Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
2
Vuosi 2025 jää mieleeni vuotena, jossa elämä liikkui jatkuvasti eteenpäin, joskus vauhdilla, joskus raskain askelin. Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, sisälsi Erasmus+-projektin, muuton Jätkäsaaren sisällä, ikimuistoisen matkan Zakopaneen sekä syksyn, jolloin jouduimme hyvästelemään rakkaan perheenjäsenen. Tämä vuosikooste on kurkistus arkeen ja matkoihin, iloon ja suruun, elämään sellaisena kuin se meille vuonna 2025 näyttäytyi.
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
1. Erasmus+ toi maailman Suomeen ja meidät Tanskaan
Vuosi 2025 käynnistyi vauhdikkaasti Erasmus+-projektin myötä. Tanskalaiset vieraat saapuivat Suomeen nopealla aikataululla keskelle talvea, ja arki sai aivan uudenlaisen rytmin. Talvipäivät täyttyivät yhdessäolosta, projekteista ja suomalaisista kokemuksista: lasketeltiin, saunottiin, käytiin avannossa ja kierrettiin Helsinkiä niin kuin vain paikalliset osaavat.
Erasmus+ ei ollut pelkkää ohjelmaa, vaan aitoa kohtaamista. Nuoret tekivät erilaisia projekteja, opettelivat toimimaan yhdessä ja tutustuivat kulttuureihin käytännön kautta. Helsingin talvi näytti parhaat ja haastavimmat puolensa, mutta tunnelma pysyi lämpimänä.
Kesällä koitti vastavierailu Tanskaan. Århus avautui meille merellisenä, elävänä ja nuorekkaana kaupunkina. Uimme, kanoottiretkellä nautimme luonnosta, osallistuimme nuorten tapahtumaan ja koimme Kööpenhaminan Tivolin huvipuistotunnelman. Lakko toi matkalle oman lisämausteensa, ja jäimme pariksi päiväksi jumiin Kööpenhaminaan, mutta siitäkin selvittiin, kuten matkalla usein käy. Erasmus+-projekti muistutti, kuinka arvokkaita kohtaamiset ja jaetut kokemukset ovat.
2. Koti, muutos ja elämä Jätkäsaaressa
Matkojen ja projektien rinnalla tapahtui yksi vuoden suurimmista arjen muutoksista: muutto Jätkäsaaren sisällä. Muutimme alueelle, jonne olimme alun perin halunneetkin. Vaikka matkaa oli vain korttelien verran, muutto tuntui fyysisesti ja henkisesti raskaalta.
Laatikot, järjestely ja luopuminen vanhasta veivät voimia, mutta lopputulos oli kaiken arvoinen. Nyt tuntuu siltä, että asumme oikeasti kotona. Uusi ympäristö on asettunut osaksi arkea, ja pienetkin asiat – valo, näkymät ja tuttuus – tekevät kodista paikan, jossa on hyvä olla.
Vuosi 2025 opetti, että muutos ei aina tarkoita kauas lähtemistä. Joskus suurin muutos tapahtuu lähellä, tutussa ympäristössä, ja silti se muuttaa koko arjen suunnan.
Vuoden kohokohta Zakopane ja Krakovan helle
Linja-autolla Tallinnasta Zakopaneen ja vuorille asti
Yksi vuoden mieleenpainuvimmista kokemuksista oli matka Tallinnasta Zakopaneen. Linja-automatka osoittautui minulle fyysisesti liian raskaaksi, ja vietin lähes koko matkan vessassa. Se oli matkan varjoisa puoli, mutta perille päästyämme kaikki muuttui
Zakopane hurmasi heti. Asuimme pienessä huoneessa Willa Lelujassa, ja tunnelma oli lämmin ja kodikas. Kävimme Gubałówkalla ihailemassa maisemia, tutustuimme Zakopanen historiaan ja kuuluisaan juustokulttuuriin sekä vierailimme kulttuurikeskuksessa, jossa avautui alueen käsityö- ja taideperinne.
Vaellus Morskie Okolle oli yksi matkan kohokohdista, ja Kasprowy Wierchiltä avautuvat maisemat pysäyttivät. Viimeinen päivä kului rentoutuen Chochołowskien kylpylässä, täydellinen vastapaino vuoristopäiville. Junamatka Krakovaan toi meidät keskelle kuumuutta ja kaupunkielämää, jossa vietimme vielä pari rauhallista yötä ennen kotimatkaa. Matka oli kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta juuri siksi se jäi mieleen.
Luopuminen ja elämä sen jälkeen
Vuoden raskain hetki koitti syyskuussa. Jouduimme päästämään rakkaan 18-vuotiaan tiibetinspanielimme Nupun ikiuneen. Suru oli ja on edelleen syvä. Nuppu oli osa perhettä, arkea ja elämää tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.
Nupun dementia oli verottanut myös Söpön, 14-vuotiaan tiibetinspanielimme, elämää. Hänen luonteensa oli muuttunut ja huoli oli jatkuvasti läsnä. Nupun poismenon jälkeen Söpö on kuitenkin saanut tilaa omalle surulleen ja palannut vähitellen omaksi itsekseen. Nyt hän nauttii pitkistä lenkeistä, huomiosta ja rauhallisemmasta arjesta.
Vuosi 2025 opetti, että luopuminen ei poista rakkautta. Se muuttaa sen muotoa. Surun rinnalle mahtuu myös kiitollisuus kaikista yhteisistä vuosista.
*****
Vuosi 2025 oli täynnä liikettä, muutosta ja tunnetta. Erasmus+, uusi koti, matkat ja menetys punoutuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka jätti jäljen. Vuosi, joka alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, muistuttaa siitä, että elämä ei ole koskaan vain yhtä sävyä, vaan kaikkea siltä väliltä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Zakopanesta Krakovan helteeseen:
Ikikukkakedon tuoksuissa: Muistopostaus rakkaasta Nupusta
Meidän rakas Nuppu on nyt ikikukkakedon tuoksuissa. Tiistaina 9.9.2025 me jouduimme tekemään vaikean päätöksen ja päästämään rakkaan tiibetinspanielimme Nupun ikiuneen. Tämä kirjoitus on kunnianosoitus 18 vuotta kestäneelle yhteiselle matkalle, ilolle ja rakkaudelle, joka ei koskaan katoa.
Ikikukkakedon tuoksuissa: Muistopostaus rakkaasta Nupusta
Nuppu, viralliselta nimeltään Saseran Ti Anjah, täytti sunnuntaina 7.9.25, 18 vuotta. Syntymäpäivän sijaan tämä päivä on nyt muistopäivä. Tiistaina 9.9.2025 meidän perhe teki sydäntä särkevän mutta lempeän päätöksen ja antoi Nupun nukahtaa ikiuneen. Hän nukkui rauhassa, turvassa ja rakastettuna.
Nuppu oli meille paljon enemmän kuin lemmikki. Hän oli perheenjäsen, ystävä ja lohduttaja, joka seurasi elämämme ilot ja surut häntä heiluen. Hän ehti nähdä lapset kasvamassa, monet muutot, retket ja hetket sohvannurkassa. Hän toi kotiin valoa ja naurua, ja hänen pienet tassunjälkensä ovat ikuisesti sydämissämme.
Haluan uskoa, että Nuppu on nyt onnellinen. Hän on löytänyt koirakaverinsa Bobin jostakin ikikukkakedolta, jossa aurinko paistaa aina lempeästi ja ruoho on vihreämpää kuin koskaan. Siellä he juoksevat yhdessä, nuuhkivat tuulta ja nauttivat jokaisesta hetkestä. Tämä ajatus tuo lohtua, rakkaus ei katoa, se vain muuttaa muotoaan.
Nuku hyvin, rakas Nuppu
Muistopostaus on myös kiitos kaikille, jotka ovat vuosien varrella jakaneet Nupun kanssa hetkiä ja kuvia, rapsuttaneet ja nauraneet hänen tempauksilleen. Meidän pieni tiibetinspanieli oli persoona, jonka tapaista ei tule toista. Hän oli sitkeä, viisas ja lempeä, todellinen vanhan ajan sielu, joka pysyi meidän rinnalla loppuun asti.
Nämä eivät ole hyvästit. Nuppu on yhä osa meidän arkea, jokaisessa muistossa ja valokuvassa, jokaisessa hetkessä kun kuulemme oven narahduksen ja melkein odotamme häntää heiluttavaa vastaanottoa. Ja jonain päivänä me varmasti näemme taas. Siihen asti me vaalimme muistoa, kerromme hänen tarinaansa ja annamme hänen opetuksensa, läsnäolon, ilon ja uskollisuuden, kulkea mukanamme.
- Postauksen kuvat: raakelisabella
- Instagram: @raakelisabella
Lepää rauhassa, rakas Nuppu. Kiitos, että olit meidän elämässä. Olet aina meidän pieni tiibetinspanieli, meidän Nuppu. Emme unohda sinua koskaan, juokse iloisesti ikiniityllä ja haistele kukkien makeaa tuoksua!
Seuraa minua: