat auki. Neulaa kainalon kaari pois, asettele siis sivusauma ja hihan toinen sauma yhteen niin edessä kuin takana. Tee sama toiselle puolelle. Pidä huolta siitä, ettei uuteen saumaan tule kulmia.

Ompele saumat yhteen joko saumurilla tai tavallisella ompelukoneella. Huolittele saumat vielä vaikka siksakilla, jos ompelet ompelukoneella.

Reunoihin voi hyvin virkata reunapitsiä, jolloin vaatetta saa hiukan pidemmäksi. Reunapitsi ei ole kuitenkaan pakollinen. Kaikkea muitakin reunoja voi tehdä ja kokeilla, riippuen niin tyylistä ja paidasta, josta keepin tekee.

Tissipaita muuttuu keepiksi siis suhteellisen helposti. Kannattaa kokeilla ja samalla tyylillä voi tehdä niin viittoja kuin ponchojakin. Itse tykkään paljon tämän tyyppisistä vaatteista kun ovat todella monikäyttöisiä kapistuksia. Varsinkin tällaiselle vilukissalle tarpeellisia. Ja kyllä, kädet liikkuu näissä hyvin ja tarpeeksi. Koska nämä ovat lyhyet, niin on helpompi vielä liikutella kätösiä kuin noissa pitkissä versioissa. Tätä ei voi pukea monella eri tavalla mitä taas tuon neulotun pelleriinin, josta kirjoitin muutama päivä sitten. Vaan tämä on ja nököttää samalla tavalla aina päällä. Mutta eipä se haittaa, tuo omaan tyyliin hiukan särmää.

Tämä on myös sellainen tuunaustyö, jota voi hyvin kokeilla, vaikka mitään suuria töitä olisi aikasemmin tehnyt. Suosittelen aina ensimmäisiksi töiksi lisäämään vain koristenauhoja yms. Mutta tämä voi olla hyvin se seuraava työ.

PS. Jos ei virkkuukoukku pysy kädessä, niin ratkaisu löytyy kirpparilta, nimittäin sieltä löytyy paljon virkattuja, paksumpia reunapitsejä, jotka voi kiinnittää ompelemalla keepiin.

Ihanaa päivää!

-Melissa-

Seuraa minua: Facebook