Tiesitkö, että meillä kestoillaan? Et, noh minäpä kerron meidän kestoista. Lähes mitä tahansa voi tehdä kestoversiona ja parasta on se, että ne voi tehdä oman kaapin tekstiileistä. Näin säästyy iso tukku rahaa kun ei tarvitse koko ajan ostaa nenäliinoja, toinen hyvä juttu on se, ettei tekstiilijätettä synny isoja määriä ja kolmas, joka minulle on todella tärkeä…Nimittäin, nenä ei mene rikki kun ompelee pehmeistä, jo vanhuus kuluneista materiaaleista. Kuten nyt tyynyliinoista.
Tulikin jo aika lyhyesti kerrottua miksi olemme vaihtaneet kestotuotteisiin. Aluksi homma oli hiukan hankala mutta nykyään osa omaa elämää, ettei edes aina tajua, että meillä kaikki on kestoja. Tai no, vessapaperi ei ole kestotuote meillä. Mutta moni muu on ja lisää on tulossa, kunhan tässä saan aikaiseksi.
Kaikki kestot voi toteuttaa kierrätysmateriaaleilla, ei tarvitse olla uusia kankaita. Mielikuvitus on rajana kun aloittaa tekemään kasseja. Itselläni on monen monta ja erilaista kestokassia ja käytän niitä nykyään enemmän kuin tavallisia laukkuja. Minulta löytyy eri kokoisia ja mallisia kasseja, joka on helpottanut paljon myös kaupassa käyntiä. Kirppareilla minulla on aina mukana tietyn kokoiset kassit, ihan siitä syystä, että isompikin ostos tai löytö mahtuu kassiin, mukana on myös yksi pienempi kassi siitä syystä, ettei mene homma överiksi.

Meidän tarina kestoilusta löytyy klik. Suosittelen muutenkin tutustumaan Kodin kestot ry:hyn. Kestot eivät ole vain vaippoja, terveyssiteitä vaan kestoja voi olla paljon muutakin ja niin kuin jo totesin, tämän vuoden aikana tutustutaan meidän kestoiluun enemmänkin. Tähän nimittäin tulee himo kun sen aloittaa, ei voi enää lopettaa, vaan pikku hiljaa alkaa kotiin ilmestyä erilaisia kestojuttuja.

Kestoilu on todella helppoa, se on ekologista (varsinkin jos tekee oman kaapin materiaaleista) ja se säästää ison tukun rahaa. Kun tämän kerran aloittaa, siitä ei halua enää luopua. Itse olen ainakin ihan koukussa ja täytyy sen verran myös kertoa, että aina tulee tutkailtua vanhoja vaatteita sillä silmällä, että tuosta saisi tehtyä kestoja…Oikeasti välillä mietin näin…

Meillä on jostain syystä kadonnut iso määrä nenäliinoja jonnekkin, yksi syy on varmaan erittäin nälkäiset pussilakanat mutta se on vain osa syy luulen. Joka tapauksessa nyt on aika aloittaa nenäliina tehdas ja siihen tietenkin tarvitaan parasta materiaalia, joka tällä kertaa löytyi liinavaatekaapin tyynyliinahyllyltä. Meillä on valtavasti tyynyliinoja ja tuossa viikolla ne kävin läpi, ne mitkä vielä säästetään on kaapissa, Hope -yhdistykselle lähti pino ja toinen pino tuli halliin. Ensimmäiset tyynyliinat on leikattu, osa jo ommeltu mutta isompia nenäliinoja vielä on tarkoitus tehdä näiden pienempien lisäksi. Jokaiselle nenälle sopivat liinat.
Nenäliinojen teko on helppoa kuin hyppiminen, leikkaat niin ison neliön kuin haluat, päärmää reunat..Se on siinä. Toki voi reunat koristella pitsein tai käsin ompelemalla eirlaisia koristeompeleita mutta itse olen laiska ja minulle riittää kapea päärmäys. Olen lapsesta asti tottunut pestäviin nenäliinoihin, mutta miehelleni tie on ollut kuoppainen mutta nykyään hänkään ei suostu vaihtamaan näitä tavallisiin kertakäyttöliinoihin enää.

Minulle tulee materiaalia vähän joka suunnalta, äitini antaa, tyttöni antaa, eräs ompeluryhmän henkilön kanssa vaihdellaan tarvikkeita ja kavereilta saan ja välillä ostan erilaisia juttuja. Tuossa ennen joulua kaverini löysi pihansa roskiksesta kassillisen itse kirjailtuja pöytäliinoja, jotka lopulta päätyi lähes kaikki minulle. Pesun ja huollon jälkeen lajittelin pöytäliinat eri kasoihin. Ne liinat, joita käytetään sellaisenaan meni kaappiin mutta osassa oli pinttyneitä tahroja siellä täällä, joten ne pääsivät tuunauskasaan.
Minulla on tapana kerätä erilaisia materiaaleja nippuun, joita ajattelen juuri kyseiseen työhön. Osa toki jää sitten lopulta pois ja ne käytetään myöhemmin. Tähän ajatuskasaan keräilin neljä erilaista pöytäliinaa, palan kangasta ja liian pienen paidan sekä toisesta tuunauksesta yli jäänyttä pitsivehon pätkän. Kaadoin myös koristenauha/pitsikassin hallin lattialle ja aloin suunnitella mitä tekisin. Lopulta valitsin kaksi isoa pöytäliinaa sekä kankaan palasen, joista sain ommeltua hauskan tunikan.
Tunikan kaava on tuttu monesta postauksesta. Kaava on yksi lempparikaavojani ja sen avulla olen tehnyt monen monta tunikaa. Kaava löytyy Burda 8/08 lehdestä. Ne jotka jäivät yli tästä tunikasta on tulossa toinen samanlainen tunika jossakin vaiheessa. Ihan peräkkäin en halua samoja vaatteita tehdä kuitenkaan, joten olen sen tunikan ompelun siirtänyt toiseen ajankohtaan.

Suomi on tällä hetkellä todellinen talven ihmemmaa ja ulkona otetut kuvat ovat aivan ihania. Suurin miinus on kylmyys, tietenkin. Yleensä en myöskään välitä tuosta kylmästä ja märästä mönjästä mitä talvella sataa maahan mutta nyt on ollut niin synkkä ja pimeä syksy, että lumen valoisuus on ollut todella hyvä asia. Tunika käytiin kuvaamssa samalla reissulla, kun käytiin viemässä lahjoitus Hope -yhdistykselle, sekä menin allekirjoittamaan uuden työsopimuksen. Oli aika ihanaa käydä näkemässä miltä Vantaankoski näyttää talvella, lumen verhoilemana. Olemmehan nähneet alueen niin kesällä kuin syksylläkin mutta talvella ja keväällä ei. Joten palaamme vielä keväällä paikalle mutta silloin pyörin, tietenkin.

Yhdistin asun lempifarkkuihini ja asusteiksi valitsin itse neulutun pipon sekä vanhasta paidasta tuunatun tuubihuivin. Jalkaan valitsin Kierrätyskeskuksesta aikanaan löydetyt saapikkaat. Ja kyllä olen sitä mieltä, ettei näitä tunikoita ole koskaan liikaa, sillä jokainen tunika on erilainen vaikka samaa kaavaa käytän. Voin joskus tehdä tästä kaavasta oman postauksen, johon laitan kaikki tunikat, jotka ovat tällä kaavalla tehtyjä.