Mummocorea vanhasta ompelupaketista
0
Mummocorea vanhasta ompelupaketista – voiko vuosikymmeniä vanhasta ompelupaketista syntyä vaate, joka näyttää yhtä aikaa ajankohtaiselta, persoonalliselta ja trendikkäältä? Minun tapauksessani vastaus on kyllä. Tämä itse tehty mekko on paljon enemmän kuin vain vaate, se on pala suomalaista ompeluhistoriaa, kierrätystä ja tämän hetken mummocore-trendiä samassa paketissa.
Mummocorea vanhasta ompelupaketista
Kun puhutaan vastuullisesta muodista, ajatukset kääntyvät usein second hand -löytöihin tai vanhojen vaatteiden tuunaamiseen. Oma suosikkini on kuitenkin aina ollut materiaalien pelastaminen ja niiden muuttaminen käyttökelpoisiksi vaatteiksi. Tämä kuvissa näkyvä mekko on siitä hyvä esimerkki.
Löysin muutama vuosi sitten Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta jotain, mitä harva nuorempi ompelija on koskaan nähnyt: vanhan ompelupaketin. Kyseessä ei ollut pelkkä kaavalehti tai kangaspala, vaan kokonainen paketti, jossa oli valmiiksi leikattu vaate, ompeluohjeet sekä tarvittavat liimakankaat.
1980–1990-luvuilla tällaisia myytiin melko yleisesti. Ajatus oli yksinkertainen: kaikki vaikeimmat työvaiheet oli tehty valmiiksi, ja ompelija sai keskittyä kokoamiseen. Paketti oli kuin oman aikansa IKEA-huonekalu, mutta vaatteena. Kun näin tämän paketin materiaalitukussa, tiesin heti, että se ansaitsi uuden elämän.
Itse tehty mekko kertoo tarinan menneestä ja nykyisestä
Nykyään puhutaan paljon pikamuodista, jatkuvasti vaihtuvista trendeistä ja vaatteiden lyhyestä käyttöiästä. Siksi tuntuu lähes kapinalliselta käyttää vaatetta, jonka tarina on alkanut vuosikymmeniä sitten. Mekon kangas on hillitty ja klassinen. Sen pieni ruutukuosi, väljä istuvuus ja pitkähkö helma eivät ehkä ensimmäisenä huuda uusinta muotia. Juuri siinä piilee kuitenkin tämän vaatteen viehätys.
Moni voisi kutsua tyyliä jopa mummomaiseksi. Minä kutsun sitä mummocoreksi.
Mummocore on yksi niistä ilmiöistä, joissa aiemmin vanhanaikaisina pidetyt asiat muuttuvat jälleen kiinnostaviksi. Mukavat vaatteet, luonnonmateriaalit, käsityöt, perinteiset kuosit ja käytännöllisyys eivät enää ole merkki siitä, ettei muodista välitä. Päinvastoin. Mummocore kertoo siitä, että pukeutumisessa arvostetaan persoonallisuutta enemmän kuin trendejä.
Ehkä juuri siksi olen alkanut pitää itseäni pienellä pilkkeellä silmäkulmassa mummokapinallisena. En halua pukeutua niin kuin algoritmit käskevät. En myöskään halua ostaa jatkuvasti uutta. Sen sijaan haluan käyttää vaatteita, joilla on historia, tarina ja merkitys. Tämä itse tehty mekko täyttää kaikki kolme ehtoa.
Mummocore ja vastuullinen muoti sopivat täydellisesti yhteen
Viime vuosina olen huomannut, että monet nuoret ovat löytäneet uudelleen samoja asioita, joita käsityöharrastajat ja kierrättäjät ovat tehneet jo vuosikymmeniä.
- Korjataan vanhaa.
- Ommellaan itse.
- Käytetään sitä, mitä jo on olemassa.
- Etsitään persoonallisia vaatteita ketjuliikkeiden sijaan.
Mummocore ei siis ole pelkkä pukeutumistyyli. Se on myös ajattelutapa. Siinä arvostetaan hitautta, käsityötä ja kestävyyttä. Juuri siksi tämä itse tehty mekko tuntuu niin omalta. Se ei ole täydellinen. Se ei seuraa tämän kesän trendivärejä. Se ei ole tullut verkkokaupasta kahdessa päivässä.
Sen sijaan se on löytynyt materiaalitukusta, odottanut vuosia oikeaa hetkeä ja päätynyt lopulta käyttöön tavalla, jota sen alkuperäinen valmistaja tuskin osasi kuvitella.
Kun puen tämän mekon ylleni, en näe vain vaatetta. Näen palan suomalaista ompeluhistoriaa. Näen kierrätyksen mahdollisuudet. Näen käsityön arvon. Ja ehkä näen myös sen mummokapinallisen, joka uskoo edelleen siihen, että paras vaate ei välttämättä ole uusi. Joskus paras vaate on sellainen, joka on odottanut vuosikymmeniä päästäkseen vihdoin käyttöön.
Mitä mieltä sinä olet mummocoresta? Onko se trendi vai elämäntapa?
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää ideoita mummocoreen:
Mood Fabrics The Clementine Dress yllätti täysin
Kesäiset ompeluprojektit ovat juuri niitä, joissa innostus ja pieni turhautuminen kulkevat käsi kädessä. Kun lähdin testaamaan Mood Fabricsin Clementine Dress -kaavaa, en vielä tiennyt, että päätyisin lopulta ompelemaan lähes täysin ilman ohjeita. Vaikka olen vaatetusalan ammattilainen, tämän kaavan rakenne ja ohjeistus saivat minutkin nostamaan kulmia. Silti projektista syntyi jotain kiinnostavaa: ehkä vähän erikoinen, mutta samalla kaunis mekko. Ja juuri siksi Mood Fabrics The Clementine Dress yllätti täysin. Mekon tyyli ja malli kiinnosti minua todella paljon ja halusin ehdottomasti nähdä millainen on mekon ohje ja tietenkin kaava.
Mood Fabrics The Clementine Dress yllätti täysin
Olen viime aikoina yrittänyt käyttää enemmän niitä kankaita, jotka ovat odottaneet kaapissa aivan liian pitkään. Tällä kertaa valitsin puuvilla-pellavasekoitteen, jossa on pieni ja herkkä kuviointi. Materiaali tuntui heti oikealta juuri tällaiseen kesämekkoon: tarpeeksi napakka pitämään muotonsa, mutta silti kevyt ja ilmava.
Kaavana oli Mood Fabricsin ilmainen The Clementine Dress, joka näytti kuvissa todella kauniilta ja vähän erilaiselta. Yksiolkaiminen malli, avoin vyötärö ja runsas helma tekivät vaikutuksen heti. Kaavassa oli juuri sellaista boheemia kesätunnelmaa, josta pidän muutenkin paljon. Mutta sitten alkoi itse ompelu.
Omituinen kaava ja vielä omituisemmat ohjeet
Vaikka olen vaatetusalan ammattilainen ja tottunut lukemaan kaavoja sekä työohjeita, tämän mekon kohdalla jouduin pysähtymään useamman kerran. Kaavan rakenne tuntui paikoin oudolta ja ohjeet olivat yllättävän sekavat. Joissain kohdissa vaikutti siltä, että työvaiheita oli joko selitetty epäloogisesti tai jätetty kokonaan puoliksi käyttäjän pääteltäväksi. Se on aina hieman erikoista, koska yleensä juuri teknisesti haastavissa kaavoissa ohjeiden pitäisi olla erityisen selkeitä.
Lopulta päädyin tekemään sen, mikä usein toimii parhaiten myös ammattilaisella: jätin ohjeet syrjään ja katsoin vaatteen rakennetta itse. Kun kokonaisuuden hahmotti kaavan kautta eikä yrittänyt väkisin seurata jokaista kirjoitettua vaihetta, ompelu alkoi sujua huomattavasti paremmin. Oikeastaan juuri siinä vaiheessa projekti muuttui kiinnostavaksi.
Pidän siitä, että vaatteessa on jotain vähän epäsymmetristä ja dramaattista. Yksi paljas olkapää tekee muuten pehmeästä ja romanttisesta mekosta hieman näyttävämmän. Samalla avoin vyötärö tuo malliin modernia ilmettä, vaikka kokonaisuus onkin hyvin pehmeä ja vintagehenkinen.
Puuvilla-pellava sopii malliin täydellisesti
Tässä projektissa materiaalivalinta onnistui mielestäni erityisen hyvin. Puuvilla-pellavasekoite toimii tällaisessa mallissa todella kauniisti, koska siinä on tarpeeksi ryhtiä korostamaan mekon muotoa. Liian ohut viskoosi olisi voinut tehdä kokonaisuudesta helposti veltomman näköisen, kun taas liian jäykkä kangas olisi vienyt pois mekon pehmeyden. Pidän myös siitä, miten pieni kuviointi rauhoittaa muuten näyttävää mallia. Jos kangas olisi ollut kovin suuri -tai voimakaskuvioinen, yksiolkaiminen leikkaus ja avoin vyötärö olisivat ehkä alkaneet kilpailla liikaa keskenään.
En ole vielä ehtinyt kunnolla sovittaa mekkoa päälleni, joten lopullinen istuvuus on vielä pieni arvoitus. Se on aina yksi ompeluprojektien jännittävimmistä vaiheista: näyttääkö vaate yhtä hyvältä oikeasti käytössä kuin mallinuken päällä? Silti jo nyt voin sanoa, että tämä oli mielenkiintoinen testiprojekti. The Clementine Dress ei ehkä ollut teknisesti selkein kaava, mutta siinä on jotain, mikä tekee siitä silti houkuttelevan. Ehkä juuri se, ettei lopputulos näytä aivan tavalliselta valmiskaavalta.
Joskus kaikkein mieleenpainuvimmat ompeluprojektit eivät ole niitä helpoimpia. Ne ovat niitä, joissa joutuu käyttämään omaa ammattitaitoa, soveltamaan ja ratkaisemaan ongelmia matkan varrella. Tämä mekko oli juuri sellainen.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Mood Fabricsin malleja: