Pääsiäinen: suklaamunia, laiskottelua ja vähän parveketerapiaa
0
Ah, pääsiäinen. Se maaginen aika vuodesta, kun kaupat täyttyvät pörröisistä tipuista, lapset sokerihumalasta ja aikuiset… no, ainakin minä, laiskottelusta ja suklaamunien mättämisestä. Lopulta pääsiäinen oli ohi aivan liian nopeasti.
Pääsiäinen: suklaamunia, laiskottelua ja vähän parveketerapiaa
Tänä vuonna päätin, että pääsiäinen ei ole pelkkää kaaosta ja stressiä, vaan nyt otetaan iisisti. Ja kuinka siinä sitten kävikään? No, me käytännössä vain nukuttiin ja syötiin suklaamunia. Aina kun joku kysyi, mitä teitte pyhinä, vastasin ihan pokkana: “En mitään, ja se oli parasta ikinä.”
Ensimmäinen aamiainen uudessa kodissa ja vielä pöydän ääressä
Tiedättekö, mikä oli oikeasti iso juttu? Me syötiin ekaa kertaa yhdessä aamupala pöydän ääressä tässä uudessa kodissa. Siis oikeasti katettiin pöytä, lapsi istui (melkein paikallaan), minä hengitin syvään ja mietin, että tässä se nyt on, meidän uusi arki. Ei enää muuttolaatikoita pöydällä eikä kahvikuppia lavuaarin reunalla. LED-kynttilät paloivat nätisti (meillä ne palaa kyllä muutenkin läpi vuoden) ja hetkeksi kaikki tuntui vähän juhlavammalta, vaikkei kukaan ollut edes kammannut hiuksiaan.
Parvekkeen melkein-ihme
Päätin myös vihdoin tarttua siihen ikuisuusprojektiin nimeltä tee parvekkeesta viihtyisä paikka, älä kaaosvarasto. Ja kuulkaa – sain parvekkeen melkein valmiiksi! Se “melkein” on tärkeä. Siellä on nyt matto (joka ei ole ihan oikean kokoinen), pari LED-kynttilälyhtyä ja sellainen fiilis, että tässä voisin joogata, jos osaisin joogata. Ja sitten se hetken inspiraatio: tein itselleni söpöily löhöämispaikan lattialle. Tiedättekö, pehmusteita, viltti, kahvimuki, ehkä kirja jota en oikeasti aio lukea. Vaan kuinkas kävikään? Söpö, meidän perheen pörröisin jäsen, katsoi paikkaa kerran, huokaisi tyytyväisenä ja omi sen. Eli nyt mulla on lattialla pehmustettu koiranpeti. Ihana.
Työhuoneen linnoitus… tai sen yritys
Minulla oli myös suuria suunnitelmia: laittaa työhuone siihen kuntoon, että voisin linnoittautua sinne tekemään niitä hommia, joita normaalisti lykkään ikuisuuteen. No, sainhan mä sen järjestykseen! Hetken seisoin ovella, tuijotin aikaansaannostani ja mietin, että “nyt teen hommia kuin kunnon yrittäjä”. Mutta sitten… laiskotti liikaa. Se uusi, upea työtila jäi täysin käyttämättä, koska sohva oli pehmeä ja suklaamunat lähempänä.
Pääsiäisen opetus: vähempikin riittää
Lopputulos? Tämä pääsiäinen ei ollut täydellinen Pinterest-juhla eikä Instan arvoinen. Mutta meillä oli kivaa. Nukuttiin, syötiin, vähän järjesteltiin ja naurettiin. Ja ehkä juuri se teki tästä pyhästä niin onnistuneen. Jos jotain opin, niin sen, että kaikki ei aina tarvitse olla valmista. Melkein valmis parveke, melkein käytetty työhuone ja täysin viety löhöpaikka, siinä tämän vuoden pääsiäispyhien virallinen saldo. Ja tiedättekö mitä? Se riitti oikein hyvin.
Ehkä nyt kun kello löy vappuaikaa, minäkin herään ja löydän uuden rytmin työhuoneessa ja silloin myös blogi muuttaa omalle kiertoradalleen ja täyttyy mitä ihanimmista asuista. Ehkä se on utopiaa, ehkä taas ei, ehkä ompeluprinsessan uni on liian syvä. Tänään kuitenkin ravistan sen prinsessan hereille.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Hävikkiviikko
Hävikkiviikko on tänä vuonna tämä ihana viikko (12.-18.9.2022) ja tietenkin haluan esitellä teille kaksi erilaista hävikki ideaa, joita meillä on tehty. Reseptit näihin löytyy myös linkeistä, jotka laitan tuonne alas teille kaikille näkyviin. Mitä ruokahävikki sitten oikein on? Yksinkertaisesti sitä ruokaa, jonka moni heittää roskiin syystä tai toisesta.
Hävikkiviikko
En ole aikoihin pyörinyt keittiössä, jotenkin kokkihommat on siirtyneet miehelle sekä pojalle. Tästä syystä blogissa näkyy enää harvoin ruokaa ja vielä vähemmän hävikkiruokavinkkejä. Ajattelinkin postata hävikkiviikon kunniaksi muutamia vinkkejä täältä blogin uumenista. Minulle ruokahävikki on tärkeä asia ja vielä tärkeämpää on se, että miten hyödynnän ne pikkuruiset jämät mitä kattilan pohjalle jää tai miten käytän esimerkiksi kukkakaalin lehdet tai porkkanan naatit.
On aivan käsittämätöntä se, että kotitaloudet heittää roskiin yli 100 miljoonaa kiloa hyvää syötävää ruokaa vuosittain. En voi käsittää tällaista määrää… Voitko sinä? Se on noin 20-25 kiloa /henkilö/vuosi. Aivan käsittämätön määrä. Näiden määrien vuoksi kysynkin nyt teiltä lukijani, miten sinä hyödynnät ruokahävikkiä (nyt puhutaan siis siitä meidän omasta hävikistä, ei kauppojen, eikä muiden ruokaketjun vaiheista) Vain meidän omat jämät on pääosassa tällä kertaa! Voit laittaa vinkkisi ruokahävikin vähentämiseksi kommenttikenttään ja osallistua keskusteluun.
Mehusta on moneksi
Niin kuin sanoin, kirjoitan kaksi erilaista vinkkiä miten vähentää omaa ruokahävikkiä hyödyntämällä omat jämät. Aloitan siitä, että meidän taloudesta löytyy mehupuristin. Tätä puristinta on tullut käytettyä paljonkin ja yksi herkkumehu on ollut raparperi-omenamehu. Mehun puristuksesta jää yli mäski sekä omenankuoret. Mutta niitä ei kannata heittää pois, ei todellakaan. Mäskistä voi leipoa niin ihanan makoisan leivän ja mäskiä voi hyödyntää myös herkullisen piirakan valmistamiseen. Tässä on jo kaksi ideaa pelkästään mäskistä. Mäskin voi upottaa myös muffineihin. Kuitumassa ei ole ravintoarvoiltaan enää mitenkään paras mahdollinen, mutta se antaa herkullisen maun niin leivälle kuin leivonnaisille.
Mäski -> Leivo leipää, piirakka tai muffineja
Kun mäski on hoidettu laitetaan omenankuoret kauniiseen riviin uunipellille ja kuivata omenankuoret uunissa, myös kuivuria voi hyvin käyttää. Näin saa makeat herkkupalat tai voit jauhaa kuivatut omenankuoret ja tehdä makusokeria vaikka mannapuurolle.
Omenankuoret -> Kuivatus -> syö sellaisenaan tai jauha makusokeriksi puurolle
Tuoremehu ei säily kovinkaan kauaa, joten jos sitä jää yli, sen voi keittää hillokkeeksi ja leipoa kaurapuuron jämästä näkkileipää ja laittaa hilloketta näkkärin päälle. Kaurapuuroakaan ei tarvita kuin vähän, joten jämät voi käyttää hyvin näkkäriin.
Mehu -> hilloke leivälle
Näin hävikki tulee omaan käyttöön, rahaa säästyy ja voi nauttia herkullisesta sapuskasta pidemmän aikaa. Minulle tämä on aina ollut sydämen asia, että pystyn hyödyntämään ne kaikkein pienimmätkin jämäset tavalla tai toisella.
Linkit:
Mitä kaapista löytyy ruokaa
Välillä on hyvä tehdä inventaario sinne omaan kaappiin ja katsoa mitä kaikkea hyvää on mahdollista valmistaa ainakin sen kerran viikossa. Meillä tarjoillaan kodin hävikkiruokaa sunnuntaisin. Ja se on hyvin monessa muodossa. Esimerkiksi aamu alkaa brunssilla. Kaikki viikon juustot ja muut on kaivettu pöydälle esille, myös hedelmät ja salaatit. Näistä saakin jo aivan ihanan brunssin.
Meidän sunnuntain menu on tässä:
- Juuressosekeitto
- porkkanan naattipesto
- kaurarieskat
- kunigatar viinerit
Linkki resepteihin: Mitä kaapista löytyy sunnuntai päivällinen
Ja tosiaan naatteja voi hyvin syödä. Nitraatit vähenee sitä mukaa mitä enemmän vihreän väristä kasvista käsittelee. Eli kun peset porkkanan naatit, niin niitä voi jo syödä. Ja porkkanan naateista tulee muuten herkullisia lettujakin, sisälle sienimuhennosta ja ei muuta kuin hampaat kiinni ja nauttimaan. Porkkanan naatit voi laittaa myös salaattiin. Tosin omaan makuun naatit ovat hiukan puisevia, joten itse mieluummin teen niistä jotakin muuta kuin syön sellaisenaan. Mutta jotkut tykkää paljonkin. Tämä hävikkiviikko menee töissä, mutta jos pääsen nuorten kanssa kyökkiin, niin silloin tietenkin otan puheeksi hävikkiviikon.
Hävikkiviikko nostaa ruoan arvostusta
Tai näin toivon, siksi on tärkeää, että jokainen pysähtyy viimeistään hävikkiviikolla tarkastelemaan omaa jätepolitiikkaansa. Tutustua erilaisiin ruokahävikkivinkkeihin ja jakaa itse omat vinkit muille. Minusta ihan parasta ruokahävikissä on se, että maku vaihtelee aina vaikka tekisi samaa ruokaa uudelleen. Se maku johtuu pitkälti siitä, että käyttää aina vain niitä ruoka-aineita mitä sattuu juuri sillä hetkellä olemaan siellä kaapissa odottamassa tekijäänsä. Kun alkaa katsella omia jämiään vähän sillä silmällä, niin nopeasti alkaa ajatella ruoasta ihan eri tavoin mitä ennen. Ihan väkisinkin. Itse aloin kauhistella aikanaan sitä raha määrää minkä heitämme roskiin ruoan muodossa. Mieskin innostui aiheesta juuri rahan kautta ensin. Nykyään ruokahävikki on meillä arkipäivää.
Toki tämä on omanlaisensa elämäntapa, mutta ihana elämäntapa. Rahaa säästyy, saa nautintoa myös siitä, että keksii uusia juttuja eilisestä ruoasta ja tietenkin se, että keksii ja kehittää omia uusia makuja ruokapöytään. Meille mikään pieni liru ei ole liian vähän. Kaikki säästetään ja käytetään johonkin muuhun, vaikka se kuulostaisi miten omituiselle tahansa. Kannattaa siis testata reseptit ja tehdä omaan makuun sopivia herkkuja.
Nähdään taas!
Lisää ruokahävikkivinkkejä löydät täältä!
Mukavaa iltaa kaikille!
Seuraa minua: