Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
2
Moni puhuu kestävästä muodista, mutta harva oikeasti käyttää samaa vaatetta vuodesta toiseen. Sosiaalinen media on täynnä uusia ostoksia, sesonkivärejä ja “päivän asuja”, jotka näyttävät vaihtuvan nopeammin kuin vuodenajat. Siksi kirjoitan tänään aiheesta Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Minun vaatekaapissani on kuitenkin vaatteita, jotka ovat kulkeneet mukana vuosia, joskus jopa vuosikymmenen. Osa on kirppareilta, osa itse tehtyjä, osa matkamuistoja. Yksi niistä on kukalliset leggarit, jotka ompelin vuonna 2015.
Kun julkaisin niistä ensimmäisen kuvan, joku kommentoi suoraan: ne ovat kamalat. Silti käytän niitä edelleen.
Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Leggarit vuodelta 2015
Nämä kukalliset leggarit syntyivät vuonna 2015. Ompelin ne itse, koska halusin mukavat ja vähän erilaiset housut arkeen. Kangas oli rohkea: suuret kukat, tummalla pohjalla. Ei ehkä minimalistinen, ei hillitty, mutta juuri siksi pidin siitä.
Yksi kommentti, joka jäi mieleen
Kun julkaisin niistä kuvan silloin vuosia sitten, kommenttikenttään ilmestyi viesti, joka jäi mieleen: joku kertoi suoraan, että leggarit ovat kamalat.
Internetissä tällainen kommentti ei tietenkään ole harvinainen. Silti on kiinnostavaa, miten helposti yksi mielipide voi jäädä elämään omaan muistiin. Se oli vain yksi kommentti monien joukossa, mutta silti muistan sen edelleen.
Käytän niitä silti
Hauskinta on ehkä se, ettei kommentti kuitenkaan vaikuttanut siihen, käytänkö leggingsejä vai en. Ne ovat edelleen kaapissani. Ja edelleen käytössä.
Tämä kertoo ehkä jotain siitä, miten oma suhde vaatteisiin muuttuu vuosien myötä. Kun on nuorempi, vaatteet ovat usein enemmän osa sitä, miltä haluaa muiden silmissä näyttää. Kun ikää tulee lisää, niistä tulee enemmän osa omaa arkea ja omaa mukavuutta. En ole koskaan oikeastaan pukeutunut muiden mielipiteiden mukaan. Silti on kiinnostavaa huomata, että ympärillä oleva keskustelu muodista on muuttunut paljon.
Trendit muuttuvat
Vuonna 2015 kukalliset leggarit saattoivat joidenkin mielestä näyttää liialta. Nyt sosiaalinen media on täynnä värejä, kuoseja ja rohkeita yhdistelmiä. Se, mikä ennen oli “liikaa”, on nykyään monille juuri se hauskin osa pukeutumista. Mutta minulle tärkeintä ei ole koskaan ollut se, onko jokin trendikästä. Tärkeintä on se, että vaate toimii arjessa.
Itse tehty vaate ei ole kertakäyttöinen
Nämä leggarit ovat juuri sellaiset. Ne ovat mukavat, joustavat ja kestävät. Kun ompelee itse, oppii myös arvostamaan vaatetta eri tavalla. Sen tekemiseen on mennyt aikaa ja ajatusta. Silloin siitä ei tule kertakäyttöinen.
Huppari Los Angelesista, käytössä, ei muistona
Samassa kuvassa leggingsten kanssa on toinenkin vaate, jolla on oma tarinansa: huppari, jonka ostin vuonna 2022 Los Angelesin lentokentältä. Se oli niitä hetkiä, joita matkustamisessa joskus syntyy. Pitkä matka takana, Suomeen paluu edessä, ja lentokentän kaupassa huppari, joka tuntui juuri sopivalta muistoksi matkasta. Nyt vuosia myöhemmin se huppari alkaa jo näyttää elämän merkkejä. Kangas on kulunut, ja käytön jäljet näkyvät. Silti käytän sitä edelleen.
Mitä kestävä muoti oikeasti on
Tämä on ehkä asia, joka nykyisessä muotikeskustelussa unohtuu helposti. Vaatteen arvo ei synny siitä, miltä se näyttää uutena, vaan siitä, kuinka pitkään sitä käytetään. Kestävä muoti ei ole vain ekologisia materiaaleja tai vastuullisia tuotantoketjuja. Se on myös sitä, että sama vaate kulkee mukana vuodesta toiseen.
Minun vaatekaapissani tämä tarkoittaa usein sitä, että rinnakkain ovat itse tehdyt vaatteet, kirpparilöydöt ja joskus myös matkamuistot. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka ei noudata trendikalenteria, mutta kertoo jotain elämästä.
Tämä hetki
Kun katson näitä leggingsejä nyt, näen muutakin kuin vain housut. Näen ajan, jolloin ompelin niitä kotona vuonna 2015. Näen sen kommentin, joka väitti niiden olevan kamalat. Näen vuosien varrella kuluneet kävelyt, arkipäivät ja keväiset hetket laiturilla.
Ja ehkä juuri siksi käytän niitä edelleen. Koska lopulta vaate ei ole vain kangasta. Se on osa tarinaa, joka jatkuu yllättävän pitkään.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää otteita Vaatekaappipäiväkirjan sivuilta:
Hidas muoti talven keskellä
Talvi kutsuu hidastamaan. Kerroksia, lämpöä ja vaatteita, joilla on merkitys. Tämä asu syntyi käsillä tekemisestä, kierrätyksestä ja muistoista, jotka kulkevat mukana vuodesta toiseen. Hidas muoti talven keskellä ei ole trendi, vaan tapa olla maailmassa, lempeämmin ja tietoisemmin. Ja kaiken keskiössä on lempivaatteet.
Hidas muoti talven keskellä
Kun pukeutuminen ei kiirehdi
On hetkiä, jolloin pukeutuminen tuntuu enemmän rituaalilta kuin valinnalta. Talvella se korostuu. Lumi vaimentaa äänet, kylmä pakottaa pysähtymään ja vaatteet kietoutuvat ympärille kuin suoja. Hidas muoti talven keskellä tarkoittaa juuri tätä: sitä, ettei kaikkea tarvitse vaihtaa uuteen, eikä pukeutumisen tarvitse seurata nopeaa sykliä.
Tässä asussa jokainen vaate on valittu tai tehty ajatuksella. Ei täydellisyyden vuoksi, vaan siksi, että ne tuntuvat oikeilta juuri nyt.
Itse tehty hame kierrätyskankaasta
Hame on itse tehty kierrätyskankaasta. Kankaasta, jolla on ollut jo edellinen elämä. Kierrätysmateriaaleissa on aina jotain ainutlaatuista, pieniä epätasaisuuksia, pehmeyttä, historiaa. Se tekee vaatteesta elävän.
Tämä hame laskeutuu rauhallisesti ja liikkuu kevyesti askelten mukana. Se ei ole näyttävä huutamalla, vaan hiljaa. Itse tehty hame muistuttaa siitä, että vastuullinen pukeutuminen voi olla kaunista, henkilökohtaista ja ajattoman tyylikästä.
Takki, joka kantaa vuosikymmeniä
Takki on koko asun sydän. Alun perin itse tehty 90-luvun lopulla, aikana jolloin käsityö oli osa arkea, ei erityinen statement. Tämä takki on kulkenut mukana pitkään, nähnyt muutoksia ja elämänvaiheita.
Vuonna 2018 se tuunattiin uudelleen peplum-tyyliseksi. Sama vaate, uusi muoto, uusi aikakausi. Juuri tällaisissa vaatteissa hidas muoti konkretisoituu: mitään ei tarvitse heittää pois, kun oma tyyli muuttuu. Usein vaate tarvitsee vain uuden näkökulman.
Käsityö, joka lämmittää kehoa ja mieltä
Polvisukat on neulottu itse. Käsityö tuo mukanaan rytmin, jota harvoin löytää muualta. Silmukka silmukalta syntyy jotain, joka lämmittää konkreettisesti, mutta myös tunnetasolla.
Itse neulotut sukat ovat osa hidasta muotia. Ne muistuttavat siitä, että kaikkea ei tarvitse ostaa valmiina. Vaatteet voivat syntyä ajasta, keskittymisestä ja halusta tehdä jotain kestävää.
Kirpparilöydöt ja ilmaisosaston aarteet
Kaulahuivi löytyi kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Sattumalta, ilman suunnitelmaa. Juuri sellaiset löydöt jäävät usein rakkaimmiksi. Huivi tuo asuun pehmeyttä ja kerroksellisuutta.
Neule on kirpparilöytö, ehkä Bellasta, ehkä jostain muualta. Täsmällinen alkuperä on unohtunut, mutta sillä ei ole merkitystä. Tärkeintä on tunne, jonka vaate herättää, ja se, että se saa jatkaa elämäänsä.
VillaNanna-tyyli talvessa
Tämä asu ei ole trendikäs sanan nopeassa merkityksessä. Se on eletty, tehty, muokattu ja rakastettu. Kerroksellinen ja lämmin, mutta ennen kaikkea merkityksellinen.
VillaNanna-tyyli talvessa on hidasta muotia, kierrätystä ja käsityötä. Se on lempeä vastalause kertakäyttöisyydelle ja muistutus siitä, että vaatteet voivat olla osa tarinaa, eivät vain kulutustavaraa.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Jos päivän asut kiinnostaa, niin tässä muutama lisää: