Pikavisiitti Turussa
6
Pikavisiitti on aina vähän raskas juttu. Toki olin Turussa kaksi yötä, mutta siinä ajassa en ehtinyt muuta kuin moikata tenaviani ja äitiäni, sitten olikin lähdettävä kotiin. Oli oikein mukavaa nähdä vanhimmat lapset ja olla ihan kolmistaan, vuosien jälkeen ihan vain me kolme. Mehän olemme vetäneet yhtä köyttä monta vuotta ennen kuin menin tuosta noin vain naimisiin ja elämä mullistui kokonaan.
Pikavisiitti Turussa
Lähdin Turkuun ihan siitä syystä, että olin virkannut tytölle pyynnöstä topin, joka olikin sen verran iso, että lähdin pienentämään sen. Ennen toppihommia nähtiin Vaakahuoneen Paviljongissa, joka on meidän lemppari ravintola Turussa. Aikanaan kun asuimme alajuoksulla, samoissa kohdin missä Vaakahuonekin, niin siellä tuli istuskeltua kesäisin paljonkin. Paikka oli meidän vieressä ja elävä musiikki kantautui joka ilta meille asti. Se oli mahtavaa.
Ruokailun jälkeen lähdettiin tytölle miettimään miten toppi korjataan ja aloin tehdä sitä hommaa siinä. Oli kiva istua ja jutella ”aikuisten” juttuja ja siemailla viiniä. Alkuillasta siirryin kaupan kautta pojalleni yöksi, jossa vietin molemmat yöt. Tarkoitus oli seuraavana päivänä käydä moikkaamassa äitiäni porukalla ja syödä siellä päivällinen. Oli ihanaa nähdä äiti pitkästä aikaa.
Juon edelleen alkoholittomia juomia, koska pelkään saavani taas kohtauksia. Mansikkainen mocktail oli muuten hyvää.
Kun lapset asuu kaukana ja nähdään harvoin
Ikävä on aina läsnä, kun lapset asuvat kaukana eikä niitä näe samalla tavoin kuin silloin kun asuttiin samassa kaupungissa. Toki en näe myöskään äitiäni samalla tavoin kuin ennen. En kuitenkaan ole muuttamassa paikkakuntaa, sillä minulla on kaikki tarpeellinen täällä Helsingissä ja täällä on myös tilaa hengittää. Sitä ei ole Turussa. Olisi kyllä kiva nähdä näitä kolmea tärkeää ihmistä enemmänkin, mutta se ei vain ole mahdollista.
Oli kuitenkin ihanaa nyt nähdä ja tytön toppikin korjaantui hetkessä ja taitaa nyt olla sopivan toimiva hänelle. Toivottavasti ainakin. Kotona olikin mukava vastaanotto, kun tytöt piiritti meikäläisen, enkä meinannut päästä sisälle ovesta. Ei mennyt kauaa kun Söpö tajusi, että hänen pitäisi kiukutella minulle kun olin niin kauan poissa ja nyt sitten tyttö kiukuttelee. Menee mieheni perässä örähtelee meikäläiselle kun koitan silitellä. Hetki vielä menee ennen kuin pimu heltii, viimeistään silloin kun nappaan sen mun syliin ja piiloudun hänen kanssaan kahden jonnekin.
Tämmöinen kummallinen pikareissu tuli tehtyä ja nyt on kiva olla kotona taas. Mitäpä se ei äiti ei tekisi lastensa eteen?
Kantojuhta auttoi äidin junaan
Oli pakko ostaa uutena lämpimämpi asu, kun Turussa oli hiukkasen viileää tiistaina.
Toi äidiltä kotiin kaikkea kivaa, kuten nämä julisteet.
Kun introvertti matkustaa
En tiedä mitään niin kamalaa kuin täyteen ahdettu juna, jossa ei ole minkäänlaista tilaa liikkua. Ahdistavaa ja voimia vievää. Menomatkalla Turkuun juna oli aivan täynnä, ei sitä asiaa mies huomioinut ollenkaan kun varasi minulle liput, että se voi olla minulle järkytys, tosin ei osannut aavistaa, että juna tosiaan on aivan täynnä. Koko vaunussa ei ollut tyhjää tilaa, jokainen sentti oli varattu. Ihmiset pyöri ja hyöri ja lapsilla oli suuria hankaluuksia pysyä rauhassa. Räpätin miehelleni, että olen valmiiksi sitten aivan poikki kun pääsen Turkuun.
