Kirpputorien Indiana Jones ja Kierrätyskeskuksen Aarteet
0
Jos joskus on tuntunut siltä, että kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat kuin unohdettuja temppeleitä, joihin vain rohkeimmat kirpputorien Indiana Jones ja tutkimusmatkailijat uskaltautuvat, voin kertoa: tunne on aivan oikea. Tällä kertaa suuntasin Kierrätyskeskukseen kuin omaan arkeologiseen retkikuntaani, päättäväisenä löytämään joko jotakin ihmeellistä, jotakin tarpeellista tai jotakin, josta myöhemmin ihmettelisin: miksi ihmeessä otin tämän kotiin? Tällä kertaa kuitenkin kävi se, mistä kaikki kirppistelijät salaa haaveilevat. Tein löytöjä, jotka ylittivät jopa omat odotukseni. Ja tästä seikkailusta syntyi postaus ”Kirpputorien Indiana Jones ja Kierrätyskeskuksen Aarteet”.
Kirpputorien Indiana Jones ja Kierrätyskeskuksen Aarteet
Kun astuin Kierrätyskeskuksen ovelle, tunsin samanlaista sähköä kuin tutkimusmatkailija, joka näkee ensimmäisen vilauksen temppelin kivipaasista. Oven automatiikka suhisi kuin muinaisen haudan salainen mekanismi ja sen jälkeen maailma muuttui: edessäni avautui valtakunta, jossa kaikki on mahdollista.
Olin varustautunut vain määrätietoisella katseella, muutamalla kolikolla ja sillä intuitiolla, jonka vain vuosia kirppiksiä kolunnut ihminen voi kehittää. Pohjimmiltani tiesin olevani valmis: tämän päivän löytöretki ei jättäisi minua kylmäksi.
Tuliterät luistimet, aarre vain 20 eurolla
Ensimmäinen löytö oli niin loistelias, että kuulin päässäni fanfaarin (tai sitten se oli joku hyllyn takana koliseva esine). Siinä ne olivat: tuliterät, käyttämättömät valkoiset luistimet. Hinta? Kaksikymmentä euroa. Kahdenkymmenen euron ryöstöretki nykyaikaiseen kenkätemppeliin. En epäröinyt hetkeäkään. Nostin ne kuin kullanhohtoisen patsaan aarrearkusta ja tiesin: nämä ovat minun talven sankarit. Ja koska mikään aarre ei tule yksin, tarina jatkui.
Lankakeräjämät, joista syntyi pieni sininen ihme
Kierrätyskeskusten materiaalitukku on oven taakse piilotettu salakammio, paikka, josta löytyy usein jotakin, joka jonkun toisen silmissä näyttää jätteeltä, mutta käsityöihmisen silmissä se on jalokivi. Siellä lojui kasa lankajämäkeriä. Ei mikään häikäisevä näky… mutta Indiana Joneskaan ei tuijota vain kultaisia patsaita, hän osaa nähdä potentiaalin.
Nappasin langat mukaani, ja kotona niistä syntyi sininen hattu ja kämmekkäät, juuri sopivat talvisiin luisteluretkiin. Neulominen jälkimainingeissa tuntui siltä kuin olisin itse rakentanut löytöjen ympärille kokonaisen sivujuonen. Ja tietenkin, kaikki ilman, että jouduin ostamaan yhtään uutta lankaa.
Vanha morsiuspuku ilmaisosastolta, aarrelöytö, josta syntyi jo jotakin ihan muuta
Kun jatkoin tutkimusmatkaani, edessä häämötti ilmaisosaston mystinen alue. Tämä on kirppismaailman todellinen pyhä paikka, jossa aarteet odottavat täysin maksutta, jos vain uskallat tarttua niihin. Ja sitten sen näin. Vanhan, pitkän, valkean morsiuspuvun. Se lepäsi vaatelaatikon päällä kuin unohdettu reliikki, ryppyinen, ehkä menettäneensä osan loistostaan, mutta silti täynnä tarinoita. Tylli oli jo poistettu, mutta minua se ei haitannut. Näin välittömästi sen mahdollisuudet.
Puku lähti mukaani ja voin paljastaa: siitä on jo syntynyt jotakin aivan muuta, jokin uusi, uniikki projekti… mutta se esitellään myöhemmin. Jokainen arkeologi tietää, ettei kaikkia tarinoita voi paljastaa kerralla.
Punaiset saapikkaat, 12 euron salattu valtakunta
Ja sitten koitti retken kruunaava hetki. Punaiset. Täydelliset. Hieman vintagehenkiset. Pehmeät. Saapikkaat, 12 euroa. Kun näin ne, tiesin että se oli kohtalo. Sellainen hetki, jossa kirppisjumalat kuiskaavat korvaan: Ota ne. Älä kysele. Ne olivat juuri sopivasti dramaattiset, juuri sopivasti leikkisät. Täydellinen väriläiskä mihin tahansa asuun ja talven tanssikenkiä ei voi koskaan olla liikaa.
Retkikunnan yhteenveto
Kun lopulta poistuin Kierrätyskeskuksesta, tunsin itseni sankariksi, joka on suorittanut yhden elämänsä parhaista tehtävistä. Aarteita, joita en tullut hakemaan, mutta jotka löysivät minut. Tarinoita, jotka jatkavat elämäänsä omissa käsityöprojekteissani ja talven pukeutumisessa. Kirpputorien Indiana Jones kiittää ja jatkaa seuraavaan seikkailuun, sillä koskaan ei tiedä, missä seuraava löytö odottaa.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Culotte-farkuista syksyn suosikki
Culotte-farkuista syksyn suosikki syntyy silloin, kun liian pienet farkut eivät päädy kirppikselle vaan sakset käsiin. Nämä housut ovat kulkeneet läpi kesän kepeiden yhdistelmien ja muokkautuneet syksyn kerrospukeutumisen sankareiksi. Tässä postauksessa kerron, miksi culotte on todellinen ympärivuotinen tyyli-ihme, huumorilla ja hyvällä fiiliksellä.
Culotte-farkuista syksyn suosikki
On hetkiä, jolloin vaatehuone tuntuu kuin olisi oma pieni selviytymispeli. Yksi niistä hetkistä syntyi, kun törmäsin farkkuihin, jotka olivat selvästi pienentyneet (kaapissa aina vaatteet kutistuu) ja jotka kuitenkin tuntuivat liian rakkailta luovutettavaksi. Siinä kohtaa astuu kuvaan sakset, itseluottamus ja pieni asenne.
Näistä farkuista syntyivät culotte-housut, sellaiset reilut, lahkeista leveät, kesätuulta hulmuttavat. Ajattelin aluksi, että ne olisivat vain kesän pelastajat. Sellaiset, joilla kuljet rannalla, torilla tai jäätelökioskilla. Mutta kuluneen kesän jälkeen huomasin: nämä housut eivät aio jäädä kaappiin, kun lehdet alkavat putoilla. Ne haluavat seikkailuja. Ja minä annan.
Kesäasu: kepeät ja rennot
Kesällä kaikkeen pukeutumiseen kuuluu yksi perusajatus: rentous.
Culotte-housut olivat täydelliset kuumille päiville, yhdistettynä vaaleaan neuleeseen tai t-paitaan, valkoisiin tennareihin ja aurinkolaseihin. Kuvassa vasemmalla se rentous näkyy selvästi: kädet taskussa, asenne “olen ihan lomalla, vaikka olisin matkalla kauppaan”.
Kesän avainsana oli helppous. Mitään ei tarvinnut pingottaa. Housut saivat liikkua, minä sain liikkua ja elämä oli hyvää.
Mutta entä syksy?
Culotte-housut eivät suostuneet siirtymään varastoon. Ei syyskuussa, ei lokakuussa. Ne katsoivat minua kuin sanoen: pue meidät. Kyllä me osaamme tämänkin vuodenajan. Ja niin tapahtui. Syksyinen look syntyi nopeasti: valkoinen paita, lämpimät saappaat ja iso, pehmeä villahuivi. Kuvassa oikealla housut ovat jo mukana kerrospukeutumisen maailmassa vähän “kaupunkivaeltaja kohtaa maalaisromantiikan”.
Culotte on vuodenajan kameleontti
Tässä kohtaa huomasin asiallisen totuuden: culotte-malliset farkut ovat yllättävän monikäyttöiset.
- Kesä: kevyet, vilpoiset, rennot
- Syksy: kerrostettavat, rouheat, ilmeikkäät
Väitän myös, että näitä voisi käyttää talvella villahousujen kanssa. En sano että pitäisi, mutta voisin. Ainakin jos kahvilasta kotiin on matkaa 30 metriä. Keväällä ne taas palaavat raikkaan raitapaidan ja lenkkareiden kanssa. Ja jos oikein luovaksi heittäytyy… housujen lahkeet voi kuvitella vaikka hihoiksi. (Ei suositella käytännössä, mutta muodin maailmassa ei mikään ole mahdotonta. Joku kuitenkin tekee sen Pariisissa parin kauden päästä.)
Tuunaus on ekologinen ja vapauttava teko
Tämä tarina on muutakin kuin housuista. Se on muistutus siitä, että kaikkea ei tarvitse korvata uudella. Farkut, jotka olivat kerran liian pienet, voivat uudestisyntyä. Sakset, ompelukone ja rohkeus, siinä on muodin kolminaisuus. Ekologisuutta on myös antaa vaatteelle uusi elämä, uusi kausi ja uusi rooli.
Ja jos joku kysyy, mistä housut ovat: “Uniikit. Ei myynnissä. Tekijältä itseltä.”
Miten sinä voisit tuunata? Pieniä ideoita:
- Leikkaa lahkeet, jos mitoitus ei toimi → culotte syntyy helposti
- Lisää helmaan hapsut → rennon boheemi fiilis
- Ompele sivuihin kiilaa → lisää tilaa ja tyyliä
- Kokeile eri vuodenajan yhdistelmiä → älä jää yhteen sesonkiin
Nämä culotte-housut ovat kulkeneet kesän auringosta syksyn ensimmäisiin viimoihin ja yhä edelleen ne elävät, liikkuvat ja tekevät asuista kiinnostavia. Kun vaate toimii useassa vuodenajassa, se on oikeasti hyvä vaate. On siis täysin sallittua rakastua omaan tuunaukseensa. Ja vielä enemmän sallittua on nauraa sille, miten pitkälle sen voi viedä.
Koska muoti saa olla hauskaa. Ei turhan vakavaa. Ja housut? Ne kyllä tietävät tehtävänsä.
- Culotte-farkut – ympäri vuoden.
- Sinä ja sakset – paras tiimi.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua: