Eiranrannan iltakävely on ihan ehdoton juttu, tänä kesänä teimme sen ensimmäistä kertaa, mutta tulemme tekemään se kyllä ensi vuonnakin, niin ihana tunnelma oli koko illan ja lapsilla oli hauskaa olla kävelyllä. Vanha kunnon kävely, kun ei ole mitään tekemistä, niin lähdetään kävelylle. Minun ihana lapsuusmuisto.

Kävelyt myös on ihana tapa viettää perheen kesken aikaa, liikkua ja tutustua ympäristöönsä. Ihan sellaiset perus kuntoilukävelyt ei meillä toimi, sillä meillä halutaan tosiaan tutustua siihen ympäristöön ja nauttia kaikesta mitä ympärillä on. Siksi tällaiset reissut ovat erittäin hyvä idea monella tavalla. Poikien kanssa on myös lähteä minne tahansa, kun heillä on aina seikkailut mielessä ja vanhempi keksii aina mielettömiä tarinoita eri paikoista, missä vain ikinä ollaan…

Kesäillat ovat Suomessa vertaansa vailla. On ihana kävellä pitkin rantaa ja katsella nauttivia ihmisiä. Eiran ihana rantabulevardi on pitkä ja mielenkiintoinen paikka lähteä iltakävelylle. Ei ole mikään kiire minnekkään, katsellaan ja ihmetellään maailmaa ja nautitaan ihanasta ilmasta.Helsingissä on luonto läsnä, vaikka sitä ei ihan heti tajua. Mutta se on, läsnä, vieressä ympärillä, se halaa meitä lujaa. Jaksan jokaiseen postaukseen sanoa, miten upea Helsinki on, miten moninainen ja täällä on ihan kaikkea kaikille. Riittää, että avaa silmänsä.

Kesällä yksi upea asia on se, että täällä on valoisaa läpi yön. Uni ei tule millään ja aamulla herää silti todella aikaisin ja virtaa riittää…Kesällä minulle tulee sellainen olo, ettei tunteja ole kuitenkaan tarpeeksi. Niin paljon haluaisi nähdä ja kokea lyhyen kesän aikana. Liian lyhyen. Minulla on nyt vasta kesävaihde päällä, nyt alkaa olo olla kesälomalaisella ja kohta alkaa työt. Minulle ei siis riitä millään mikään, ainakaan kesä.

Eiranranta

Eiranranta on noin puolen kilometrin mittainen itä-länsisuuntainen katu. Rannalta löytyy pienvenesatama, laiturit saariin lähteville lautoille, ravintoloita ja kahvilaa. Rannalla on helppo kulkea, vaikkakin maisemointiin on sen verran panostettu, ettei joka paikkaan polkupyörällä pääse huristelemaan, vaan pyörätiet menee vähän toisessa kohtaa, näin kävellen saa rauhassa liikkua, eikä tarvitse väistellä polkupyöriä. Koko rantabulevardi on merinäköalaa

Asuni

Asusta pitää aina kirjoittaa, jos siinä on jotakin erikoista, kuten nyt. Miksi? No, tietenkin siksi kun olen ommellut itse nuo pöppylät. Kasaprojektin kassiprojekti eteni hyvin kun kassista löytyi palanen kangasta, josta sai pari kivaa juttua. Yksi juttu oli nämä housut. Kaavoja ei ole, sillä näitä kuminauhavyötröisiä pöksyjä voi tehdä vaikka yöpuvun housuja apuna käyttäen. Lähes kaikki kesähousut on nyt tehty tällä ajatuksella.

Housujen tekoon ei suttaanu paljon aikaa noin 45 minuuttia, leikkuusta valmiiksi ja näitä voi muokata miten ikinä haluaa. Yksi variaatio löytyy täältä sekä täältä. Joten huomaatte miten housut muuttuvat ihan pikkuisilla juttuilla, lyhennä ja laita kuminauha tai pidennä ja laita frilla tai tee sivuille halkiot tai ihan mitä vaan.

Koko asu:

• Housut, itse tehdyt, viskoosia
• Paita: Kierrätyskeskus 1€
• Sandaalit, Kierrätyskeskus 6€
• Polaroid aurinkolasit, Fida Tapiola
• Laukku, itse tehty, osa materiaalista saatu Kierrätyskeskuksesta
• Neuletakki, vanha, uutena ostettu H&M, noin 7 vuotta vanha

Kassiprojekti on lähes valmis ja toivottavasti ehdin kaikki ihanuudet kuvata päälläni ennen loman loppua, muutoin on vain pakko kuvata tasona ja esitellä ne niin. Koska minulla alkaa pikku hiljaa syksyn jutut, tosin kaikki tuossa kassissa ei ole vaatteita, joita onneksi voi esitellä myöhemminkin.

Valkoposkihanhet

Eilen poliisi tiedotti, että valkoposkihanhia kohtaan ollaan erittäin aggressiivisia ja niitä potkitaan, usutetaan koiria niiden päälle, pyörillä ja sähköpotkulaudoilla ajetaan kovaa vauhtia parven keskelle. Paljon satuttamista, jota en vain ymmärrä. Toki totta on, että ne aiheuttavat kaikenlaista kuten ulosteilla puistojen likaantumisen, sekä Viikissä aiheuttivat satotuhoa. Mutta siltikään niitä kohtaan ei kuulu olla väkivaltaisia, vaikka miten välinpitämättömyys muita kohtaan kuuluisi ihmisluonteeseen.

Olikin ihana huomata, iltakävelyllä, että fiksuja ihmisiäkin löytyy. Autoilijat antoivat hanhiperheille tietä, kun ne juoksivat tien yli pikkuisine poikasineen. Ihanat ihmiset.

Eiranrannan iltakävely oli onnistunut reissu, pojat tykkäsivät kovasti kävelystä ja iltapala maittoi hyvin kun päästiin myöhään illalla kotiin. Kuvaoksennuksen jälkeen, on lukijoillakin hyvä hetki mennä aamupalalle ja sen jälkeen ulos nauttimaan jälleen ihanasta kesäpäivästä. Kesä on ihana!

Ehkä testaan myös talvella tätä samaa Eiranrannan iltakävely juttua, tosin ilman lapsia. Niitä ei talvella tällaiseen hommaan saa. Miten se eroaa tästä kävelystä, muuten kuin valo ja vaatteet. Hmm, voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen kokemus, teimmehän me mieheni kanssa talviretken Suomenlinnaankin. Siitä voit lukea täältä. Talvinen Eiranranta, haluaisitteko lukea sellaisesta?

Ihanan aurinkoista päivää teille kaikille!

-Melissa-

Juhannuspäivä on loistava retkipäivä ja koska meillä oli reput odottamassa eteisessä, niin oli aika itsestään selvää, että juhannuspäivänä lähdettiin retkelle Lammassaaren vieressä olevalle Kuusiluodolle, jossa on lampaita vapaana ja hyvä paikka retkeillä ja olla piknikillä.  Retki Kuusiluotoon oli tuulinen mutta juuri hyvä keli kävellä reipasta menoa. Piknik oli vähän hankalampi kun tuuli oli voimakasta mutta pärjättiin silti erittäin hyvin ja saatiin vatsat täyteen.

Juhannukseksi Helsinki hiljenee, ihmiset lähtee mökeilleen ja me jotka tykätään nähdä tämä ilmiö, jäämme mielellään kaupunkiin juhannukseksi. Kerran vuodessa näkee ja kokee sen, kun Helsinki on ihan hiljaa. Saimme tälläkin kertaa matkata ihan kaikessa rauhassa Kuusiluodolle asti, vasta takaisin päin alkoi ihmisiä olla enemmänkin paikalla. Mutta Lammassaaressa taisi alkaa jokin tapahtuma, sillä ihmiset olivat pukeutuneita, ei retkivaatteissa kuten me.  Retki Kuusisaareen alkaa Pornaistennimeltä pitkospuita pitkin Lammassaareen. Siitä voikin valita suuntansa joko lintutorneille tai Lammassaaren sydämeen tai sitten jätkää matkaa kohti Kuusiluotoa. Lammassaaresta Kuusiluotoon matka taittuu kapeiden pitkospuiden päällä, tätä matkaa ei tehdä vaunijen kanssa ja ohituksissa pitää olla ymmärtäväinen, sillä sivuun pitää hypätä kun joku tulee vastaan. Yleensä myös sanotaan kiitos, hyvän tavan mukaan.

Ympärillä kuului linnunlaulua ja heinikon kahinaa tuulessa, välillä näkyi isokin lintu liitelemässä taivaalla ihan heinikon yläpuolella. Variksetkin ottivat mittaa toisistaan ja heinäsirkatkin jaksoivat siritellä kun kävelimme rauhassa eteen päin. Oli jotenkin niin ihanaa tuoksutella vihreää lämpöä. Kyllä, minusta vihreät kasvit tuoksuu erikoiselle kun auriko paahtaa niitä. Se on jännä tuoksu, josta en osaa sanoa miltä se tuoksuu. Se on kuitenkin aika ihana tuoksu kaiken puolin.

Helsinki on hyvin monipuolinen kaupunki ja meillä on monta kesäkohdetta, joissa käymme joka kevät tai kesä. Retki Kuusiluotoon ja Lammassaareen ovat yksi sellainen kohde, joissa käymme joka vuosi. Tarkoitus olisi tutustua vielä paremmin Lammassaareen. Nyt vain Kuusiluoto on vienyt kiinnostuksen hetkeksi. Nyt kun kohteita tulee koko ajan lisää, niin varmasti tämäkin jää joksikin aikaa unholaan.

Ihanaa päivää!