Paluumatkalla mies sitten huomioi sen, että juna voi olla täynnä ja sainkin sitten paremman paikan junan yläkerrasta, sain uppoutua virkkuuhommiini ja katsella sarjaa. Yläkerrassa oli väljää, ei juuri porukkaa. Joten paluu oli paljon helpompaa tällaiselle ihmisvihaajalle mikä olen. Toki takana istui vanhempi mies, joka ryysti pitkin matkaa, mutta onneksi en kuullut sitä kuin loppumatkasta vasta. Pikavisiitti voi olla mukavakin, kun sen tekee mukavaksi ja mahtavaa on se, että junassa on vaihtoehtoja hyteistä yksittäisiin penkkeihin.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua:
Juhannusaatto Korkeasaaressa
Juhannusaatto oli tänäkin vuonna sellainen, että teimme jotakin ei perinteistä. Tai ehkä tämä on se meidän perinteinen juhannus, kun teemme jotakin mitä ei aikaisempana juhannuksena tehty. Tänä vuonna suuntasimme siis Korkeasaareen ja vietimme siellä mukavan päivän.
Juhannusaatto Korkeasaaressa
Korkeasaareen päätimme lähteä vesibussilla, joka lähtee Kauppatorilta. Liput kannattaa muuten ostaa valmiiksi netistä, niin tuohon vesibussiin kuin myös Korkeasaareen. Pääsee näpsäkämmin sisään, eikä tarvitse jonottaa niin kamalan pitkään. Yllättävää oli se, että juhannusaattona Korkeasaari oli täynnä perheitä. Olimme myös hämmentyneitä siitä, että eläimet olivat hyvin aktiivisia, yleensä kun kissatkin ovat piilossa päivällä ja tulevat esiin vasta ilta-aikaan. Osa häkeistä oli tyhjillään, joko odotettiin uusia asukkaita tai sitten muuten vain tyhjillään. Oli kiva lukea, että joitain eläimiä oli palautettu onnistuneesti luontoon.
Korkeasaaren sivut löytyy täältä.
Mutta parasta oli se, että Härdelli näki oman suosikkinsa eli pikku bandan. Kaksi pikku bandaa köllötteli puussa ja nauttivat unistaan hartaasti. Nähtiin kun isot kissat nauttivat herkkupaloistaan ja tunsimme miten maa tärähti kun iso tiikeri hyppäsi piilonsa katolta alas hakeakseen oman herkkupalansa. Saukkoja emme valitettavasti nähneet ja nälkä siinä kohtaa oli kasvanut sen verran suureksi, että nokkamme osoitti lopulta kohti karhulinnaa. Ensin ajateltiin syödä ulkona, mutta lokit aiheuttivat meille sen verran päänvaivaa, että siirryimme sisälle.
Yllätys oli meillä suuri, kun Korkeasaaren ruoka oli yllättävän hyvää. En yleensä niin välitä syödä missään tällaisissa paikoissa, koska ruoka ei ole niin hyvää mitä pitäisi. Samalla saatiin myös näytös, sillä karhut ruokittiin samaan aikaan kun me istuimme ruokailemassa. Eipä olla sitäkään hommaa ennen nähty.
Paluu kävellen Kalasatamaan
Korkeasaaresta päätimme kävellä Mustikkamaalle ja siitä isoisänsiltaa pitkin Kalasatamaan. Kun odottelimme kyytiä, niin oli kiva hetkisen leputella jalkoja ja nauttia virvokkeista HOB ravintolan terassilla. Samalla terassilla istuskelimme vuosi sitten kun lomani alkoi. Mieheni kunto alkoi myös tuossa vaiheessa heikentyä. Hänen olkapää on siis leikattu juuri ja käsi on kuutisen viikkoa paketissa. Reissu oli sen verran raskas, että kivut alkoivat pahentua ja terassilla istuessa mies hikoili jo kivuissaan. Odotti vain kovin, että pääsisi kotiin nukkumaan.
Myös Härdellillä oli vaikeuksia, hän palasi viikko sitten telttaleiriltä ja tuli kipeäksi samana paluuiltana. On siis ollut nyt toipilaana ja joutui ottamaan astmalääkettä päivän aikana, ei siis ihan vielä kunnossa hänkään. Paremmassa kunnossa kuitenkin mitä isänsä. Kotona vihdoin saatiin kengät pois jaloista ja pääsi sänkyyn pötköttämään. Hyvä reissu ja nyt voinkin hyvällä omalla tunnolla ommella koko päivän tänään.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua: