Viime lauantain pelkokerroin
6
Viime lauantain reissu oli täynnä uutta ja pelottavaakin kokemusta. Kun päivällä hyppäsin autoon mieheni kanssa, en osannut aavistaa, että paluumatka voi olla niin pelottava, mitä se oli. Mutta pitäähän sitä elämässä olla jotakin pelottavaa aina välillä. Joten nyt kerron mitä viikko sitten tapahtui ja laitan pari räpsykkäkuvaa teille ihmeteltäväksi.
Viime lauantain pelkokerroin
Herään aamulla ja kämmin sängystäni alakertaan. Katson hetken alakerran isoa vaatekasaa, johon on kerätty kaikki vanhemmalle pojalle menevät vaatteet. Alkaa kiukku nousta. Hitto, kun mies ei ole sanaakaan sanonut siihen, että olen viikolla muutamaan kertaan sanonut, että lähdetään viemään myttyä Turkuun. Kiukku nousee ja nousee. Päätän alkaa valmistautua matkaan junalla. Olkoot herraväki kotona homehtumassa, meikkä lähtee nyt. Näen pojan uuden asunnonkin samalla, en vielä ole sitä nähnyt.
Alan siis valmistautua ja kellokin riksuttaaraksuttaa, pojalla on kuuteen asti aikaa ennen kuin heillä on muuta puuhaa. Joten pikakäynti sopii. Kerään tarpeelliset tavarat kassiin ja ryntään alkertaan laittamaan palttoota päälle. Mies katsoo minua taas hoomoilasena suu selällään ja ihmettelee, että minnes sitä nyt ryntäillään. No Turkuun menen terve ja heitän vaatesäkin selkään kuin joulupukki. Mies nappaa säkin ja sanoo napakasti, että etpäs sinä nyt millään junalla lähde roudailemaan tällaista säkkiä. Hän laittaa vaatteet päälle ja mennään yhdessä viemään säkki. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Turkkusessa
Singahdettiin pojalle ja kaveri kävi siinä läpi säkin ja valitsi ne vaatteet mitkä halusi. Minä näin ihanan pojanpoikani samalla. Ihana pieni otus. Kun oltiin lähdössä poika sanoi, että oli kahvitkin meille laittanut valmiiksi…Ne nyt jäi juomatta, valitettavasti. Käytiin niin nopeasti kylässä. Pojalla ja hänen avokillaan on kyllä aivan ihana asunto. Ovat rakentaneet kyllä ihanan pesän. Päätettiin käydä katsomassa Turun keskustaa ja Hansaa. Syömään kunnon Heseen. Kyllä, Turun Hesen sapuskat ovat kyllä parhaat. Missään ei saa niin hyvää Heseruokaa kuin Turussa.
Toinenkin herkku on startannut Turusta, nimittäin Arnolds. Muistan sen hetken vieläkin kun kuumeisesti odotettiin, että Arnolds vihdoin avaa ovensa, jono oli aikamoinen kun kahvila vihdoin avautui. Se oli myös aina täynnä ihmisiä. Nyt käytiin katsomassa, onko Arnolds vielä samassa paikassa. Ei ollut tai oli mutta aikaisemman paikan vastapäätä. Ruokailun jälkeen käytiin kiertämässä hiukan toria. Siellä kun ei olla vuosiin oltu. Börs oli upea ja sopii todella hyvin vieressä olevan rakennuksen kanssa torin reunalle. Meidän hääyö aikanaan vietettiin vanhan Börsin sviitissä.
Ja sitten sitä pelkokerrointa
Ennen kotiin lähtöä käytiin äitini luona juomassa kahvit ja lepäämässä. Tällaiset pikamatkat ovat aika rasittavia. Hetkisen levon jälkeen lähdettiin ajamaan Turusta kohti Helsinkiä. Lumisade pyrytti hiukan, oli liukasta ajaa. Painava lumi tarttui auton pyyhkiöihin ja jonkin ajan päästä lumipallerot lenteli minne sattui. Oli pakko pysähtyä ABC:lle huoltamaan pyyhkijöitä. Ja ei kun matkaan uudelleen. Iski kohta säkkipimeys ja ei nähnyt nenäänsä pidemmälle, lunta tuli kuin sitä olisi kaadettu taivaalta ja pimeys oli ympäröinyt kaikki. Mentiin kivassa pitkässä letkassa hitaasti mutta varmasti kohti Helsinkiä.
Matka oli hidas, ei olla koskaan ajettu näin pitkään tätä väliä ja pelotti kyllä todella paljon, että käy jotakin. Onneksi jokainen autoilija otti rauhassa ajonsa ja mentiin ihan rauhassa eteen päin. Ja nyt oli myös hyvät turvavälitkin. Kuumapäisiä ajajia ei paikalla ollut tällä kertaa. Lopulta päästiin turvallisesti kotiin ja viime lauantain pelkokerroin on vain muistoissa enää. Täytyy tosin sanoa tähän loppuun vielä, että tuli kyllä tästä ajosta niin mieleen yksi kesäinen Krakovan reissu, jolloin oltiin tila-autolla menossa kohti Auschwitzia ja alkoi sankka vesisade. Se oli niin raju sade, että autot pysähtyi tien varteen. Meidän kuski myös pysäytti auton. Ei oikeasti näkynyt mitään edessä. Meitä oli autollinen porukkaa ja kyllä kaikkia vähän pelotti.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
17 hääpäivä
Aivan uskomatonta, että olemme olleet naimisissa nyt 17 vuotta. Niin se aika vierähtää nopeasti. Paljon on ehditty kokemaan niin hyvässä kuin pahassakin. Avioliiton päättymistäkin olemme harkinneet muutaman kerran. Siis ihan virallisestikin. Mutta tässä sitä edelleen porskutellaan, eikä kaikesta huolimatta loppua näy. Haasteita on edelleen, joita käsittelemme, mutta niistä huolimatta lähdimme tutun kaavan mukaan juhlistamaan meidän hääpäivää.
17 hääpäivä
Olen muutamia kertoja avannut meidän tarinaa, miten kaikki alkoi ja miten elämä on heitellyt meitä, joten tässä postauksessa en niistä sen enempää kerro, voit halutessasi lukea alla olevasta linkistä meidän tarinaa. Keskitymme siis tässä postauksessa ihan meidän hääpäivään. Missä olimme ja mitä teimme. Emme yleensä tee juuri mitään, se on se pointti, olla ja nauttia vain.
Hääpäivä suunniteltiin saman kaavan mukaan mitä ennenkin, varattiin hotellihuone, teimme pöytävärauksen ja vasta myöhemmin päätimme mikä on se meidän the juttu tekeminen. Tänä vuonna se oli Titanic elokuva 3D muodossa. Titanic on nyt 25 vuotias ja ehdottomasti halusin nähdä tämän version, ihan siitäkin syystä, että halusin nähdä saanko samat fiilikset mitä silloin ensi-illassa. Olin nimittäin silloin katsomassa samaisen leffan täpötäydessä leffateatterissa.
Titanic oli yhtä hyvä kuin ennenkin ja 3D toimi erittäin hyvin. Koska en oikein huvipuistolaitteita kestä, niin voin sanoa, että tässä tuli välillä aika paha vuoristorata fiilis ja leffan lopussa en tosiaan meinannut jaloillani pysyä. Sen verran oli kova meno loppua kohden. Nautin todella leffasta, en kyllä uudelleen menisi. Ihan tuosta syystä, että olo oli kuin olisi ollut vuoristoradassa sen kolme tuntia.
*****
Koska Konepaja on yksi suosikkialueestamme, niin sieltä me varasimme jo viime vuoden puolella hotellihuoneen. Koska oli hääpäivämme, niin saimme pienen onnittelun henkilökunnalta, suklaata ja kuohuvaa. Oli oikein mukava leffan jälkeen istahtaa huoneeseen hetkeksi ja kilisyttää laseja. Huone oli aivan ihana ja hotellin yhteiset oleskelutilat olivat kyllä juuri sellaisia, joissa viihtyisi pidempäänkin. Kiitos Folksille vieraanvaraisuudesta. Folksiin oli kiva tulla ja respan työntekijät olivat iloisia ja auttavaisia. Hotellissa on myös sauna sekä kuntosali, emme kuitenkaan tällä reissulla hyödyntäneet tätä mahdollisuutta. Sauna olisi kyllä sitten kuitenkin sopinut kun tulimme pitkältä kävelyltä illalla.
Ravintola Albina & Alexis sijaitsee Hotelli Folksin kellarikerroksessa. Käytännössä ravintola ei kuulu hotelliin, mutta kuitenkin hotellista on suora yhteys ravintolaan sekä aamiainen tarjoillaan samassa paikassa. Valitsimme heidän menuun, jossa oli makua ja paljon. Pääruokana oli kalaa ja bataattia. Se kyllä kruunasi koko päivällisen. Valitettavasti jossakin kohtaa vain unohdin ottaa kuvia, joten saatte jälleen kerran nauttia myös tyhjistä lautasista.
Aamupala oli pieni mutta monipuolinen. Vatsan sai hyvin täyteen ja moni itse tehty herkku kruunasi aamiaisen. En ole aikoihin syönyt näin hyvin aamiaista hotellissa kuin nyt. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen siitä, miten hyvin meistä pidettiin huolta Konepajalla vierailun ajan.
Ensi vuodeksi jää jotain, mitä piti tänä vuonna jo olla päivässä mukana
Meidän piti mennä oopperaan. Mieheni ei ole koskaan oopperassa ollut, joten se oli meidän suunnitelma. Liput jäivät kuitenkin ostamatta ja sitten tuli Titanic. Tästä syystä ooppera jäi tällä kertaa. Ensi vuonna sitten. Seuraavaa hotellia ei olla vielä mietitty, mutta yleensä valita tehdään vasta tuossa marraskuussa, ennen joulua. Ennen me unohdimme aina hääpäivän mutta nyt tästä hotelliyöstä on tullut niin perinne, että sitä ei unohda. Kun on ihan eri asia viettää yö hotellissa kuin tulla kotiin.
17 hääpäivä kulki siis vanhan kaavan mukaan. Hotelli, ravintola ja jokin tietty tekeminen. Yleensä sellaista erilaista, mitä ei muutoin mennä tekemään. Toki leffassa käydään muutoinkin mutta ei juurikaan noita 3D juttuja ja varsinkaan pitkiä elokuvia. Kun on traditio niin tulee juhlittuakin myös. En usko, että muistaisimme koko hääpäivää, jos ei tällaista olisi jossakin kohtaa päätetty järjestää. Mutta kun 20 vuotta tulee täyteen, lähdemme ulkomaille. Se on jo päätetty, silloin ei riitä enää yksi hotelliyö Helsingissä, vaan pitää mennä viikonlopuksi jonnekin kauemmas. Se kohde on jo valittu, mutta sitä ei julkaista, kun tulevaisuudesta ei tiedä.
Ihanan rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: