Vaatekaappipäiväkirja: Kun mariannekarkki kohtaa mintun
4
Vaatekaappipäiväkirja: Kun mariannekarkki kohtaa mintun ja nepparit paukkuu. Kyllä muuten elämä hymyilee, kun saa vetää ylleen vähän kirppariaarteita ja itse tehtyä paitaa, joka on nähnyt enemmän vuosia kuin keskivertoinen Netflix-sarja! Tervetuloa tämän päivän vaatekaappipäiväkirjan äärelle, tämä look on kuin mariannekarkki: raikas, yllättävä ja vähän koukuttava.
Vaatekaappipäiväkirja: Kun mariannekarkki kohtaa mintun ja nepparit paukkuu
Tänään ylläni:
- Itse ommeltu paita vuodelta 2013, ilman kaavaa, suoraan inspiraatiolla ja kyllä, se on edelleen kasassa.
- Leveälahkeiset valkoiset housut kirpparilta, joissa on NEPPARIT sivuissa. Elämän pieni ilo!
- Mintunvihreä kirpparitakki, joka huutaa kevät ennen kuin siitepöly ehtii nenään.
- Klassiset Adidaksen Stan Smithit, koska kevät tarvitsee väriä ja mukavuutta.
Paidoista parhaat syntyy hetken mielijohteesta
Tämä punavalkoraidallinen paita on yksi niistä ompeluprojekteista, jotka syntyi täysin fiiliksellä. Vuosi oli 2013, kahvi kylmeni koneen vieressä ja kangaspala huusi: ”Tee minusta jotain!”. Ja minähän tein. Ilman kaavaa, ilman stressiä, ja katsokaa nyt tätä! Selkäpuolella on rento laskos, joka paljastaa just sopivasti bikininarun (tai tässä tapauksessa topin), ja fiilis on vähän niin kuin olisit unohtanut kääntää paidan oikein päin, mutta tyylillä. Kymmenen vuotta myöhemmin, tämä paita on edelleen hengissä. Ompelujälki ei ehkä kestäisi muotituomareiden suurennuslasia, mutta kyllä se kestää arjen, peilin ja kameran.
Housuissa pitää olla mahdollisuus, mieluiten neppareilla
Nämä valkoiset leveälahkeiset housut löysin kirpparilta ja rakastuin heti. Ei siksi, että ne ovat täydelliset, vaan siksi, että ne antavat vaihtoehtoja: lahkeissa on nimittäin nepparit! Jep, voit olla rento ja avoin, tai napittaa kiinni ja kulkea kurinalaisena kuin vaatekaapin Marie Kondo. Minä tykkään pitää mahdollisuudet auki. Kirjaimellisesti. Korkea vyötärö ja väljä malli tekevät näistä juuri sellaiset, joissa voi vaikka syödä kolme pullaa ilman että tarvitsee avata nappeja. Tai neppareita.
Takki, joka sanoo kevät
Mintunvihreä kirpparitakki oli löytö, jonka kohdalla en edes harkinnut. Tiesin heti, että tämä kuuluu mun kevätvaatevalikoimaan. Väri on kuin raikas tuulahdus toukokuun tuulessa, ja napit on niin kultaiset, että ne melkein kilpailevat auringon kanssa. Eivät tietenkään voita, mutta yrittävät kuitenkin.
Kokonaisuus: vähän hupsu, paljon mua
Tämä asu on juuri sitä, mitä vaatekaappipäiväkirjani on sekoitus vanhaa, uutta, tehtyä, löydettyä, vähän hassua ja ennen kaikkea hyvää fiilistä. Ja vaikka naapurit ehkä ihmettelivät, kun kuvasin itseäni makuuhuoneen nurkassa keltaisissa aurinkolaseissa ja tukka sekaisin, niin hei tärkeintä on, että minä viihdyn. Ja todellakin viihdyin!
Muistutus itselleni ja sinulle:
- älä ota pukeutumista liian vakavasti. Ole oma mariannekarkkisi, välillä makea, välillä raikas, joskus ihan yllättävä. Ja jos löydät housut, joissa on nepparit, ota ne. Se on elämän pieni voitto.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Tyhjän vaatekaapin syndrooma
Tyhjän vaatekaapin syndrooma, miksi se ei kuulu minun maailmaan. Seison vaatekaapin edessä. Ovessa roikkuu unelmia, hyllyillä toivoa ja henkarissa epätoivo. Siis taas se tunne: ”Ei mulla ole mitään päällepantavaa!” Vaikka kaappi natisee liitoksistaan. Rautalangasta väännettynä: tyhjän vaatekaapin syndrooma.
Tyhjän vaatekaapin syndrooma
Mutta tiedättekö mitä? Sitä ei ole täällä. Ei täällä meillä. Ei meidän kaapeissa. Koska täällä jokainen vaate on lempivaate. Jokainen vaate pääsee päälle. Jokainen vaate ansaitsee paikkansa. Kaappi ei ole museo tai odotushuone, vaan toimiva osa elämää.
Kun kaikki on lempivaatetta, mikään ei jää käyttämättä
Meillä ei piilotella ”kalliita mutta epämukavia”, ”jos laihtuisin viisi kiloa” tai ”ehkä ensi kesänä” -vaatteita. Meillä rakastetaan vaatteita, jotka istuvat tänään. Nyt. Niitä, jotka hymyilyttävät peilissä, eivätkä kiristä nivusista. Jos vaate ei tunnu hyvältä, se ei jää. Piste. Kaappi ei ole terapiahuone väärille ostoksille, se on koti lempivaatteille.
“Mutta entä juhlat?” kysyt ja juhlavasti vastaan: lempivaatteilla!
Moni pelkää luopua juhlavista vaatteista, joita käyttää kerran vuodessa, jos sitäkään. Mutta entä jos juhla on joka päivä? Entä jos puet lempihameen kauppaan tai silkkipaidan siivouspäivään? Miksi säästää parasta vain erityisiin hetkiin, kun elämä on juuri nyt? minun kaapissa ei ole arkea tai juhlaa. On vain elämää ja siihen sopivat vaatteet.
Ei “ehkä joskus”, vaan “tänään heti”
Tyhjän vaatekaapin syndrooma syntyy kompromisseista. Niistä vaatteista, jotka eivät ole ihan hyviä, mutta “menettelee”. No ei. Me emme ole menetteleviä ihmisiä. Me ollaan niitä, jotka pukeutuu villasukkiin villatakkiin ja villiin elämään, joka päivä. Jos vaate ei saa sinua tuntemaan itseäsi itsenäsi, se ei kuulu kaappiisi. Ei tänään, ei huomenna.
Vähemmän on enemmän, kun se on just eikä melkein
Minun kaappini ei pursua, se hengittää. Siellä on tilaa nähdä vaatteet ja itsensä. Kun kaikki on lempparia, et huku valintoihin. Et jää miettimään “mitä tänään päälle”, vaan valitset tunteella. Inspiroidut. Olet kotona kehossasi ja kaapissasi.
Sano hyvästi syndroomalle, valitse vain lempivaatteita
Tyhjän vaatekaapin syndrooma on oire siitä, että kaapissa asuu vaatteita, mutta ei sinua. Tee rehellinen tsekkaus. Kysy jokaiselta vaatteelta: “Laittaisinko sinut päälle tänään?” Jos vastaus on ei, vapauta se. Anna sen löytää koti, jossa se on jonkun toisen lemppari.
Minun kaapissa ei ole tilaa syyllisyydelle. Vain tyyli, tunne ja elämä.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: