Viimeinen työviikko ennen lomaa
0
Viimeinen työviikko on minulla perinteisesti ollut eläinleiriviikko. Siihen olen yleensä aina päättänyt työvuoden ja näin tein nytkin. Tällä kertaa tosin emme menneet Kanniston tilalle valitettavasti, vaan perustimme uuden eläin -ja luontoleirin.
Viimeinen työviikko ennen lomaa
Pääsin kuitenkin moneen paikkaan, jossa en ole koskaan ennen ollut. Sellaisia olivat Ala-Ollin alpakkatila, Lomamäen lemmikkipuisto sekä Glims Espoossa. Mikään näistä paikoista ei ole minulle millään tavoin tuttu mutta nyt on. Varmasti kyllä haluan mennä näihin paikkoihin joskus uudestaan ihan omalla ajalla. Alpakkatilalta haluan ostaa lankoja sekä yhden ihanan huivin. Lomamäki taas kutsuu ihan muissa merkeissä, esimerkiksi käärmeitä mentäisiin moikkaamaan uudelleen.
Onko näistä paikoista mikään sinulle tuttu?
Yleensä leirin jälkeen on mahtavaa päästä lomalle, vaikka tuo leiri ei tunnu millään tavoin työltä, sillä se on niin erilaista mitä normaalisti teen työvuoden aikana. Toki vedän parit kurssit ja sitten parit leirit, tosin tänä vuonna ehdin olla vain yhdellä leirillä, kun olin mukana kolmella kurssilla. Yritän silti yleensä minimoida kädentaitoja juuri kesäaikaan. Eli yksi ihan paras juttu näin kesällä on kaikki erilaiset leirit ja sellainen tekeminen mitä ei muulloin pääse tekemään arjessa.
Retket:
Keppareita ja junkiksia
Tänä kesänä olin ensimmäisen viikon askarteluhommissa työtiimin jäsenen kanssa ja kahtena seuraavana viikkona vedin kollegan kanssa keppihevos -kurssin sekä junk journal -kurssin. Kaikki kolme kurssia meni oikein hyvin ja nuoret saivat ommella oman kepparinsa sekä tarvikkeet niille. Junk journa -kurssilla taas tutustuttiin feikki riisipaperin valmistukseen, värjättiin tutusti kahvilla paperia sekä marmoroitiin paperia.
Muuta ei päästy valitettavasti tekemään, sillä minun tila, jossa teen töitä on remontissa ja väistötiloissa ei kaikkea kyennyt tekemään, kuten paperimassaa. Mutta ensi kesänä sitten. Opetin myös tekemään erilaisia taskuja ja miten hyödyntää feikki riisipaperia junk journalissa. Palaute oli positiivista ja meillä oli valtavan kivaa. Nuoret tuumasivat vain, että nyt ei voi mitään heittää enää pois kun kaikesta voi tehdä jotakin kivaa. Siinä he ovat oikeassa, mitään ei raaski enää heittää pois kun tämän homman aloittaa.
Nyt onkin hyvä hetki unohtaa työt ja laittaa lomavaihde päälle. Eli ompelukone soimaan ja nauttimaan elämästä, vaikka se pelottaisi miten paljon tahansa!
Ihanaa kesää teille kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Eläinleirillä
Eläinleirillä kuulee kukon kiekumista heti aamutuimaan, lampaan määkimistä ja hevosten hörinää. Eläinleirillä matkustaa maatilan maailmaan, kokemaan ja oppimaan asioita, joita ei kaupungissa koe, eikä oikein opi.
Eläinleirillä
Hevonen ravaa edessä ja kärryt kolisee hiekkatietä vasten. Suljen silmäni ja matkaan aikaan, jolloin olin itse nuori ja haimme naapurista maitoa hevoskärryillä, maitotonkat tärisi ja kolisi takana kun ravattiin tuulen mukana naapuriin. Tällä kertaa ei kuitenkaan haettu maitoa naapurista, vaan nuoret saivat tutustua kärry ajeluun, käytiin katsomassa poroja, yksi poro nähtiin, pikkuporo, joka tuli katsomaan saisiko herkkupalaa.
Leirillä päästään tutustumaan leirielämään oikein kunnolla, leikkien ja grillaillen, ainakin iltaisin. Muulloin hoidetaan eläimiä, syödään itse tehtyä ruokaa ja pelataan ohjaajien kanssa vaikka Ligrettoa majoitustilan lattialla, kun ulkona paukkuu ukkonen ja vettä tulee kuin saavilla kaadettaisi. Helteellä taas maataan pitkin pihaa ja juodaan vettä saavi tolkulla. Päivän kohokohta on ratsastus ja jono kasvaa, jokainen toki pääsee ratsastamaan. Jokainen joka haluaa. Itse myös kapusin hevosen selkään, mutta se ilo loppui lyhyeen, kun paarmat hyökkäsi kimppuun kuin sika limppuun ja kun jalka kuumottu ja porotti, oli pakko hypätä alas toipumaan kauhun hetkistä.
Kanniston kotieläintila
Kanniston kotieläintila on autenttinen kokemus monin tavoin. Näin leirin muodossa nuoret pääsevät näkemään todellista maatilan elämää, jota eivät välttämättä koskaan pääse näkemään. Parastahan on se, että pääsee tutustumaan eläinten hoitoon ja kuulee myös mitä eläimiä tilalla on. Nuoret saavat hoitopuput, joita hoitavat koko leirin ajan. Ja niitä tosiaan hoidetaan ja rakastetaan kovasti. Lähtöpäivänä otetaan kuvia monen monta ja muistellaan miten ihana se oma pupu oli.
Kanniston tila on ihan oikea vanhanajan maatila, jossa itsekin olen lapsuuttani päässyt viettämään, en tosin täällä vaan Nousiaisissa. Tilan toimintoihin kuuluu esimerkiksi ratsastus, hevosajelu, vuohen lypsäminen, voit lähteä myös opastetulle luontopolulle tai nauttia grillikatoksen alla herkkuja. Parasta on se, ettei tilalla ole tuotantoeläimiä.
Tutustu tilaan tästä linkistä, voit myös seurata tilan kuulumisia Instagramissa.
Eläinleiri on minun vuoden kohokohta, ei vain nuorten vuoksi, vaan myös itse vuoksi. Saan palata omaan nuoruuteen, maatilan maailmaan, jossa itsekin olen päässyt tekemään maatilan hommia. Hei taas Kannisto, ensi kerralla nähdään!
Ihanaa torstai iltaa kaikille!