Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa
2
Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa. Aamu Jätkäsaaressa alkoi muutama viikko sitten erityisen lempeästi. Aurinko kurkisti pilviverhon takaa ja meri näytti olevan yhtä rauhallinen kuin mieli. Meidän tiibetinspanieli Söpö herätteli minut lempeästi tassullaan, ihan kuin hän olisi tiennyt, että nyt on täydellinen hetki lähteä aamulenkille.
Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa.
Asumme aivan meren äärellä, ja yksi lempparireiteistämme kulkee Jätkäsaaren rantaa pitkin. Siinä on jotakin maagista – sekoitus merituulta, modernin kaupunginosan sykettä ja luonnon rauhaa. Kaupungin äänet hiljenevät ja meren liike ottaa vallan. Tällä kertaa pysähdyimme tutulle laiturille, siihen, missä voi istua hetkeksi alas ja katsella veden peilaamaa taivasta. Tänä aamuna pilvet väistyivät juuri sopivasti, jättäen sinisen aukon keskelle harmaata- kuin taivas olisi hymyillyt meille. Laitureilla on vielä hiljaista, ja vesi peilaa taivaan sinisenä hetkenä, jolloin pilvet tekevät taivaalle oman taideteoksensa.
Kiedoin päälleni lämpimän valkoisen takin ja vedin pipon korville. Söpö hypähti syliini rantapenkillä, ja siinä me istuimme hetken hiljaa. Hän katseli merta vakavana ja viisaana, kuten hänellä on tapana. Pienessä koirassa on yllättävän paljon elämänfilosofiaa, hän tietää, että juuri nämä pienet pysähdykset tekevät päivästä merkityksellisen.
Takin alle puin itse tehtyä. Poolopaita on tehty itse ja farkkuhaalarit on tuunattu vanhoista farkuista. Nämä päällä fiilis nousee korkealle.
Jätkäsaari – Helsingin Manhattan
Jätkäsaari on meille paljon enemmän kuin kaupunginosa – se on koti. On uskomatonta, kuinka läheltä voi löytyä näin kauniita näkymiä ja hiljaisia hetkiä. Täällä meri tuo jatkuvuutta ja muistuttaa, että elämä virtaa eteenpäin omalla painollaan. Jätkäsaaren rannassa on jotakin, mikä pysäyttää kiireen. Täällä arki ja lepo kulkevat käsi kädessä. Ja kun tällaisen hetken saa jakaa rakkaan karvakaverin kanssa, ei oikeastaan kaipaa mitään muuta.
Söpö on mitä parhain lenkkikaveri. Hän ei kiirehdi, vaan pysähtyy tutkimaan ja ihmettelemään. Hänen kanssaan opin pysähtymisen taidon joka aamu uudelleen. Ja juuri siksi nämä hetket tuntuvat niin merkityksellisiltä, ne ovat pieniä palasia suuresta onnesta. Tällaiset aamut ovat muistutus siitä, miksi rakastamme näitä kotikulmia ja miksi Söpö on elämäni paras lenkkikaveri.
Nautinnollista pääsiäistä kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Hei hei talvi en kaipaa sinua
Hei hei talvi, en kaipaa sinua yhtään. Täytyy sanoa, että vaikka en ole mikään talven ystävä, niin tämä talvi on ollut kammottava. Vaikka en pidä kylmästä ja lumesta, niin kaikkein hirveintä on talvi, jossa ollaan nippa nappa pakkasen puolella ja lunta ei ole nimeksikään. Ja kyllä, minähän valitan. Mutta nyt elän toivossa, että vihdoin talvi taittuu ja tulisi ihana ja lämmin kesä.
Hei hei talvi en kaipaa sinua
Tänä talvena tosin on ollut kaikkea kivaa, varsinkin Erasmus+ -projekti töissä. Sen tiimoilta päästiin koko porukan kanssa laskettelemaan ja tekemään paljon sellaista mitä ei nyt ihan joka päivä tule tehtyä. Ja tietenkin se, että nyt muutetaan uuteen kotiin. Elän suuressa toivossa, että siellä asiat hoituu, toisin kuin tässä asunnossa. Kerron niistä ongelmista myöhemmin.
Tämä talvi toi mukanaan muutenkin erilaisia haasteita, molemmilla koirilla on ollut vaikeuksia ja lääkärilaskut ovat kasvaneet reilusti. Elämä kahden seniorikoiran kanssa ei ole helppoa. Nupun dementia on edennyt, sydän lääkkeet saatiin käyttöön marraskuussa viime vuonna ja kuukausi sitten saatiin diagnoosi munuaisten vajaatoiminnasta. Söpö taas loukkasi lonkkansa pahasti kun yritti hypätä sängylle, mutta mäjähtikin pepulleen.
Valmistaudumme pahimpaan
Nupun kohdalla on jo lääkärin kanssa keskusteltu viimeisestä matkasta ja miten se toteutetaan. Lääkäri ja hoitaja tulee meille kotiin, niin Nuppu saa olla kaikkien rakkaiden ympäröimänä ja kun Nuppu nukkuu ikiuntaan, pääsee Söpö jättämään hyvästit kaverilleen. Näin ei jää samanlaista ikävää mitä voi jäädä kun kaveri vain katoaa. Mutta Nuppu on vielä virkeä ja menossa mukana, joten tilannetta seurataan. Kipuasiakin on testattu, eikä kipuja ole toistaiseksi. Nuppu syö ja juo hyvin.
Miten tämä talvi valitus kääntyikin koiriin? En ymmärrä, mutta muutto on sellainen asia mitä odotan kovasti, vaikka tykkäsin tästä asunnosta, niin totuus on se, että jos hommat ei toimi, niin ei sellaisessa asunnossa voi asua. Varsinkin tällaisen vuokran jos maksaa, niin olettaisi hoituvan huoltokin. Mutta ei hoidu. Nyt muutetaan isompaan ja halvempaan.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: