Vuosaaren Aurinkolahtea kutsutaan Helsingin Rivieraksi. Helsingin Riviera on todella upea rantapromenadi on pitkä ja sitä kävellen näkee monenlaista, niin uimarantaa kuin vierasvenesatamaa. Tuota promenadia on kiva kiertää rauhassa ja istahtaa myös rannalle ihmettelemään. Tämä on yksi meidän suosikki rantoja.

Helsingin Riviera

Olen useasti kuullut siitä, että monet perheet haluaisivat muutakin kuin pyöriä omassa kaupungissaan. Toki ajatus tuntuu erittäin omituiselle ja tylsälle mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä, että omassa kaupungissa on valtavasti nähtävää, eikä aina ole kaikkea edes nähnyt mitä kaupunki piiloittaa sisälleen. Pitää antaa omalle kaupungille mahdollisuus ja kohta huomaa miten erilaisia puolia siinä on.
Helsinki on suuri kaupunki ja on aika itsestään selvää, että täällä on kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Olen useasti esitellyt meidän retkiä toiseen suuntaan ja näyttänyt miltä se minun rakastamani Helsinki näyttää. Mutta nyt päätettiin mennäkkin toiseen suuntaan tutustumaan. Olen joskus kauan sitten asunut Itä-Helsingissä ja Vuosaari tuli myös hyvin tutuksi. En koskaan oikein lämmennyt alueelle ja sen vuoksi ehkä meillä on ollut vaikeuksia lähteä Itä-Helsingin suuntaan.
Mutta minä halusin nähdä Helsingin oman Rivieran, aurinkolahden ja voitte uskoa, että tänä kesänä tullaan tänne useamman kerran.

Joutsenemo toi suloiset poikasensa myös rannalle lekottelemaan. Välillä komensi lapsia tulemasta liian lähelle omia murujaan.

Lumppumaakarin ekstaasi on päivän sana

Kapsäkin vuorina on vanha mekko. Ristinolla on aina retkillä mukana, sitä on kiva pelata kun pidetään taukoa.

Mekon voi valmistaa myös tuunaamalla

Pyöräily astmalapsen kanssa ei aina ole kovin helppoa. Varsinkaan jos tilanne on niin paha mitä meillä on. Sydän vuotaa verta asian suhteen ja toivon todella, että vielä löytyy lääkäri, joka kuuntelee meitä, eikä vain hauku ja säti kun viemme lapsen kontrolliin.

Pyöräily astmalapsen kanssa

Meillä on monta vuotta ollut selkeät astmaoireet mutta diagnoosia ei vain olla saatu. Tilanne on ollut niin paha, että pienenkin liikkumisen seurauksena on poika alkanut oksentaa limaa ja pihissyt ja puhissut, pari päivää koulussa ja loppu viikko+viikonloppu sitten kotona kun puolikuntoista ei voi viedä kouluunkaan, varsinkin kun oksentaa. Kotihoitolääkkeet tarpeeseen+ hengittelyt päivystyksessä. Näillä tavoin mentiin monta vuotta.

Yleensä en näistä lasten jutuista puhele mutta tämä vaihe on ollut niin musertavan raskasta koko perheelle ja nyt onneksi ollaan kuntoutus vaiheessa.

Nyt hyppään nopeasti nykytilanteeseen ja muutaman kuukauden lääkehoidon jälkeen pojan tila on muuttunut todella paljon. Poika liikkuu, eikä meinaa rauhoittua ollenkaan. Tällä tarkoitan sitä, että ottaa nyt takaisin menetetyt vuodet kun joutui makaamaan kotona. Nyt on treeneissä opittu, että ne keuhkot kestää rasitusta, on leikeissä huomattu, että keuhkot kestää rasitusta mutta pyöräily tuottaa hankaluuksia.

Suurin haaste tässä hommassa on huono kunto, vaikka käy Taekwondossa ja juoksee kavereiden kanssa, niin pyöräily ei kuitenkaan ole sama asia, varsinkaan kun mennään kunnolla retkelle. Siksipä haluan kertoa omat vinkkini heille, joilla rasitusastman kanssa taistellaan. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, sillä ne keuhkot kyllä kestää, ei tarvitse pelätä. Ei haittaa vaikka pyörä lentää pöpelikköön monen monta kertaa eikä haittaa vaikka itkut tulee ja kaikki on tyhmiä ja kaikki on tyhmää. Lapsi selviää tästä kyllä.

Mitä kannattaa huomioida:

• Matkan pituus
• Tee suunnitelma matkasta sen mukaan mitä matkan varrella on tekemistä
• Paljon aikaa, lyhytkin matka voi kestää pitkään
• Hermot kohdalleen, kiukuttelulta ei voida välttyä
• Lääkkeet mukaan
• Vettä

Mieti reitti tarkkaan, ei pitkää reittiä ja paljon pysähdyksiä

Meidän reitti ei ollut meille mikään pitkä mutta pojalle se oli todella pitkä matka, tarkoitus oli kulkea Vantaanjokea pitkin ja sen jälkeen tulla pyöräteitä pitkin takaisin kotiin. Hiekkatie on aina hiukan oma kokemuksensa ja helpointa on tietenkin mennä asfalttia pitkin mutta me valitsimme hankalakulkuisen tien ihan sen vuoksi, että matkan varrella oli paljon kivoja pysähdyspaikkoja.

Meillä siis nautittiin ensimmäinen pysähdys meille tutuilla laitureilla, sen jälkeen poika virkistäytyi Pakilan rannan suihkussa, matka kuitenkin jatkui Tapaninvainion uimarannalle, siitä jäätelölle Tuomarinkylän hevostalleille, siitä kotiin. Reissu oli rankka mutta poika huomasi sen, että keuhkot jaksaa kyllä ja nyt vain vaatii taistelua kroppa. Ja sotahuutoa välillä kuultiinkin kun pyörä oli ensin lentänyt pöpelikköön.

On hienoa nähdä miten lapsi ylittää itsensä, oppii itsestään asioita ja intoutuu vaikka olisi miten soista touhua. Tästä on hyvä jatkaa ja olen varma, että tämän kesän jälkeen on pojan kunto toinen mitä kesän alussa. Vaikka kunto onkin parantunut huomattavasti sen jälkeen kun lääkkeet tuli kuvioihin. Se vielä pitää mainita, että lääkkeitä ei tarvittu yhtään koko matkan aikana, eikä yhtään yskäkohtausta tullut.

Ja mikä parasta retkessä…Upeat maisemat, upea Helsingin luonto. Pappa mukana kannustamassa ja innostuttamassa. Kaikkinensa kiva reissu. Myös me aikuiset opittiin reissusta paljon. Varsinkin sitä rauhallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Yhdessä harrastetaan ja tsempataan. Olen niin ylpeä perheestäni.

Päällä minulla oli vanhoista trikoovaatteista tehty tunika