Itselläni ei ole lomaa ollut, eikä siitä syystä olla päästy matkustelemaan minnekkään, siitä huolimatta olemme koittaneet järjestää kaikenlaista ohjelmaa koko perheelle. Lepoakin on onneksi ollut vaikka tuntuukin sille, että tuo nuorin on ollut menossa koko ajan. Kerron myöhemmin mitä kaikkea poika on päässyt tekemään.
Aina ei todellakaan tarvitse päästä matkustelemaan, sillä varsinkin täällä Pääkaupunkiseudulla on vaikka kuinka paljon erilaista nähtävää ja koettavaa. Ilmaiseksi tai pienellä rahalla ollaan tehty kaikenlaista hauskaa. Kaikesta en tee omaa postausta mutta muutamasta on ihan pakko. Ihan kaikissa paikoissa en ole itse ollut mukanakaan, koska olen ollut töissä.
Viikolla päätettiin töitteni jälkeen piipahtaa Linnanmäen valokarnevaaleilla, sisäänpääsy oli ilmainen ja koska ihmisiä oli valtavasti ja jonot aivan älyttömiä, niin poika päätti, ettei tarvitse mennä mihinkään laitteeseen. Oltaisiin muutamaan ilmaiseen menty, sillä ei tosiaankaan ollut järkeä jonojen takia hankkia pariksi tunniksi rannekkeita. Cinemassa käytiin tosin tutustumassa tulevaan uuteen laitteeseen Taiga. Jo pelkkä leffa sai mahan minulla sekaisin, joten kyseinen laite saa jäädä minulla kokeilematta. Kierreltiin ja katseltiin ihmisiä ja pidettiin omaa hauskaa. Jonot oli joka paikkaan niin pitkiä, ettei hattaroita tai muutakaan innostuttu jonottamaan. Lopulta mentiin Keitaaseen istumaan ja kuuntelemaan elävää musiikkia. Se olikin illan kohokohta, ruokaa, musaa ja me kolme. Ei muuta tarvittu, Härdelli nautti kunnolla illasta, hänestä oli kivaa näin pimeällä olla ulkona ja valvoa. Jos haluaa päästä halvemmalla, ottaa omat eväät mukaan, aina ei tarvitse syödä ravintolan sapuskaa. Me valitsimme tällä kertaa Keitaan herkut ja ei tarvinnut iltapalaa enää miettiä kotona.

Muutama päivä sitten kaveri postasi Facebookkinsa Kodin Kuvalehden jutun edullisista talvilomareissuista. Juttu oli niin hyvä, että meidän perhe päätti napata yhden vinkin ja mennä shoppailureissulle. Suunnitelma oli lähteä sellaisille apajille, joissa ei olla koskaan oltu ennen ja täytyy sanoa, että reissu oli kuin olisi ollut oikeasti shoppailulomalla kauempana kuin kehyskunnassa.
Kun menee sinne missä ei ennen ole ollut, tulee fiilis, että on jossakin ihan muualla, turisti olo…Kamera esiin ja kuvaamaan ympärsitöä ja seikkailemaan niin kuin olisi turisti ja turistejahan me olimmekin.

” Meidän simulaatio piti sisällään tarveshoppailua (ei osata enää ostaa tarpeettomasti, paitsi kenkiä), ruokailua ja muuten vain hengailua. ”

Ensimmäinen etappi oli Espoon Kontti, jossa emme ole koskaan ennen olleet. Kyseinen Kontti on ihanan avara, tavarat on kivasti esillä ja sinne on kerätty myös iso määrä merkkituotteita ja hyväkuntoisia juttuja. Hinta asioissa oli kyllä pakko antaa palautetta henkilökunnalle.
Koska nuorimmainen on siinä iässä, että vaatteet käytetään lähes aina todella loppuun, niin ei hänelle löytynyt Kontista kuin tuulitakki, joka oli yksi listassa olleista asioista. Poika on tyytyväinen löytöön.
Minä taasen löysin tarvitsemani takin ja hanskat mutta jos niitä tarpeettomia mietitään, niin hattu ja kengät voisivat olla niitä, vaikkakin ovat tulossa käyttöön ja kovaan käyttöön.
Kontista ajelimme ostoskeskukseen, jossa emme ole koskaan olleet, se on Iso Omena. On pakko tunnustaa, että kintut on kuolleet ja olo samanlainen kuin on lomareissun jälkeen kun ollaan kävelty tunti tolkulla joka puolella. Omenasta löytyi pojalle farkut (harmittaa hiukan) mutta juuri sellaiset kuin poika tahtoikin ja sen jälkeen tutustuttiin Taco Bell- ravintolaan ja Kitty’s pirtelöbaariin.

Kun lähdettiin kotiin, saatiin pieni jännitysmomentti lisää, kun ei meinattu millään löytää ulos parkkihallista, tai ensin ei meinattu löytää parkkihallia. Ajeltiin ainakin kilometri ennen kuin ulosajo osui kohdalle ja aika pian sen jälkeen jäätiin jumiin ruuhkaan. Tuli tosiaan sellainen olo, että ollaan jossakin reissussa kauempana kuin naapurissa. Homma siis osui ja uppoi täydellisesti ja olo on kuin olisi ollut vaikka Krakovassa shoppailemassa. Ei toki tunnelmaltaan mutta kävelymäärältä. Nyt onkin kiva laittaa jalat korkealle ja ottaa hyvät levot.

Voidaan kuvitella, että ollaan pohjoisessa…

Meikäläistä on jälleen hiukan ärsyttänyt ihmisten asenteellisuus kirppisvaatteita kohtaan, varsinkin kun puhutaan kiusaamisesta. Tästä olen kirjoittanutkin aikaisemmin mutta jälleen on asia noussut esiin mediassa. Keskusteluissa on monesti otettu kantaa siihen, että kirppiksiltä jos ostaa niin se leimaa ja varsinkin silloin kiusataan ja ei voi ostaa aikaisemman kauden adidaksia kun siitäkin kiusataan.
Itse nuorisotyössä näen valtavan määrän erillaista tallaajaa ja myös nuo varakkaiden lasten tenavat kulkevat viisi vuotta vanhoissa Adduissa tai jopa vanhemmissa. Kiusaaminen on moninainen asia ja pelkkä vaatetus ei ole ongelma, ei koulupuvut poista ongelmaa vaikka näin nyt monet haluaa uskotella. Oma poika ei välitä siitä vaikka on kirppisvaatetta päällä tai parin kauden vanhat vaatteet. Kaikki menee täydestä kuin väärä raha, myös tuolla nykyään 18 vuotiaalla. Kiusaamiseen pitää puuttua aina jos sitä ilmenee ja nautitaan vaatteistamme, sanoi kuka mitä tahansa.

Neuletakki