Koko asu roskiksesta
0
Koko asu roskiksesta? voiko se olla tyylikästä? Mitä se edes tarkoittaa, ihmettelet. Tässä postauksessa mietitään mitä kaikkea tuo pitää sisällään ja pyöritään muutoinkin aiheen ympärillä. Minulle kun asia on kovin selkeä, mitä taas jollekin muulle se ei ole. Mutta kysytään heti, että kuinka paljon hankit kirppareilta vaatteita tai materiaaleja?
Koko asu roskiksesta
Kuvittele tämä: seisot kaupungin satamassa, aurinko heijastuu aaltojen pinnasta ja joku pysäyttää sinut kysyäkseen, mistä ihmeestä olet löytänyt noin upean asun. Vastaus? Kaikki tämä on tehty jätteistä. Tai no, Kierrätyskeskuksesta, jos halutaan olla tarkkoja, mutta jätteistä kuulostaa skarpimmalta, eikö?
Päälläni on paita, jonka kangas on löytynyt Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta. Housut olivat aikanaan verhot, ja veikkaan, että aika tylsät sellaiset. Nyt ne hulmuavat kaduilla värikkäinä ja ylpeinä uudesta elämästään. Käsilaukku? Virkattu omin käsin, tietenkin. Ja lenkkarit, second handia Fidasta.
Itse tehty on uusi musta
Miksi meidän pitäisi tyytyä massatuotettuihin vaatteisiin, kun meillä on mahdollisuus pukeutua uniikisti, vastuullisesti ja luovasti? En tarvitse uutta, kun osaan tehdä sen itse. Tämä paita ei ole vain vaate, se on kannanotto. Jokainen sauma ja siksakki huutaa: en ole osa pikamuodin koneistoa.
Ja kyllä, housut ovat verhoista. Mitä sitten? Jos Marie Antoinette pystyi käyttämään torttua hatun sijasta (no okei, ei ehkä oikeasti), niin minä saan aivan hyvin tehdä housut vanhoista ikkunatekstiileistä. Eikä kukaan huomaa, ellei kerron itse.
Vaatekaappipäiväkirja: Rakasta sitä mitä jo omistat
Tämä postaus on osa vaatekaappipäiväkirjaa, matkaa oman vaatekaapin syvyyksiin. Tavoitteena ei ole lisätä uutta, vaan nähdä vanha uusin silmin. On ihan turha marssia kauppaan ostamaan “uutta tyyliä”, kun kaapissa saattaa odottaa kymmenen tarinaa, jotka on jääneet kertomatta. Kyse ei ole vain siitä, mitä sinulla on, vaan siitä, miten siihen suhtaudut. Jokainen vaatekappale ansaitsee tulla rakastetuksi, ei hylätyksi, kun uusi sesonki alkaa. Rakastetaan jo olemassa olevia vaatteita. Korjataan, tuunataan, käytetään. Uudestaan ja uudestaan.
Kierrätysmuoti ei ole ruma muoti
Miksi yhä kuulen lauseita kuten ”mä en käytä kirppiskamaa, kun se näyttää nuhjuiselta”? Hei! Se näyttää nuhjuiselta, jos et osaa nähdä sen potentiaalia. Kierrätysvaatteet eivät ole pelastusarmeijan jämät, ne ovat inspiraation aarreaitta. Ja kyllä, vaatii hieman vaivannäköä. Mutta tiedätkö mikä muu vaatii vaivaa? Planeetan pelastaminen. Ompelukone on mun ase, virkkuukoukku mun miekka.
Second hand -tyyli ei tarkoita toisen luokan tyyliä
Tässä asussa ei ole mitään toissijaista. Se on moderni, mukava ja ennen kaikkea oma. En tarvitse kalliita merkkejä tunteakseni oloni arvokkaaksi. Arvoni ei tule hintalapusta, vaan siitä, että tiedän itse, kuka vaatteeni on tehnyt, minä itse. Eikä siihen mennyt senttiäkään fast fashion -yhtiöille.
Kierrä, käytä uudelleen, KUNNOSTAUDU
Tämä ei ole vain muotia. Tämä on aktivismia. Tämä on hiljainen mutta tyylikäs keskisormi ylikulutukselle. Tämä on kutsu sullekin: lähde mukaan. Etsi Kierrätyskeskuksen kangaslaareista aarteita. Käy Fidassa. Opi virkkaamaan. Tee oma laukkusi. Ole ylpeä siitä, että näytät hyvältä, ja tiedät, ettei kukaan lapsityöläinen kärsinyt, jotta voisit tehdä sen.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta
Se on ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta. Eräänä keväisenä aamuna, kun aurinko nousi Jätkäsaaren yllä ja meri kimalteli lempeästi, tapahtui jotain taianomaista. Olin pukeutunut itse ompelemaani siniseen mekkoon, jonka kaava löytyi Suuri Käsityö -lehdestä. Tein siihen pieniä muutoksia, vähensin hieman väljyyttä, muokkasin pääntietä, annoin helman hulmuta. Jalkoihini sujautin kukkakuosiset maiharit, virkatun pussukan heilautin käsivarrelleni ja kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytämäni huivin kiedoin kaulaani. Olin valmis päivän seikkailuihin.
ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta
Mutta juuri silloin, kun astuin ulos ovesta ja meri huokaisi, tapahtui jotain kummallista. Kuulin vaimean surrauksen, kuin ompelukone olisi herännyt eloon jossain aivan lähellä. Ja kun katsoin eteeni, näin pienen laatikon, jossa seisoi… minä. Nukkeversio minusta. Hänen nimensä oli MELISSA! Aivan kuten blogini VillaNanna kertoo. Hänellä oli samanlainen sininen mekko, maiharit ja vierellään ompelukone sekä iloisen oranssi kangaspala täynnä pilkkuja. Laatikon alalaidassa luki: ”Sewing is my Superpower.”
Itsetehdyn voima: taikaa ja tarinaa
Tämä pieni nukke ei ollut vain lelu. Se oli kunnianosoitus käsityölle, mielikuvitukselle ja omalle polulleni luovana ompelijana ja bloggaajana. Jokainen ompelemani pisto sisältää tarinan. Jokainen virkkaamani silmukka on kuin loitsu, joka muuttaa langan esineeksi tai kenties kokonaiseksi maailmaksi.
Mekko, jonka ompelin, ei ollut vain vaate. Se oli portti sadunomaiseen hetkeen, jossa sain kohdata nukkeversioni. Mallin kaava oli tuttu, mutta siinä oli minun kädenjälkeni. Se oli omani, aivan kuin persoonallinen sävel rakkaassa laulussa.
Jätkäsaaren satama: taustana taikaan
Paikkana Jätkäsaari on kuin moderni satu. Kaupunki ja meri kohtaavat, tuuli puhaltaa uusia tarinoita rannoille. Kun seisoin siellä sinisessä mekossani, nukke kainalossa, tuntui kuin olisin ollut osa suurempaa kankaankudontaa, kuin jokainen askeleeni olisi silmukka suuressa virkkauksessa, jota elämä kutoo.
Käsityö on supervoima
Nuken viesti on yksinkertainen mutta voimallinen: Sewing is my Superpower. Käsityö ei ole vain harrastus, se on keino ilmaista itseään, rakentaa identiteettiä, luoda iloa ja toivoa. Se on supervoima, joka antaa meille kyvyn muuttaa maailmaa, edes pienin pistoin.
Kun kirjoitat tarinaa käsin, se jättää jäljen. Ja kun puet sen yllesi, olipa se nukelle tai itsellesi, se muuttuu joksikin suuremmaksi. Se on taikaa, jonka voi tuntea jokaisella hameenhelman heilahduksella ja jokaisella neulansilmän läpi kulkevalla langalla.
Tämä nukke ei ole vain leikkiä, se on muistutus siitä, kuka olen. Minä olen Melissa. Minulla on ompelukone, mielikuvitus ja halu luoda. Sininen mekko tuulessa, kukkasaappaat jalkoja suojaamassa, virkattu pussukka mukana, ja sydämessäni tarinoita. Tämä on minun supervoimani ja ehkä, jos suljet silmäsi ja kuuntelet, löydät omasi.
Kaavatiedot: Suuri käsityö -lehti 2/25
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: