Iltapala Aurinkolahdessa
12
Iltapala Aurinkolahdessa ei ollut suunnitelmissa mutta joskus voi käydä niin, että on pakko muuttaa suunnitelmia, olla joustava. Viikko sitten, meillä oli ideana lähteä pyörillä Vantaanjokea pitkin Oulunkylän laitureille aamupäivän piknikille. Sen kanssa kuitenkin kävi erittäin huonosti, sillä aurinko oli jo hätistellyt kaljakellunta porukan paikalle hyvissä ajoin. Ajelimme kuitenkin Oulunkylään asti, mutta jatkoimme matkaa siitä tietä pitkin sitten kotiin. Emme siis millään mahtuneet nauttimaan meidän aamupäivän välipalasta. Arvatkaa vain miten paljon harmitti.
Mutta alkumatkalla pääsimme keräämään herkullisia ja makeita herneitä. Helsingissä on mahdollista omiin tarpeisiin kerätä Haltialan tilan merkatuista pelloilta kerätä herneitä ja kukkia. Ja tätä perinnettä olemme joka kesä tehneet. Käymme noukkimassa herneitä. Tälläkin kertaa. Matka evääksi, enempää emme tarvinneet. Iso määrä porukkaa keräämässä ämpäreihin ja pusseihin. Niin paljon me ei tarvittu. Sen verran, että minun taskut täyttyi.
Iltapala Aurinkolahdessa
Matka jatkui siis kotiin asti ja kotona keitin erittäin herkullisen tomaattikeiton ja mietimme uudelleen, mitä tehtäisiin. Haluttiin joka tapauksessa piknikille. Joten pientä purtavaa mukaan ja pakkauduimme autoon ja iltasella suuntasimme Vuosaaren Aurinkolahteen. Ilta-aurinko lämmitti hyvin vaikka tuuli jonkin verran. Ranta oli jo aika autio, ihmiset olivat siirtyneet ravintoloihin nauttimaan ihanasta kesäillasta. Saimme siis nauttia todella Helsingin Rivieran rannasta rauhassa, vain lokit kävivät sanomassa asioitaan meille. Minulla oli pitkä keskustelu yhden lokin kanssa ja lopulta lokki siirtyi juttelemaan mieheni kanssa, joka ei kuunnellut lokkia ollenkaan.
Meri vesi alkoi olla jo viileää, ei sellaisen ihanan lämmintä mitä oli jokin vuosi sitten. Emme siis pulahtaneet uimaan, vaikka uimavaatteet mukana olikin. Polskittiin vettä, kisailtiin ja istuttiin. Luettiin lehtiä ja syötiin herkkuja. Pientä olemista perheen kanssa. Siinä istuessa sanoin miehelle, että on yksi asia mikä Suomesta puuttuu. Nimittäin ne ravintolat, joista saisi ihan vain iltapalaa. Joka paikassa on illalliset ja napostelulautaset, mutta sellaista iltapalaa ei ole. Iltapalabrunssi olisi kyllä niin meille tehty.
Aurinkolahti
Aurinkolahden rakentaminen aloitettiin vuonna 2000 ja tarkoituksena oli kohentaa Vuosaaren imagoa rakentamalla koreatuloisille ihmisille laadukas asuinalue upealle merenranta-alueelle. uimarantaa on 700 metriä, ihana rantabulevardi ja 200 -paikkainen pienvenesatama, imagon kohotusta on siis tapahtunut reilusti. Alue on yksi minun suosikeistani. Tänne haluan aina tulla kun menenmme uimaan tai muuten vain hengailemaan. Uutelassakin on kierretty ja Kallahdenranta on tuttu myöskin. Aurinkolahti on alue, jossa tuntee olevansa jossakin muualla kuin Suomessa.
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Romanttinen Fiskars Village
Meidän matka jatkuu ja seuraava määränpää on Romanttinen Fiskars Village, joka oli enemmän kuin osasimme odottaa. Tokikaan emme kaikkea täälläkään päässeet nyt näkemään, joten palaamme takaisin tänne kauniisiin maisemiin. Meidän tärkein kohde täällä oli yksi kauppa, josta kerron erikseen huomisessa postauksessa. Fiskarsin kylä on ollut minulla vierailukohteena jo muutaman vuoden ja nyt vihdoin tänne pääsin. Tämä on ihana pikku kylä, jossa voisin hyvin myös asua. Ihania vanhoja rakennuksia, tarinoita menneestä maailmasta.
En kuitenkaan missään vaiheessa uskonut, että tämä paikka on näin ihana ja monipuolinen, kädentaitojen aarreaitta. Valtavasti ihania asioita, joita hypistellä. Tosin meidän päivä koostui lähinnä siitä, että koitimme hiukan tutustua paikkaan ja vähän ymmärtää mitä missäkin on, siksi kovin moneen putiikkiin en päässyt tututstumaan tällä kerralla. Emme olleet sen enempää googletelleet mitä Fiskarsissa on, joten siksi shoppailut eivät olleet ihan ensimmäisenä meidän ajatuksissa.
Romanttinen Fiskars Village
Ruukin perusti vuonna 1649 Peter Thorwöste niminen henkilö, ruukissa valmsitettiin taottuja ja valettuja tuotteita, poikkeuksena tykit. Ruukin perustamisesta on nyt kulunut 371 vuotta ja sen monivaiheinen historia on jäänyt elämään ruukkiin. Käsityön perinne näkyy selkeästi kylässä. Tutustu kylään lähemmin tästä linkistä.
Kylässä on monia vanhoja rakennuksia edelleen ja jos et ehdi museoon, niin voit ladata sovelluksen, jonka kanssa voit kulkea pitkin ruukkia ja oppia sen historiasta. Sovellus on nimeltään Arilyn ja pitkin kylää löytyy infotauluja, joiden kuvaan laitat puhelimen ja sovellus skannaa kuvan ja lukija aloittaa kertomaan mitä kaikkea alueen historiaan kuuluu. Sovelluksella avautuu ihan erilainen maailma ja pääsee syvemmälle alueelle sisälle.
Asuni
Ihanien käsitöiden ja pikku putiikkien ympäröimänä oli ihanaa myös kuvata minun mekko. Alueeseen sopi hyvin, että päälläni on jotakin itse tehtyä. Mekko sopi oikein mainiosti tähän ympäristöön, vai mitä mieltä olette? Mekon olen tehnyt jo aikaa sitten, ja se on esitelty muutmaan kertaan blogissa mutta nyt mekko on vihdoin myös päälläni. Olen käyttänyt tuttua ja turvallista kaavaa Burda 5/13 -lehdestä. Sama mekko kuin oli päälläni matkan alussa, mutta helma vain on toisenlainen. Samaan mekkoon voi tutustua alla olevasta linkistä.
Asuuni kuului mekon lisäksi:
- Farkkutakki: Ostettu H&M:stä vuonna 2007
- Kengät: Dr Martens
- Reppu: Kirppis?
Tuo Burdan lehti on minun yksi lemppari lehdistäni ja siitä olen tehnyt monen monta vaatetta itselleni, varsinkin yksi mekkokaava on minun suosikkini ja näitä mekkojahan minulla on jo enemmän kuin se 12 kappaletta. Kaikki toki erilaisia mutta silti samanlaisia.
Päivä vierähti valtavan nopeasti tässä ihanassa kylässä. Emme valitettavasti tajunneet missään kohtaa niin juuri syödä mitään kunnollista, huomasimme vasta kotimatkalla, että vatsaa kurnii, niin käytiin syömässä jotakin pientä, kun kello oli jo paljon, eikä isoille ruuille voitu antautua. Käykö teille joskus niin, ettei edes huomaa ajan kulumista ja syöminen jää vähän heikonlaiseksi? Tässä kohtaa on todettava, että olipas huono äiti…Lapsikaan ei ollut huomannut ollenkaaan, että nälkä oli. Toki olimme syöneet välipalaa hyvällä ruokahalulla, mutta ei mitään ruokaa. Noh, yksi päivä sinne tänne, onneksi sitten kotona sai kunnollista ruokaa ja oman maan perunoita.
Oikein ihanaa päivää kaikille!