Minähän lupailin saarijuttuja tänä kesänä ja sellaisia on tulossa. Tänään kerron hiukan meidän pyöräretkestä Kuusisaareen ja Lehtisaareen. Meidän piti ajaa vielä Kaskisaaren päähän asti, mutta pienen taukotuokion jälkeen lähdettiinkin takaisin kotiin. 
Tämä reissu olikin meidän kesän ensimmäinen pitkä reissu. Reitti kulki meiltä Munulan kaupunginosaan ja sieltä ajoimme Keskuspuistoon sisälle. Keskuspuistossa on kiva pyöräillä, maasto on haastava. Kaupunkialue avautui Kivihaat kohdalla ja matka jatkui Ruskeasuon ja Pikku Huopalahden läpi. Matkaa kertyi 13,6 km suunta + myös kiertely niin Lehtisaaressa kuin Pikku Huopalahdessa.
Meillä oli mukana myös eväitä ja sen lisäksi syötiin lounas ja jäätelöt. Onneksi keli ei ollut niin kovin kuuma vielä silloin ja ihme kyllä LEhtisaaressa ei tuullut yhtään, vaikka oli tuulinen sää ja yleensä merellä tuulee todella lujaa.

Kuusisaari kuuluu Munkkiniemen kaupunginosaan ja siellä on Helsingin kalleimmat asunnot. Saarella sijaitsee myös muutama lähetystö. Lehtisaaressa on myös Didrichsenin sekä Villa Gyllembergin taidemuseot. Näissä emme käyneet, sillä halusimme vain ajaa ja nähdä Kuusisaaren ja kierrellä enemmän Lehtisaaressa.

Lehtisaari on heti Kuusisaaren jälkeen ja kuuluu myös Munkkiniemen kaupunginosaan. Lehtisaareen kuuluu myös Kaskisaari. Lehtisaari on ihanan merellinen ja metsäinen. Oli aivan ihanaa kulkea metsätietä pitkin kun toisella puolen meri näkyi. Lehtisaaressa on myös ostoskeskus, joka on purku-uhan alla. On niin huonossa kunnossa. Me kävimme Old Jerusalem ravintolassa syömässä lounaan ennen kuin aloimme kiertää saarta kunnolla. 

Meillä ei ole täällä Helsingissä asuessa oikein ollut mitään joka vuotista tapaa, joka tehdään joka vuosi. Turussa asuessamme me aina metiin tivoliin kun vappupäivä koitti, joskus myös vappuaattona, mutta yleensä aina vappupäivänä. Se on yleensä perheiden päivä viettää tivolissa aikaa. Mutta täällä Helsingissä ei olla oikein löydetty sitä omaa juttua, mutta nyt se tuli vastaan ihan yllättäen.
Muutama päivä ennen vappua sanoin miehelleni, että kun meillä ei ole mitään ihmeellistä tekemistä, eikä meille tule kukaan brunssille, niin mitä jos me mennään syömään merelle. Laitoin linkin ja mieheni innostui asiasta. Varasimme siis pöydän ja oli kerrankin jotain mitä taas odottaa. Royal Line järjestää erilaisia saaristoristeilyjä ja suosittelen todella paljon hyppäämään mukaan. Minusta oli todella mahtavaa nauttia hyvästä ateriasta kiireettömästi, katsella maisemia ja kuunnella alueiden historiaa ja pakko on vielä erikseen sanoa, että laivan oma sienisalaatti on mieletöntä herkkua, nam. Pelkkä ajatuskin sienisalaatista saa kuolan valumaan..
Olen aika iloinen siitä, että vihdoin löysimme jotakin sellaista mikä sopii meidän porukalle todella hyvin, rentoa menoa, ruokaa ja juomaa. Härdelli nautti sapuskasta mutta ruokailun jälkeen mieluiten pelaili puhelimella kuin seuraili mitä merellä tapahtuu. Tilanne varmasti muuttuu kun ikää tulee lisää ja kun sisarukset ovat menossa mukana. Sovittiin jo, että kesällä testataan illallista isoveikan kanssa.
Tästä nyt hiukan joutuu pulittamaan mutta vatsan saa syödä täyteen ja tunnelma on aika mahtava. Hauskaa oli se, että Härdellin koulukaverikin oli brunssilla ja vilkuttelivat toisilleen eri puolille laivaa. Eli voi hyvin törmätä myös tuttuihin.

Mitä tulee vaatteisiini, niin ihan jokainen vaatekappale on ostettu kirppikseltä, lukuunottamatta alusvaatteita, sukkia ja huivia (olen tehnyt sen itse). Paljon olen lukenut siitä miten kirppisvaatteilla ei voi olla tyyllikäs ja minä sitten tietenkin monin sanakääntein puolustan kirppareita ja varsinkin sitä, että kirppiksiltä löytää hyvin niin merkkivaatteita kuin tyylikkäitä asuja. Jokaiseen makuun löytyy aina ja nyt on ilmestynyt enemmissä määrin myös plussa kokoja tankoihin. Hyvän näköisiä, muodikkaita isojen naisten vaatteita. Useasti ne vaan pakkaa menemään lopulta tuonne ilmaisosastolle. Mikä on surullista.