Esikoisen pieni pyyntö kosketti syndäntäni syvästi
0
Esikoinen ja hänen puoliso oli meillä kesällä yökylässä ja esikoisen pieni pyyntö kosketti syndäntäni syvästi. Olen ommellut hänen pyynnöstään heidän kotiin tietystä kankaasta saunatekstiilejä ja tilkuista yhden ison toilettepussin. Materiaalia on jäljellä vielä noin puoli metriä, joten heidän vierailun aikana oli helppo pyöräyttää yksi pyyntö lisää.
Esikoisen pieni pyyntö kosketti syndäntäni syvästi
Minä olen itse sitä mieltä, että erilaisia pussukoita ei ole koskaan liikaa. Esikoiseni on asiasta toista mieltä, mutta minä en voisi elää ilman pussukoitani, joihin piiloitan kaikki erilaiset pienet asiat, joita ilman en selviä päivästä. Niihin asioihin kuuluu esimerkiksi huulirasva, silmätipat, pikkuruiset lääkepurkit (jotka sisältää niin päivän vitamiinit kuin mahdolliset särkylääkkeet). Sekä hygieniatarvikkeet.
Kaikki pienet tavarat löytyy näin nopeasti, eivätkä pyöri kassin pohjalla miten sattuu. Työreppuni kun on lopulta aika täynnä tavaraa jatkuvasti, vaikka yrittääkin poistaa kaikki ei tarpeellinen sieltä. Mutta niin vaan aina tarvitsee kaikenlaista, kuten käsivoidetta.
Marimekon vohvelikangas löytyi omasta kaapista
Marimekon vohvelikangas ilmestyi kaappiin aikaa sitten. Esikoinen pyysi, että ompelisin hänelle saunatekstiilejä mittojen mukaan ja jämistä tein ison toilettipussin, jotta reissuille voi pakata kaikki tarpeellinen shampoosta hammastahnaan. Mutta esikoinen kokee sen olevan monessa asiassa aivan liian suuri, joten pyysi, että ompelisin pienen pussukan, jonne saisi pakattua pienen määrän meikkejä.
Pyyntö oli, että tekisin pussukan samasta kankaasta, vaikka niistä käsipyyhkeistä, jotka ompelin silloin saunalle. Kaapissani kuitenkin oli aikaisemman projektin jämäpala, josta pyöräytin ihan tavallisen ja yksinkertaisen pussukan. Vuoriksi ompelin palan vanhasta lakanasta. Yhdistin siis vanhaa ja uutta.
Pussukka valmistui tunnissa ja ei ole ihan parhaita töitäni nähnytkään, mutta pääasia on, että se toimii siinä hommassaan hyvin, mitä on tarkoituskin. Pussukkaan mahtuu hyvin pieni arsenaali meikkejä, ei sitä oikein suurta meikkimäärää reissuilla tarvitakaan.
Äitipisteitä
Tästä työstä sain taas lisää äitipisteitä, vaikka niitä en laskisikaan, mutta tuli taas lisää. Minulla odottaa edelleen poikien sukkatilaus, sukat eivät tällä hetkellä jotenkaan inspiroi, en ole saanut yhtäkään sukkaa aloitettua ja yksi oma sukka on kesken ollut jo muutaman vuoden. Eli nyt on syksyllä otettava itseään niskasta kiinni tuon asian suhteen ja kaiveltava lankalaatikoita. Jotta saa kerättyä taas lisää äitipisteitä…
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Esikoisen tilaukset:
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua, mutta farkkupaita ei suinkaan ole tämän asun ainoa vaate, jolla on tarina. Pitsihameen tein vuonna 2014, t-paita on mieheni vanha ja farkkupaita löytyi Krakovan Thrifty-second hand -liikkeestä. Tähän kesäpäivään mahtui myös Helsingin kirpputoreja ja lounas Hietalahden kauppahallissa.
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
Minusta parhaat asut eivät välttämättä synny vaatekaupassa. Ne syntyvät silloin, kun vaatteilla on historiaa. Tässä kesäisessä asussa on mukana kolme aivan erilaista tarinaa: vuonna 2014 itse tekemäni pitsihame, mieheni vanha t-paita ja viimeisimmältä Krakovan-matkalta löytämäni farkkupaita.
Farkkupaita löytyi Thrifty-nimisestä second hand -liikkeestä Krakovan Podgórzesta, Kalwaryjska-kadulta. Se oli yksi niistä paikoista, joihin halusin Krakovan-matkalla tutustua. Kalwaryjska on kiinnostava kohde myös second hand -shoppailijalle, sillä kadun varrella ja lähistöllä on useita käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Ja tämä farkkupaita pääsi heti mukaan Suomeen.
Kolme vanhaa vaatetta, yksi kesäinen asu
Pitsihame on yksi niistä vaatteista, jotka muistuttavat minua siitä, miksi itse tekeminen kannattaa. Tein sen vuonna 2014. Yksitoista vuotta myöhemmin se on edelleen käytössä. Se on aika hyvä mittari vaatteelle.
T-paita puolestaan on mieheni vanha. Farkkupaita on ostettu käytettynä Krakovasta. Kun nämä yhdistää, lopputuloksena on kesäinen asu, vaikka yksikään sen pääosista ei ole uusi. Juuri tästä pidän second handissa ja vanhoissa vaatteissa.
Vaatteen ei tarvitse olla uusi ollakseen kiinnostava. Vanhassa vaatteessa kiinnostaa usein juuri se, mitä uudesta vaatteesta ei vielä tiedä: mistä se on tullut, kuka sitä on käyttänyt ja millaisen elämän se saa seuraavaksi.
Tämä liittyy vahvasti myös omaan tapaani ajatella tekstiilejä. Puhun tekstiiliarkeologiasta, koska minua kiinnostavat vaatteiden materiaalit, historia, valmistaminen ja ennen kaikkea se, mitä niille tapahtuu ensimmäisen käyttökerran jälkeen.
Krakovan Thrifty toi asuun uuden tarinan
Thrifty jäi mieleeni erityisesti siksi, että se sopi hyvin siihen second hand -kierrokseen, jonka teimme Podgórzessa. En etsi käytettyjen vaatteiden liikkeistä välttämättä tiettyä merkkiä tai tämän hetken trendivaatetta. Katson vaatetta materiaalin, mallin, kunnon ja mahdollisuuksien kautta.
Joskus vastaan tulee vaate, jonka kohdalla tietää heti: Tämä lähtee mukaan. Farkkupaita oli juuri sellainen. Nyt se kulkee kanssani Suomessa ja on osa asua, jossa yhdistyvät itse tehty, vanha ja käytettynä ostettu. Se on minusta paljon kiinnostavampaa kuin se, että koko asu olisi ostettu yhdestä kaupasta uutena.
Kesän viimeiset kirppiskierrokset Helsingissä
Eilen oli puolestaan vuorossa tämän kesän viimeinen shoppailukierros tai ainakin sellainen oli tarkoitus. Kävin Bella-kirppiksellä, Moody Mondayssa ja Fidan UFFissa. Kirpputorikierros on minulle vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä vastaan tulee. Ja joskus paras löytö ei edes ole se, jonka ostaa, vaan ajatus, jonka saa mukaansa. Tällä kertaa päivä jatkui Hietalahteen.
Hietalahden kauppahalli kaipaisi enemmän elämää
Hietalahden kauppahalli on yksi Helsingin kiinnostavista vanhoista rakennuksista. Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema halli valmistui vuonna 1903, ja se on toiminut kauppahallina alusta lähtien.
Hallin historiaan mahtuu monia vaiheita. Perinteisen elintarvikekaupan lisäksi siellä on toiminut muun muassa luomuhalli sekä antiikki -ja taidehalli. Nykyisin Hietalahden kauppahallia on kehitetty ravintola -ja kahvilahalliksi.
Ja juuri siinä on mielestäni sekä sen viehätys että pieni harmitus. Rakennus on upea, mutta kaikki tila ei tällä hetkellä tunnu olevan kunnolla käytössä. Ravintoloitakaan ei ole kovin montaa, joten suuri hallitila tuntuu paikoin yllättävän tyhjältä.
Minusta Hietalahden kauppahalli ansaitsisi enemmän elämää. Olisi hienoa nähdä koko historiallinen tila täynnä pieniä ravintoloita, kahviloita, ruokatuottajia ja ihmisiä, sellaista hallitunnelmaa, johon tämä rakennus olisi täydellinen.
Myöhäinen lounas Ravintola Piilossa
Tällä kertaa menimme syömään Ravintola Piiloon. Piilo tarjoaa italialaista makumaailmaa historiallisessa Hietalahden kauppahallissa. Ravintolan valikoimassa on muun muassa pastoja, pizzoja ja muita italialaishenkisiä annoksia. Piilossa järjestetään myös viikonloppubrunssia.
Minusta tällaiset paikat ovat parhaimmillaan silloin, kun ympärillä oleva rakennus saa olla osa kokemusta. Ruoka, vanha rakennus, kesäinen Helsinki ja kirppiskierroksen jälkeen päälle puettu asu, siinä oli aika täydellinen yhdistelmä.
Vanhalla vaatteella voi olla monta elämää
Ehkä juuri siksi pidän second handista ja vanhoista vaatteista. Uusi tarina ei aina tarvitse uutta vaatetta. Se voi syntyä vuonna 2014 tehdystä pitsihameesta, miehen vanhasta t-paidasta ja farkkupaidasta, joka löytyi Krakovan Thriftystä.
Ja seuraavana päivänä sama ajatus jatkuu Helsingin kirpputoreilla. Vanhat vaatteet eivät ole menneisyyttä. Ne ovat materiaalia seuraavaan tarinaan.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuinspiraatioita: