Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit
0
Joskus parhaat löydöt eivät tule kirpputoreilta tai uusista mallistoista, vaan omasta vaatekaapista. Tänä kesänä kaivoin esiin neljä hametta, jotka ompelin vuosina 2013-2019. Jokainen niistä kertoo omasta aikakaudestaan: rohkeista kuoseista, epäsymmetrisistä leikkauksista, kierrätysmateriaaleista ja siitä ilosta, jonka käsillä tekeminen parhaimmillaan tuo. Vaikka tyyli muuttuu vuosien varrella, huomasin näitä sovittaessani, että hyvin suunnitellut vaatteet kestävät aikaa yllättävän hyvin. Ehkä juuri siksi neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit tuntuu tänä vuonna erityisen ajankohtaiselta ajatukselta. Jos omasta kaapistasi löytyy vaatteita, joita et ole käyttänyt vuosiin, ehkä nekin ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Pienellä stailauksella vanhasta voi tulla jälleen juuri sitä, mitä haluaa pukea ylleen.
Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit
Viime aikoina olen yrittänyt ostaa harkitummin ja hyödyntää enemmän sitä, mitä jo omistan. Silti yllätyin itsekin, kun löysin kaapistani neljä itse tekemääni hametta vuosilta 2013-2019 ja tajusin, kuinka ajankohtaisilta ne edelleen näyttävät. Vaikka ne on ommeltu eri elämäntilanteissa ja eri tyylikausina, jokainen niistä tuntuu edelleen omalta. Näistä tulee ehdottomasti tämän kesän ”the hameet”.
PILKULLINEN TRIKOOHAME TUO GRAAFISTA ILMETTÄ
Ensimmäinen hame on vaaleapohjainen trikoohame, jossa suuret pilkkukuviot luovat näyttävän ja lähes taiteellisen ilmeen. Vaikka kuosi on rohkea, pehmeä trikoomateriaali tekee hameesta helposti puettavan ja mukavan käyttää arjessa. Pidän erityisesti siitä, miten trikoo tuo hameeseen liikettä ja rentoutta. Näyttävä kuosi ei tunnu liian juhlavalta, vaan hame toimii erinomaisesti osana tavallisiakin kesäasuja.
Yhdistäisin tämän yksinkertaiseen mustaan tai valkoiseen t-paitaan, hihattomaan toppiin tai kevyeen neuleeseen. Valkoiset tennarit tekisivät kokonaisuudesta raikkaan ja modernin, kun taas sirot sandaalit toisivat asuun hieman elegantimpaa ilmettä. Viileämmällä säällä farkkutakki tai pehmeä neuletakki täydentäisivät kokonaisuuden. Tämä hame muistuttaa siitä, että mukavuuden ja persoonallisuuden ei tarvitse kilpailla keskenään. Usein juuri ne vaatteet, joissa tuntee olonsa hyväksi, päätyvät kaikkein ahkerimpaan käyttöön.
Värikäs trikoohame tuo liikettä ja iloa
Toinen hame on todellinen värien juhla. Kirkkaat vihreät, pinkit, siniset ja mustat sävyt tekevät siitä energisen ja rohkean vaatteen, joka ei jää huomaamatta. Kyseessä on trikoohame, jonka kiinnostavin yksityiskohta löytyy sen rakenteesta. Etukappaleen puolelle sijoitettu sauma on jätetty tarkoituksella lepattavaksi, mikä tuo hameeseen liikettä, kerroksellisuutta ja keveyttä. Pidän erityisesti siitä, miten pienellä leikkausteknisellä ratkaisulla vaatteeseen syntyy aivan omanlaisensa luonne.
Tämän hameen yhdistäisin yksinkertaiseen mustaan tai valkoiseen yläosaan, jotta näyttävä kuosi pääsee oikeuksiinsa. Toisaalta se toimisi myös osana rohkeampaa kokonaisuutta, jossa värit ja persoonalliset yksityiskohdat saavat näkyä kunnolla. Asusteissa pitäisin linjan selkeänä. Yksinkertaiset korut, sandaalit tai tennarit riittävät täydentämään kokonaisuuden. Hame itsessään toimii asun katseenvangitsijana. Joskus pukeutuminen voi olla myös tapa tuoda arkeen hieman enemmän iloa. Tämä hame tuntuu juuri sellaiselta vaatteelta.
EPÄSYMMETRINEN HAME PEHMEÄLLÄ DRAAMALLA
Kolmas hame on ehkä näistä kaikkein elegantin tuntuisin. Pehmeästi laskeutuva materiaali ja näyttävä epäsymmetrinen helma luovat liikettä, joka näyttää erityisen kauniilta kävellessä. Pidän siitä, että hameessa on draamaa ilman, että se tuntuu liian juhlavalta. Se sopii yhtä hyvin kesäiseen kahvilapäivään kuin hieman siistimpäänkin tilaisuuteen.
Tämän yhdistäisin vartalonmyötäiseen toppiin tai yksinkertaiseen neuleeseen. Korujen kanssa pitäisin linjan minimalistisena, sillä hameen kaunis leikkaus ansaitsee pääroolin. Jaloissa voisin käyttää joko siroja sandaaleja tai rouheampia maiharityylisiä kenkiä kontrastin luomiseksi. Tämä hame muistuttaa minua siitä, että mukavuus ja näyttävyys eivät sulje toisiaan pois. Vaatteen ei tarvitse olla monimutkainen ollakseen vaikuttava.
Farkkua ja puuvillaa kesäiseen tyyliin
Neljäs hame yhdistää farkkua ja valkoista puuvillaa tavalla, joka tuntuu yhtä aikaa boheemilta, romanttiselta ja rennolta. Se on juuri sellainen vaate, joka herättää ajatuksia pitkistä kesäpäivistä, kirpputorilöydöistä ja huolettomasta pukeutumisesta. Pidän erityisesti siitä, miten erilaiset materiaalit täydentävät toisiaan. Farkku tuo rakennetta ja rentoutta, kun taas valkoinen puuvilla tekee kokonaisuudesta kevyen ja ilmavan.
Tämän hameen stailaisin pellavapaidan, yksinkertaisen t-paidan tai romanttisen pitsitopin kanssa. Kulunut nahkainen posteljoonilaukku sopisi kokonaisuuteen täydellisesti, samoin sandaalit tai valkoiset tennarit. Tässä hameessa yhdistyvät käytännöllisyys, persoonallisuus ja ripaus kesäistä nostalgiaa. Se tuntuu ajattomalta tavalla, joka tekee siitä helposti lähestyttävän vuodesta toiseen.
Itse tehdyt vaatteet kestävät aikaa
Näitä hameita katsellessani ymmärsin, ettei tyyli synny pelkästään uusista hankinnoista. Usein kaikkein kiinnostavimmat vaatteet ovat niitä, joihin liittyy muistoja, kokeiluja ja omaa luovuutta.
On myös lohdullista huomata, että yli kymmenen vuotta sitten tehdyt vaatteet voivat edelleen tuntua omilta. Ehkä se kertoo siitä, että oma tyyli ei muutu niin nopeasti kuin joskus kuvittelee. Se kehittyy, kerrostuu ja jalostuu, mutta tietyt asiat säilyvät. Rakkaus persoonallisiin yksityiskohtiin, mukavuuteen ja pieneen erikoisuuteen on selvästi kulkenut mukanani vuosien läpi.
Näissä hameissa näkyy myös oma tapani suunnitella vaatteita. Olen leikitellyt epäsymmetrialla, yhdistellyt erilaisia materiaaleja ja antanut kuoseille tilaa näkyä. En ole pyrkinyt täydellisyyteen, vaan tekemään vaatteita, jotka tuntuvat omilta. Tänä kesänä aion käyttää näitä hameita juuri sellaisina kuin ne ovat. En siksi, että ne olisivat täydellisiä, vaan siksi, että ne ovat osa omaa tarinaani. Ne muistuttavat siitä, että joskus paras tapa uudistaa vaatekaappia on avata se uudelleen hieman uusin silmin.
Ehkä tämän kesän tyylivinkki onkin yksinkertainen: ennen kuin ostat uutta, kurkista kaappisi perälle. Saatat löytää sieltä juuri sen vaatteen, johon haluat pukeutua uudestaan ja uudestaan. Joskus kaikkein paras kesätyyli on odottanut sinua siellä jo vuosia.
Ja ehkä juuri siinä on itse tehtyjen vaatteiden suurin vahvuus. Ne eivät ole vain vaatteita, vaan muistoja, luovuutta ja oman tyylin historiaa ommeltuna saumoihin. Kun tekee vaatteita itselleen, niistä tulee usein sellaisia, joihin haluaa palata yhä uudelleen. Näiden neljän hameen löytyminen muistutti minua siitä, että joskus kaikkein rakastetuimmat vaatekappaleet ovat olleet mukana elämässä jo pitkään. Nyt on niiden aika loistaa jälleen, yhtenä kesänä lisää.
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Lisää vaatekaappilöytöjä:
Artikkeli: Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit
En halunnut luopua näistä farkuista
Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joiden kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa. Nämä farkut olivat aluksi aivan liian pienet, mutta en halunnut luopua niistä. Jokin niissä tuntui heti omalta. Ja niin siinä kävi, että en halunnut luopua näistä farkuista, vaan lähdin muokkaamaan niiden ulkonäköä ihan uuteen suuntaan ja nyt farkut ovat juuri oikeanlaiset. Ja näin niistä tuli ehkä yksi lempivaatteistani. Farkut ovat alunperin ostettu kirpparilta, niin kuin aina.
En halunnut luopua näistä farkuista
Löysin nämä farkut omasta kaapistani ja tiesin heti, että haluan tuunata. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun vaate vain puhuttelee jollain oudolla tavalla. Vaikka koko ei olisi oikea, vaikka järki sanoisi jotain muuta, silti huomaa jo mielessään käyttävänsä sitä. Todellisuus oli kuitenkin vähän hankalampi, jos farkut ovat aivan liian pienet.
Ei sellaisella tavalla, että “ehkä nämä tästä vähän venyvät”, vaan oikeasti liian pienet. Silti en pystynyt siirtämään niitä poistopussiin. Minulla on muutenkin tapana nähdä vaatteissa jotain muuta kuin se, mitä ne juuri sillä hetkellä ovat. Näen helposti mahdollisuuden.
Ensimmäinen projekti oli siis suurentaminen. Purin sivusaumat ja lisäsin näin molempiin sivuihin kaitaleet, ja farkut alkoivat oikeasti tuntua mukavilta päällä. Jo siinä vaiheessa niihin tuli ihan erilainen suhde kuin tavallisiin kaupasta ostettuihin housuihin. Kun vaatteen eteen tekee itse jotain, siihen kiintyy aivan eri tavalla.
Neulepaita on ostettu UFFista.
Mutta en halunnut jättää niitä siihen
Pitkät lahkeet eivät tuntuneet oikeilta, joten leikkasin farkut lyhyemmiksi. Heti koko ilme muuttui kevyemmäksi ja enemmän minun näköisekseni. Tykkään muutenkin vähän sellaisesta huolettomasta tyylistä, jossa kaiken ei tarvitse näyttää liian viimeistellyltä. Ja sitten tuli se yksityiskohta, joka teki näistä oikeasti omat farkkuni. Ompelin frillan molempiin lahkeisiin.
Rakastan pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaatteesta persoonallisen. Sellaisia, joita ei löydy jokaisesta ketjuliikkeestä. Kun frillat paikoillaan, farkut näyttivät juuri siltä kuin olin ne mielessäni nähnytkin. Ehkä juuri siksi pidän tuunaamisesta niin paljon. Vaatteesta tulee enemmän kuin pelkkä vaate. Siitä tulee osa omaa tarinaa.
Aina voi tuunata vaatteen sopimaan omaan makuun
Nykyään tuntuu, että kaiken pitäisi olla heti täydellistä. Oikea koko, oikea trendi, oikea tyyli. Jos jokin ei istu täydellisesti, se jätetään ostamatta tai heitetään pois. Mutta minun lempivaatteeni eivät yleensä ole niitä helpoimpia tapauksia. Ne ovat niitä, joiden kanssa joutuu vähän neuvottelemaan.
Sellaisia, joita pitää korjata, leikata, suurentaa tai rakentaa uudelleen. Ja ehkä juuri siksi niissä on enemmän tunnetta kuin monessa uudessa vaatteessa. Rakastan myös sitä ajatusta, että vaatteessa näkyy ihminen. Käsityö. Oma mielikuvitus. Ei vain valmis trendi, jonka joku muu on päättänyt puolestani.
Kirpputoreissa on muutenkin jotain ihanaa. Vaatteilla on jo valmiiksi eletty elämä, ja sitten ne saavat uuden. Joskus mietin, kuinka monta tarinaa yksi vaatekappale kantaa mukanaan ennen kuin se päätyy juuri oikealle ihmiselle. Näiden farkkujen kohdalla tuntui vähän siltä.
Nyt kun katson tätä kuvaa metsässä, tuntuu vaikealta uskoa, että olin jo melkein luovuttamassa niiden suhteen. Valkoinen jäkälä, kesävalo, letit ja nämä farkut muodostavat yhdessä juuri sellaisen tunnelman, jota rakastan. Vähän boheemin, vähän satumaisen ja hyvin oman näköisen. Ehkä oma tyyli syntyykin juuri siitä, ettei luovu liian helposti. Että uskaltaa nähdä vaatteessa jotain enemmän kuin sen ensimmäisen version. Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet eivät löydykään valmiina. Ne tehdään itse.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää farkkujen tuunauksia: