Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla
2
Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla katselemassa elämää hiukan taaksepäin. Vaikka ei välttämättä aina niin tarvitse, mutta vaatteet kertovat siitä omanlaista tarinaa ja tänään kerron yhden sellaisen, rakkaudella
Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla
Tässä kuvassa on jotain hiljaisen pysäyttävää. Ilma on painava, sellainen, joka lupaa sadetta muttei vielä uskalla pudottaa pisaroita. Tuuletonta, vaikka meri on läsnä molemmin puolin. Olen istunut pitkän tovin Saukonpaaden laiturilla, yksin mutta en yksinäinen, katsellen taivasta joka värittää veden siniharmaaksi peiliksi. Kameraan tallentui hetki, jossa ajatus kulki hiljaa. Kuvan sommitelma rakentuu huomaamatta kuin muistotkin, selkä suorana, varpaat veden yllä, hiukset tuulessa.
Tässä postauksessa haluan puhua sekä kuvasta että siitä, mitä päälläni on ja miksi. Tämä ei ole pelkkä asupostaus. Tämä on osa vaatekaappipäiväkirjaani, joka ei mittaa trendikkyyttä vaan aikaa ja tarinaa. Se on kertomus kangaspaloista, ompelukoneen laulusta ja elämistä hetkistä, joita ne vaatteet ovat nähneet.
Paita, joka on enemmän kuin paita
Mustan topin tein itse kesällä 2013. Silloin oli aivan toisenlainen elämä. Muistan kuinka leikkasin kankaan liian innokkaasti ja sain paikan istumaan vasta kolmannella ompeleella. Paita on nähnyt monta kesäyötä, lukuisia keskusteluja, ja sen kainaloon on itketty yksi ystävän erokin. Se on kulahtanut juuri oikealla tavalla, ei rikki vaan rehelliseksi. Siinä on edelleen sivusaumassa pieni virhe, jonka jätin, koska elämäkin on juuri sitä: epätäydellistä ja siksi niin kaunista.
Tämä kuva on vaatekaappipäiväkirjan haikea sivu. Sellainen, jossa ei tapahdu mitään näkyvää, mutta kaikki tuntuu. En ole ostanut uutta toppia sen jälkeen, koska tämä paita on osa minua. Kuten tämä paikka, Saukonpaasi, rakas meren äärellä lepäävä helsinkiläinen ranta, jossa askeleet muuttuvat kevyemmiksi ja ajatukset painavammiksi. Se on paikka, jossa voi olla olematta mitään muuta kuin juuri se, mikä sillä hetkellä on.
Saukonpaasi, kaupungin reuna ja sielun keskipiste
Saukonpaasi on hiljainen kulma Jätkäsaarta, jossa meri näyttää karumman, aidomman puolensa. Ei koristeita, ei pullaa ja kahvia. Vain sinä ja aallot, jotka eivät koskaan kysy aikaa. Saukonpaasi on yksi niistä paikoista, joissa hengitys muuttuu syvemmäksi. Se ei ole rantabulevardi eikä turistinähtävyys, se on reuna. Sellainen, johon voi pysähtyä, nojata, istua ajatuksiinsa ilman että kukaan kysyy miksi. Tässä kuvassa olen kotona, mutten neljän seinän sisällä. Olen juuri siinä, missä haluan olla.
Vaatekaappipäiväkirja on minulle tapa pitää kiinni merkityksellisyydestä. En seuraa muotia, seuraan muistijälkiä. Jokainen vaate saa jäädä niin kauan, kun sillä on jotain sanottavaa. Ja joskus, kuten tänään, ne puhuvat enemmän kuin sanat koskaan voisivat.
Kuva, joka tallensi hetken ja vuosikymmenen
Olen vain siinä, ehkä mietin tulevaa tai palaan menneeseen. Ehkä kuuntelen, miten meri hengittää. Taivas tekee temppujaan: peittää ja paljastaa auringon vuorotellen, aivan kuin sekin etsisi jotain. Tämä maisema on oma lempeä näyttämönsä, jossa kaikki tuntuu aidolta. Kuvassa on hidas hetki ja juuri siksi se on niin tärkeä.
Mitä vaatteet muistavat meistä
Vaatekaappipäiväkirja on minulle tapa pitää kiinni merkityksellisestä. En seuraa muotia, seuraan muistijälkiä. Jokainen vaate saa jäädä niin kauan, kun sillä on jotain sanottavaa. Ja joskus, kuten tänään, ne puhuvat enemmän kuin sanat koskaan voisivat.
Jos sinulla on jokin vaate, joka on ollut kanssasi vuosia, älä piilota sitä kaapin perälle. Pue se päälle, mene ulos, istu laiturille ja anna hetken viedä sinut mukanaan. Ehkä otat kuvan. Ehkä et. Mutta muisto jää, ja se on se, mitä vaatteetkin toivovat: tulla osaksi tarinaa.
— Melissa
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Arjen taikaa nuudelipussista nuudelipussukka
Arjen taikaa, nuudelipussista nuudelipussukka. Näin annoin roskalle uuden elämän hauskasti ja helposti. Tiedätkö sen hetken, kun tekee mieli nopeaa lounasta, mutta päässä surraa jo sata uutta ideaa? Siinä minä istuin, nuudelipaketti kädessä ja aivot käsityöasennossa. Pöydällä lojui lankoja, helmiä ja jotain, mitä vain luova kaaos voi synnyttää, puoliksi syöty nuudelilautanen, joka oli täynnä… no, ei nyt ihan sitä mitä ajattelit. Lankaa, helmiä ja mielikuvitusta!
Arjen taikaa, nuudelipussista nuudelipussukka
Nuudelit oli keitetty ja syöty jo ajat sitten, mutta pakkaus, ah, se oli kuin kutsu uuteen seikkailuun. MAMA-nuudelipussi ei huutanut roskista vaan sai uuden elämän aivan yllättävällä tavalla: siitä syntyi pieni, mutta hurmaava vetoketjupussukka! Täydellinen kaikelle pienelle tilpehöörille, mikä normaalisti katoaa laukun uumeniin. Ja nyt sinulle ohje, koska tiedän, että sinäkin haluat kokeilla tätä!
Miten tehdä pussukka tyhjästä nuudelipussista?
Tarvitset:
- Tyhjä nuudelipussi (esim. MAMA)
- Läpinäkyvää kontaktimuovia
- Pala puuvillakangasta vuoriksi
- Vetoketju (15–20 cm)
- Ompelukone tai neula ja lankaa
- Sakset, klipsit ja nuppineulat
Tee näin:
1. Puhdistus ensin!
- Avaa nuudelipussi varovasti, pese se huolellisesti sisältä ja ulkoa. Anna kuivua täysin. Tämä vaihe on tärkeä, sillä haluat pussukan tuoksuvan uusilta ideoilta, ei kananuudelilta.
2. Suojaus ja tukevuus.
- Leikkaa kontaktimuovista hieman nuudelipussia suurempi pala. Aseta se varovasti pussin ulkopinnalle, silitä sormilla ilmakuplat pois. Tämä tekee pussista kestävämmän ja antaa sille kauniin kiillon.
3. Vuorikangas kehiin.
- Leikkaa puuvillakankaasta samaa kokoa oleva pala kuin kontaktimuovilla päällystetty pussi. Tämä kangas toimii vuorina ja antaa ompelulle siistin lopputuloksen.
4. Vetoketju paikalleen.
- Aseta vetoketju niin, että se tulee pussin yläreunaan. Ompele ensin vetoketju vuorikankaaseen ja sitten nuudelipussiin, näin saat siistin sisäpuolen ja tukevan kiinnityksen.
5. Viimeinen silaus pussukaksi.
- Taita työ keskeltä niin, että oikeat puolet ovat vastakkain. Ompele sivut ja pohja. Muista jättää vuorikankaaseen pieni kääntöaukko, josta saat pussin käännettyä oikein päin. Ompele aukko kiinni käsin tai koneella.
Ja tadaa, sinulla on nyt persoonallinen, kierrätetty ja täysin ainutlaatuinen pussukka, joka on saanut alkunsa nuudelipaketista!
Miksi tämä projekti jäi mieleen?
Koska rakastan käsitöitä, jotka saavat alkunsa arjen roskasta tai turhakkeesta. Tässä projektissa yhdistyi kaikki, mistä nautin: luovuus, kierrätys ja huumori. Kuka nyt voisi vastustaa pientä pussukkaa, joka kertoo tarinaa nuudeliateriasta ja käsityörakkaudesta?
Kuten kuvasta näet, nuudelit eivät päätyneet vatsaan, ne päätyivät leikkisäksi asetelmaksi ennen kuin siirtyivät askartelulankojen sekaan. Ja vaikka vetoketju hieman kiukuttelikin ja kontaktimuovi liimautui alkuun vinoon, lopputulos on juuri sellainen kuin pitääkin: villanannamaisen hulvattoman hurmaava.
Joko sinä olet tehnyt pussukan kierrätysmateriaalista? Jos kokeilet tätä ideaa, tägää minut vaikka Instagramissa @villanannaReFashion, haluan nähdä sun nuudelipussit uusin silmin!
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS: