Ensimmäinen kesä ilman Nuppua tuntuu raskaammalta kuin osasin kuvitella
2
On vaikea selittää, miten paljon yksi pieni koira voi muuttaa kokonaisen elämän rytmiä. Tämä on ensimmäinen kesä ilman Nuppua. Ensimmäinen kesä kahdeksaantoista vuoteen, jolloin tassut eivät enää kulje mukana rantapoluilla, jolloin aurinkoinen päivä ei tunnukaan täysin onnelliselta. Ikävä näkyy pienissä hetkissä, hiljaisuudessa ja siinäkin, miten Söpö jää välillä odottamaan jotain, mitä ei enää tule.
Ensimmäinen kesä ilman Nuppua tuntuu raskaammalta kuin osasin kuvitella
Kesä oli aina meidän vuodenaikamme. Pitkät kävelyt, lämpimät illat ja ne pienet arkiset hetket, jotka silloin tuntuivat tavallisilta, mutta nyt ymmärtää olleen kaikkea muuta. Kahdeksantoista vuotta on niin pitkä aika, että elämä ehtii rakentua täysin yhden pienen olennon ympärille.
Kun Nuppu viime syyskuussa nukkui pois, tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt. Syksy ja talvi menivät jotenkin sumussa. Ehkä kylmät kuukaudet jopa suojasivat vähän, koska elämä sai olla hiljaisempaa. Kesä taas tuo kaiken näkyviin. Muistot kulkevat mukana kaikkialle.
Huomaan ajattelevani jatkuvasti, miten Nuppu olisi reagoinut tähän päivään.
Olisiko hän halunnut pysähtyä haistelemaan kukkia? Olisiko hän etsinyt aurinkoisen paikan rannasta ja käynyt siihen makaamaan silmät kiinni? Sellaiset ajatukset tulevat aivan yllättäen ja pysäyttävät keskelle tavallista päivää.
Suru ei ole pelkästään itkua. Se on myös tyhjyyttä. Sitä, että automaattisesti vilkaisee paikkaa, jossa toinen ennen oli. Sitä, että edelleen kuulee mielessään tutut tassujen äänet. Ja sitä, ettei koti tunnu aivan samalta enää. Myös Söpö on joutunut opettelemaan uudenlaista elämää. Vaikka hän osaakin olla yksin nätisti, huomaa silti, että jokin on muuttunut. Eläimetkin surevat omalla tavallaan. Joskus tuntuu kuin hänkin etsisi vielä ystäväänsä.
Moni ajattelee ehkä, että “sehän oli vain koira”
Mutta ihmiselle, joka on elänyt eläimen rinnalla lähes kaksi vuosikymmentä, kyse ei ole koskaan “vain” mistään. Nuppu oli mukana elämäni vaiheissa, muutoksissa, suruissa ja onnellisissa hetkissä. Hän oli turva, ystävä ja perheenjäsen. Ehkä juuri siksi ensimmäinen kesä tuntuu niin vaikealta.
Kesä on täynnä muistoja.
Silti haluan uskoa, että surun keskelle voi joskus tulla myös lämpöä. Että jonain päivänä muistot eivät satu yhtä terävästi, vaan tuntuvat enemmän pehmeältä kaipuulta. Että vielä joskus pystyn katsomaan kesäpäivää ilman sitä tunnetta, että jotain puuttuu koko ajan.
Mutta juuri nyt ikävä on vielä suuri. Ja ehkä sen kuuluukin olla.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
Nuppu:
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy on kysymys, jota moni ei halua ajatella etukäteen, mutta joka tulee eteen useammin kuin uskomme. Tämä kirjoitus on sekä henkilökohtainen kertomus että käytännön opas siitä, miten koiraa voi auttaa surussa ja miten toimia tilanteessa, jossa toinen koira sairastuu esimerkiksi dementiaan.
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy – kokemuksia, ohjeita ja toivoa
Meidän tiibetinspanieli Nuppu nukkui ikiuneen 9.9.2025, 18 vuoden iässä. Ikä oli kunnioitettava, mutta päätös ei ollut silti helppo. Nuppu oli dementoitunut, kuuro ja hänen kehonsa alkoi reistailla monin tavoin. Elämänlaatu oli heikentynyt selvästi, ja lopulta suurin rakkauden teko oli päästää irti.
Toinen, yhtä painava syy päätökselle oli Söpö.
Kun koiran dementia vaikuttaa koko laumaan
Koiran dementia (CCD, canine cognitive dysfunction) ei kosketa vain sairastunutta koiraa, vaan koko perhettä, myös muita koiria. Nupun käytös muuttui vähitellen: levottomuutta, rytmien katoamista, ääntelyä ja epävarmuutta. Söpö ei ymmärtänyt, mistä oli kyse. Iloinen, hupsu pieni koira alkoi muuttua stressaantuneeksi ja sai usein negatiivista palautetta tilanteista, joita hän ei itse aiheuttanut.
Hierarkia oli koirien välillä tarkka. Erityisesti ruokailu oli sidottu Nuppuun: Söpö ei aloittanut syömistä ennen kuin Nuppu aloitti. Kun Nuppu ei enää jaksanut tai muistanut, koko systeemi romahti.
Lisäksi arki kaventui. Pitkät lenkit jäivät pois, matkailu väheni ja Söpö lihoi. Ymmärsimme, että vaikka Nuppu oli perheen vanhus, meidän oli ajateltava myös nuorempaa koiraa.
Nuppu rakasti pusuttelua ja olikin siinä erityisen etevä ja nopea.
Miksi kotinukutus oli oikea ratkaisu
Koska koirakaveri saattaa etsiä ja surra, päätimme nukutuksen tapahtuvan kotona. Halusimme, että Nuppu saa lähteä tutussa ympäristössä, omalla pedillään, ilman stressiä ja pelkoa. Samalla tämä mahdollisti sen, että Söpö sai olla mukana, omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan.
Söpö oli nukutuksen ajan pojan huoneessa ja pääsi näkemään Nupun vasta kun Nuppu jo nukkui ikiuntaan. Hän sai tulla lähelle, nuuhkia ja olla läsnä. Tämä on monille vaikea ajatus, mutta meille se oli tärkeää. Koira ei ymmärrä kuolemaa ihmisen käsittein, mutta se ymmärtää muutoksen: milloin joku ei enää hengitä, ei liiku, ei ole “tässä”.
Uskomme, että tämä auttoi Söpöä ymmärtämään, ettei Nuppu ollut kadonnut tai hylännyt häntä, vaan että jotain lopullista oli tapahtunut.
Koiran suru on todellista
Moni vähättelee koiran surua, mutta koirat surevat eri tavoin kuin ihmiset, ei vähemmän, vain toisin. Söpön suru näkyi monella tavalla:
- levottomuutena
- ruokahalun muutoksina
- etsimisenä
- alakuloisuutena
- kontaktihakuisuutena
Hän etsi Nuppua useita päiviä. Kävi nukkumapaikoilla, pysähtyi kohtiin, joissa he olivat aina yhdessä. Tämä ei ollut hetkellistä, vaan kesti viikkoja, aaltoillen.
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy, käytännön ohjeita:
1. Säilytä rutiinit
- Rutiinit luovat turvaa silloin, kun jokin suuri asia on järkkynyt. Ruokailuajat, lenkit ja nukkumaanmeno pidettiin mahdollisimman samoina.
2. Lisää rauhallista läsnäoloa
- Koiran ei tarvitse “piristyä nopeasti”. Riittää, että olet läsnä. Silittäminen, rauhallinen ääni ja yhdessä oleminen merkitsevät paljon.
3. Anna tilaa surra
- Älä yritä jatkuvasti häiritä tai aktivoida, jos koira vetäytyy. Suru tarvitsee tilaa myös koiralla.
4. Kevyttä aktivointia, ei pakottamista
- Lyhyet lenkit, hajutyöskentely, pieniä onnistumisia, mutta ilman suorituspainetta.
5. Tarkkaile muutoksia
Jos koiran suru pitkittyy, ruokahaluttomuus jatkuu tai käytös muuttuu voimakkaasti, eläinlääkärin kanssa keskusteleminen on viisasta.
Entä kun toinen koira sairastuu dementiaan?
Tämä on asia, josta puhutaan liian vähän. Koiran dementia ei ole vain “vanhuuden höperyyttä”, vaan neurologinen sairaus, joka vaikuttaa koko laumaan.
Jos perheessä on useampi koira:
- erottele ruokailutilanteet tarvittaessa
- suojaa nuorempaa koiraa jatkuvalta stressiltä
- huomioi, että hierarkiat voivat rikkoutua
- muista, että myös terve koira voi uupua
Päätös luopumisesta ei ole epäonnistuminen, se voi olla viimeinen vastuunotto.
Koko Söpön surun ajan tuntui kuin Söpö olisi vain nukkunut.
Toivoa surun keskelle
Söpö ei unohtanut Nuppua, eikä hänen tarvitsekaan. Mutta ajan myötä suru muuttui: etsiminen väheni, ilo alkoi palata ja keho keveni. Liikkuminen lisääntyi, leikki palasi ja ruokailu normalisoitui. Suru ei katoa, se muuttaa muotoaan.
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy, ei ole kysymys, johon olisi yksi oikea vastaus. Mutta yksi asia on varma: koira tuntee, kokee ja kaipaa. Ja meidän tehtävämme on kulkea hetki rinnalla, myös silloin kun emme voi korjata kaikkea.
Jos tämä teksti auttaa edes yhtä koiraa ja ihmistä surun keskellä, se on tehnyt tehtävänsä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Muistopostaus Nupusta ja oman surun käsittelyä: