Auringonpistos ja lämpöuupumus
10
Miltä tuntuu auringonpistos ja lämpöuupumus? Voin sanoa, ettei kovin kivalle. Oltiin lauantaina nuorten kanssa retkellä Turussa ja sanoin jo heti kun päästiin junasta, että meikälle tulee auringonpistos, mutta että vielä lämpöhalvauskin. Selvisin lopulta hengissä, vaikka eilen ei siltä tuntunut ollenkaan.
Auringonpistos ja lämpöuupumus
Lauantai oli kaunis päivä, lämpöä Turussa oli 28 astetta ja ilma oli kostea ja painostava. Meillä oli kohteena Turun Luostarinmäen museo, joka tunnetaan myös nimellä käsityöäismuseo. Ainakin meidän ikäiset, jotka siellä koulun kanssa aikanaan kävi. Olenkin ollut siellä viimeksi 80 -luvun alussa, joten koko ulkomuseo on muuttunut kovin. Paljon uutta tietoakin tuli ja nuoret tykkäsi pyöriä siellä paljon. Ja sain jokaisen ostamaan piparminttua, sillä ne olivat oma lapsuuden herkku kun mentiin Luostarimäen museoon, niin niitä piti ostaa aina.
Tein vähän muistakin ostoksia kuin vain piparminttua, ostin pari iso korttia, korvikset sekä avaimenperän. Kun oltiin kierros tehty ja nuoret vielä tutustuneet taloihin omatoimisesti, oli aika lähteä syömään Kupittaan keitaalle. Kun vatsat oli täynnä lähdettiin tutustumaan Kupittaan puistoon. Lintuja ei ollut lammella, joten se oli nopeasti kierretty, liikennepuisto oli liian kallis nuorille, joten suuntasimme kohti Seikkistä. Mutta sielläkin vaijerilla toimiva liukusysteemi oli poissa, joten osa jäi pelaamaan korttia nurmikolle ja osa meni kastelemaan jalkansa puroon.
Sunnuntaina taistelua
Neljältä yöllä kaikki alkoi ja sain kihlautua vessan keraamisen pytyn kanssa. Ajattelin todella, etten selviä hengissä koettelemuksesta, sen verran kauheaa oli. Ei pysynyt edes nielty kuola sisällä. Oliko tässä liikaa infoa? Lopulta kun katsoo aikaa taaksepäin, olisi ehkä sittenkin pitänyt vain mennä tiputukseen, olisi ehkä nopeammin päässyt jaloilleen mitä pääsin. Lopulta olin seitsemän aikaan illalla niin väsynyt, että nukahdin syvään uneen ja heräsin kymmeneltä täysin terveenä, väsyneenä, mutta terveenä.
Mitä opin tästä reissusta?
Aina pitää varautua hatulla sekä vedellä, kotona voisi juoda vielä nesteytysjuomaa. Lähdin siis reissuun ilman vettä ja ilman pääsuojaa. Aurinkosuojan olin laittanut. En tiedä mitä oikein ajattelin, etten ottanut omaa vettä mukaan. Käsittämätöntä. Minulla oli kyllä juotavaa ostettuna, mutta en sitten juonut sitä kuin junassa. Toivottavasti opin tästä nyt, että tällaisena hetkenä on muistettava myös itsensä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kun työmuisti kuormittuu
Mitä tapahtuu kun työmuisti kuormittuu? Muisti heikkenee, keskittymiskyky on tiessään ja stressitaso nousee kohti huippua. Myös uuden oppiminen heikkenee. Itse olen nyt huomannut, että keskittymiseni on nolla, muisti prakaa minkä ehtii ja stressikin näyttää kurkkivan kulman takana. Tilanne ei parane vaikka miten koitan kirjoittaa kaiken ylös. To do -lista on loputon.
Kun työmuisti kuormittuu
Viime viikolla minulla oli pitkä viikko, joka tarkoittaa sitä, että minulla oli vain yksi vapaapäivä, se sunnuntai. Perjantaina kun pääsin töistä, singahdin Rediin, jonne mieheni tuli minua vastaan. Kävin tekemässä nopeat ostokset ja sen jälkeen päätimme mennä syömään. Viikonlopun kunniaksi. Ei olla aikaisemmin oltu syömässä Makaronitehtaalla, mutta monesti sitä ollaan suunniteltu, joten nyt istahdettiin Makronitehtaan tuhtiin pöytään. Nautittiin ruoasta ja juteltiin matkustamisesta. Syömisen jälkeen halusin ehdottomasti mennä hetkeksi istumaan HOB -baariin. Yksi lempparipaikoistani Kalasatamassa. Varsinkin kesällä kun voi istua ulkona terassilla.
Istuttiin ja jatkettiin jutustelua, juotiin herkulliset juomat, jonka jälkeen oli aika lähteä kotiin. Kotipihalla sitten huomasin, että reppu jäi matkasta. Ei muuta kuin viestiä HOBiin, että onkos reppu siellä. Auto kurvasi takaisin tielle ja lähdimme huristelemaan takaisin kohti Kalasatamaa. Tuolla matkalla tajusin, että hemmetti, lauantaina on työpäivä. En siis koskaan juo alkoholia jos on seuraavana päivänä työpäivä…Tässä kohtaa tajusin, että nyt taitaa olla meikäläisellä ihan liikaa hommaa, kun unohtelen niin reput kuin sen, että töihin pitäisi mennä.
Erittäin kiireinen kevät
Tämä kevät on monella tapaa ollut erittäin kiireinen. Paljon uutta, paljon suunnittelua, uuden oppimista ja uuden luomista. Vaikka kirjoitan aina mahdollisimman paljon ylös asioita, niin useasti myös unohdan minne olen niitä kirjoittanut. Se on huono juttu. Useasti vapaapäivinä vain istun suu auki ja tuijotan tyhjyyteen. Onneksi nyt tämän viikon aikana olen ison osan saanut hoidettua vaikka uusia yllätyksiäkin kohtasin. Täytyy toki todeta, että mulla on maailman parhaat työkaverit, joilta saan tukea ja joita tuen itse tarvittaessa.
Kaikesta huolimatta olisi hirmu tärkeää minullekin hiukan hellittää ja vapaapäivinäkin tehdä niitä asioita jotka rentouttaa. Se on kuitenkin vähän vaikeaa kun keskittymiskyky on tällä hetkellä olematonta. Olen päättänyt, että tänään kun on vihdoin pidemmät vapaat, niin hiukan ompelen. Minulla on yksi tuunaus kesken, joka ei mennyt sekään ihan strömsössä juuri keskittymispuutteen vuoksi. Joten saapi nähdä tuleeko siitä susi vai karhu. Eli en tiedä onnistuuko koko homma vai saanko tuunata siitä jotakin ihan muuta. Kesälomaa odotellessa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: