Olen taivaanrannan maalari
Olen taivaanrannan maalari ja aika hyvökin siinä. Koen olevani maailman paras oloneuvos ja sitä tukee myös hyvin elämäntyylini. Olen vain ja möllötän. Mitään muuta ei siinä tosiaan tarvita, kuin möllöttäminen. Miten tämä kaikki sitten todellisuudessa ilmenee? Tarkastellaan sitä hiukan tässä.
Olen taivaanrannan maalari
Minusta näkee jo pitkälle, että olen aika laiska tekemään yhtään mitään. Kun pitäisi siivota, keksin heti parempaakin tekemistä. Koen, että siivous on hukkaan heitettyä aikaa. Tuon ajan voi käyttää vaikka ulkoiluun ja seikkailuun. Tai ruuanlaittoon menee aivan liian paljon aikaa, sen ajan voin käyttää siihen, että kävelen naapuri ravintolaan syömään. Asiat, joita jaksan tehdä on matkustaminen, retkeilyt, seikkailut ja makoilu.
Kyllähän minä kuitenkin pakolla nuo kaikki teen, ei siinä, mutta en vapaasta omasta tahdosta. Rehkiminen ei oikein sovi elämäntapahihhulin tyyliin. Tokikaan ei pidä kuvitella, että tykkäisin asua likaisessa kodissa, siitä en pidä ja ruuanlaittokin on kivaa. Kyse on siis enemmän laiskuudesta, tosin, en tykkää siivota ja koen ettei siivoaminen ole naisen hommia edes. Se on aivan liian raskasta puuhaa.
Mikä on elämäntapahihhuli?
Elämäntapahihhuli on ihminen, joka nauttii kaikista elämän pienistä asioista ja keskittyy vain ja ainoastaan niihin nautintoihin. Toki realistinen pitää olla ja sitä arkea on pakko myös elää. Käydä töissä, laittaa kotia, tehdä ruokaa ja käydä kaupassa. Kaikkea ei voi ulkoistaa, vaikka kuinka haluaisi. Siksi on löydettävä fiksu tasapaino, jotta voi elää oman tyylinsä mukaisesti. Nyt vihdoin tässä iässä olen täysin sinut sen kanssa, etten ole siivoushirmu, enkä jaksa puuhastella kyökissä. Tosin kyllä tässä osa syy on myös ammatinvalinta. Saan nukkua pitkään aamuisin ja kun pääsen töistä, pääsen suoraan suihkun kautta nukkumaan.
Tämä systeemi sopii minulle täydellisesti. Ja saan vielä tykseni tehdä kädentaitoja, joka on ihan parasta ja sopii niin hyvin tähän taivaanrannan maalarin titteliin. Eli arki on nautittavaa, koska työssäkin saa tehdä asioita, joita harrastaa. Miten onkaan näin hyvin käynyt? Toki, onhan se kovaa työtä vaatinut, ei ole ollut ihan helppo tie päästä siihen missä nyt on. Mutta se on ihan toinen juttu se. Nautitaan vielä tämä päivä ja huomenna töihin. Tuitui kaikille!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pitkä parisuhde vaatii myös työtä
Pitkä parisuhde vaatii myös työtä, se on ihan itsestään selvää, että näin on. Parisuhde ei ole koskaan iloa ja onnea, vaan välillä myös ristiriitoja. Arki on useasti aika tavallista ja joskus henkisesti rankkaa. Parisuhde voi kadota arjen jalkoihin, hyvinkin salakavalasti. Parisuhdetta pitää muistaa hoitaa ja hoivata, eikä antaa sen valua pois reitiltään.
Pitkä parisuhde vaatii myös työtä
Meille tulee helmikuussa jälleen vuosia täyteen, olemme silloin olleet naimisissa 19 vuotta ja näihin vuosiin mahtuu kaikenlaista, vakavasta sairastumisesta ja avioeron harkinta-ajasta ollaan kuitenkin päästy näin pitkälle ja olemme edelleen yhdessä. Ja ei kyse ei ole siitä, että jäämme huonoon parisuhteeseen, vaan olemme taistelleet kaiken sen hyvän puolesta, jotka suhteessamme on.
Muutama vuosi sitten kirjoitin postauksen siitä, miten parisuhteemme oli kadonnut arjen jalkoihin ja meillä oli avioeron harkinta-aika päällä. Silloin kuitenkin saimme ulkopuolista apua, joka auttoi rakentamaan elämää uudelleen sille pohjalle mitä se oli silloin joskus ennen. Harkinta-ajan jälkeen päätimme siis jatkaa avioliittoa, mutta tiesimme, että kun arki on meillä rankkaa, niin pitää muistaa toinen sen keskellä.
Toisen huomioiminen ja tukeminen on tärkeää
Meillä molemmilla on työ, joka ei ole aina ihan helpoimmasta päästä ja henkisesti olemme useasti aika kuormittuneita. Toki työasioiden kuormitukset pyritään aina hoitamaan työyhteisön kanssa, mutta joskus työt tulevat kotiin mukaan ja silloin on vain pakotettava itsensä siihen, että työt jätetään sinne työpaikalle ja keskitytään ihan muihin asioihin kun pääsee kotiin. Toki meillä vielä ongelmana se, että mies tekee aamuvuoroa ja minä iltavuoroa, niin näemme aika huonosti viikolla toisiamme.
Mies opiskelee työn ohessa, joten sekin vähentää yhteistä aikaa. Aikaa on siis tavallaan varastettava, jotta pääsee palautumaan työstä ja voi keskittyä myös omaan parisuhteeseen. Ei siis riitä, että keskittyy parisuhteeseen vain loma-aikoina, vaan on keskityttävä siihen joka viikko ja joka päivä, tavalla tai toisella. Samaan aikaan pitää myös antaa toiselle tilaa palautua työstä ja antaa kumppanin tehdä niitä omia palautumisasioita, joka minulla on esimerkiksi ompelu ja neulominen. Miehellä on omansa ja hänelle pitää antaa se oma aika. Mutta rajansa niilläkin, oikeanlainen tasapaino pitää huolta koko perheestä.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:


6










