Juhannusaatto Korkeasaaressa
2
Juhannusaatto oli tänäkin vuonna sellainen, että teimme jotakin ei perinteistä. Tai ehkä tämä on se meidän perinteinen juhannus, kun teemme jotakin mitä ei aikaisempana juhannuksena tehty. Tänä vuonna suuntasimme siis Korkeasaareen ja vietimme siellä mukavan päivän.
Juhannusaatto Korkeasaaressa
Korkeasaareen päätimme lähteä vesibussilla, joka lähtee Kauppatorilta. Liput kannattaa muuten ostaa valmiiksi netistä, niin tuohon vesibussiin kuin myös Korkeasaareen. Pääsee näpsäkämmin sisään, eikä tarvitse jonottaa niin kamalan pitkään. Yllättävää oli se, että juhannusaattona Korkeasaari oli täynnä perheitä. Olimme myös hämmentyneitä siitä, että eläimet olivat hyvin aktiivisia, yleensä kun kissatkin ovat piilossa päivällä ja tulevat esiin vasta ilta-aikaan. Osa häkeistä oli tyhjillään, joko odotettiin uusia asukkaita tai sitten muuten vain tyhjillään. Oli kiva lukea, että joitain eläimiä oli palautettu onnistuneesti luontoon.
Korkeasaaren sivut löytyy täältä.
Mutta parasta oli se, että Härdelli näki oman suosikkinsa eli pikku bandan. Kaksi pikku bandaa köllötteli puussa ja nauttivat unistaan hartaasti. Nähtiin kun isot kissat nauttivat herkkupaloistaan ja tunsimme miten maa tärähti kun iso tiikeri hyppäsi piilonsa katolta alas hakeakseen oman herkkupalansa. Saukkoja emme valitettavasti nähneet ja nälkä siinä kohtaa oli kasvanut sen verran suureksi, että nokkamme osoitti lopulta kohti karhulinnaa. Ensin ajateltiin syödä ulkona, mutta lokit aiheuttivat meille sen verran päänvaivaa, että siirryimme sisälle.
Yllätys oli meillä suuri, kun Korkeasaaren ruoka oli yllättävän hyvää. En yleensä niin välitä syödä missään tällaisissa paikoissa, koska ruoka ei ole niin hyvää mitä pitäisi. Samalla saatiin myös näytös, sillä karhut ruokittiin samaan aikaan kun me istuimme ruokailemassa. Eipä olla sitäkään hommaa ennen nähty.
Paluu kävellen Kalasatamaan
Korkeasaaresta päätimme kävellä Mustikkamaalle ja siitä isoisänsiltaa pitkin Kalasatamaan. Kun odottelimme kyytiä, niin oli kiva hetkisen leputella jalkoja ja nauttia virvokkeista HOB ravintolan terassilla. Samalla terassilla istuskelimme vuosi sitten kun lomani alkoi. Mieheni kunto alkoi myös tuossa vaiheessa heikentyä. Hänen olkapää on siis leikattu juuri ja käsi on kuutisen viikkoa paketissa. Reissu oli sen verran raskas, että kivut alkoivat pahentua ja terassilla istuessa mies hikoili jo kivuissaan. Odotti vain kovin, että pääsisi kotiin nukkumaan.
Myös Härdellillä oli vaikeuksia, hän palasi viikko sitten telttaleiriltä ja tuli kipeäksi samana paluuiltana. On siis ollut nyt toipilaana ja joutui ottamaan astmalääkettä päivän aikana, ei siis ihan vielä kunnossa hänkään. Paremmassa kunnossa kuitenkin mitä isänsä. Kotona vihdoin saatiin kengät pois jaloista ja pääsi sänkyyn pötköttämään. Hyvä reissu ja nyt voinkin hyvällä omalla tunnolla ommella koko päivän tänään.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Parisuhde katoaa arjen jalkoihin
Parisuhde katoaa, jos ei sitä vaali. Parisuhde vaatii kovaa työtä. siinä ei voi ajatella vain itseään, vaan parisuhde on paketti, johon kuuluu sinun lisäksi se toinen osapuoli. Valitettavan useasti käy niin, että pariskunta unohtaa toisensa ja se johtaa vääjäämättä eroon, jos niistä solmukohdista ei kyetä keskustelemaan ja avaamaan.
Parisuhde katoaa arjen jalkoihin
Me olemme olleet naimisissa 16 vuotta. Avioliittoon on kuulunut ylä -ja alamäkiä yhtä paljon kuin avioliitossa on vuosia. Meillä on moni asia mennyt myös vinoon ja sen vuoksi lähdimme Tallinnaan pikku reissulle arvioimaan avioliiton tämän hetkistä tilaa. Meidän solmukohdat iski vasten kasvoja kun jouduin sairaalaan. Matka tosin oli jo hankittu ennen kuin kaadoimme moskan kodin lattialle. Ensin ajattelinkin, että en lähde reissuun mieheni kanssa mutta mietin asiaa uudelleen ja lähdimme yhdessä, matka oli todella tunteiden vuoristorataa. Tallinna oli hyvä paikka käydä asioita läpi. Näimme myös Tallinnan uusin silmin.
Meidän elämässä on ollut muutaman vuoden valtavaa kiirettä ja suorittamista, molempien urat ovat lähteneet käyntiin ja miehen opinnot ovat vieneet elämässä paljon tilaa. Minun monimutkaiset työkuviot ovat vieneet voimia. Olemme todella kadottaneet toisemme näiden muutaman vuoden aikana ja tämä on yksi ensimmäisistä kunnon kriiseistä, joka liittyy vain meihin kahteen. Muissa kriiseissä on ollut kyse vakavasta sairastumisesta yms. Nyt kyse meistä kahdesta, meidän elämästä ja meidän tunteista. Löydämmekö toisemme näistä sotkuista, ei voi vielä tietää.
Asioista täytyy voida puhua
Ei matka ollut helppo, vaikka teimme paljon kivoja asioita, vakavien keskusteluiden välissä. Emme kuitenkaan piiloutuneet niiden asioiden taakse, joilla olemme itseämme hoitaneet näiden muutaman vuoden aikana, vaan keskityimme ihan muihin asioihin. Kuten hengailuun, teimme asioita, joita olemme suunnitelleet monet kerrat, mutta ikinä emme kuitenkaan toteuttaneet suunnitelmia. Yksi niistä oli Tallinnan kaupungin muurilla kävely. Pääreittiä ei tällä kertaa kierretty, jätimme sen toiseen kertaan. Menimme tällä kertaa myös syömään Balti Jaama Turgiin, eikä varattu pöytää ravintolasta. Tällä kertaa myös menimme lasillisille ja vain juttelimme.
Tallinna oli täynnä ihmisiä, toisin kuin viime syksynä, jolloin Tallinna oli tyhjä. Myös laiva oli piukassa ihmisiä. Keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja oli ihan lämmintäkin, ei kuitenkaan kuuma. Emme pitäneet mitään kiirettä, meillä ei ollut kiire mihinkään, olimme siellä toisiamme varten ja otimme siitä kaiken irti. Me emme vielä voi sanoa, miten meidän yhteinen taival päättyy tai miten tämä tiukka umpisolmu avataan. Mutta tärkeää on se, että me olemme voineet puhua toisillemme ja olemme tulleet toisiamme puolitiehen vastaan. Yksi askel on otettu ja sitä askelta seuraa seuraava askel.
Rentoa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: