Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan – kesän rennoin päiväretki
0
Kesä Helsingissä tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia pieniin seikkailuihin, eikä aina tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain uutta. Vaikka olemme vierailleet Suomenlinnassa lukemattomia kertoja vuosien varrella, löytyi tänä kesänä meille aivan uusi tapa saapua perille. Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan teki päiväretkestä heti tavallista rennomman. Jos et vielä tiennyt tästä reitistä, kannattaa se lisätä kesän retkilistalle.
Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan – kesän rennoin päiväretki
Suomenlinna on meille paljon enemmän kuin yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä. Se on paikka, johon on kertynyt vuosien aikana valtava määrä muistoja. Kun pojat olivat pieniä, kävimme täällä usein poikiemme kanssa. Eväät pakattiin reppuun, kallioilla kiipeiltiin, tunneleita tutkittiin ja vanhat tykit piti tietenkin käydä katsomassa joka ikinen kerta. Lapselle jokainen retki oli pieni seikkailu.
Nyt elämä on muuttunut. Pojat ovat jo isoja, toinen muuttanut pois kotoa ja Suomenlinnaan lähdetään useimmiten kahdestaan mieheni kanssa. On oikeastaan aika ihanaa huomata, että sama paikka osaa tarjota aivan erilaisen elämyksen eri elämänvaiheissa. Enää ei juosta paikasta toiseen, vaan istutaan kallioilla vähän pidempään, katsellaan merelle ja annetaan ajan kulua omalla painollaan.
Tällä kertaa päätimme kokeilla jotakin uutta. Moni tuntee vain Kauppatorilta lähtevän lautan, mutta kesäisin Ruoholahdesta pääsee vesibussilla suoraan Suomenlinnaan. Jo pelkkä merimatka tuntuu pieneltä risteilyltä, ja kaupungin tutut maisemat näyttävät aivan erilaisilta veden suunnasta.
Reittiä liikennöi FRS Finland, jonka vesibussi kulkee Ruoholahdesta Suomenlinnaan ja edelleen Kauppatorille. Noin 40 minuutin matka on osa retkeä eikä pelkkä siirtyminen paikasta toiseen. Kannella istuessa meri tuoksuu kesältä, lokit liitelevät vieressä ja kaupungin kiire jää vähitellen taakse. Aluksella on myös kahvila, joten halutessaan retken voi aloittaa vaikka kahvikupillisella. Meistä tämä oli niin onnistunut kokemus, että tästä saattaa tulla uusi perinne.
Perille saavutaan Tykistölahteen, mikä tuntui meillekin mukavalta vaihtelulta. Vaikka Suomenlinna on tuttu paikka, uusi saapumisreitti sai koko retken tuntumaan yllättävän tuoreelta.
Pizzaa Nikolaihin ja vohvelit kruunuksi
Hyvä ruoka kuuluu meidän päiväretkiimme lähes yhtä varmasti kuin meri kuuluu Suomenlinnaan.
Tälläkin kertaa suuntasimme Pizzeria Nikolaihin, joka sijaitsee Kuninkaanportin läheisyydessä. Pizzat olivat juuri niin herkullisia kuin muistimmekin, ja merellinen ympäristö tekee lounaasta aina vähän tavallista paremman. En tiedä, maistuuko pizza oikeasti paremmalta merituulessa vai onko kyse vain lomatunnelmasta, mutta en aio alkaa testaamaan teoriaa sisätiloissa.
Koska kesäpäivään kuuluu myös jälkiruoka, siitä en suostu tinkimään, suuntasimme vielä kattoterassille vohveleille. Vohvelit ovat minulle salainen pahe, joista minun on todella vaikea kieltäytyä, varsinkin jos niissä on mukana jäätelöä.
Istuskelimme pitkään terassilla ilman minkäänlaista kiirettä. Katselimme veneitä, ihmisiä ja merta. Juuri tällaisia hetkiä kesässä kaipaan eniten. Ei tarvitse suorittaa nähtävyyksiä tai kerätä kilometrejä askelmittariin. Joskus riittää, että saa vain olla.
Suomenlinna on paikka, johon palaamme aina uudelleen
Moni ajattelee, että Suomenlinna käydään katsomassa kerran ja sitten se on nähty. Minä olen täysin eri mieltä. Suomenlinna muuttuu vuodenaikojen mukana. Keväällä se herää vihreäksi, keskikesällä kalliot täyttyvät auringonpalvojista, syksyllä meri näyttää dramaattiselta ja talvella koko linnoitus muuttuu lähes satumaisen hiljaiseksi. Ehkä juuri siksi palaamme sinne yhä uudelleen.
Joskus kävelemme pitkän lenkin, joskus tutkimme uusia polkuja ja toisinaan keskitymme vain syömään hyvin ja nauttimaan maisemista. Jokainen retki on erilainen, vaikka kohde on sama.
Tällä kertaa päivän parhaaksi muistoksi jäi kiireettömyys. Vesibussimatka Ruoholahdesta, herkullinen pizza, vohvelit kattoterassilla ja rauhallinen kävely tekivät tavallisesta kesäpäivästä pienen loman.
Jos siis etsit ideaa kesäiseen päiväretkeen Helsingissä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan Ruoholahden vesibussia Suomenlinnaan. Joskus jo pelkkä uusi reitti riittää siihen, että vanha suosikkikohde tuntuu jälleen aivan uudelta. Ja kyllä, voin jo nyt sanoa, ettei tämä ole meidän viimeinen Suomenlinna-retkemme. Joissakin paikoissa on vain sellaista taikaa, että niihin haluaa palata yhä uudelleen.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Lisää meidän Suomenlinnan retkistä:
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Vuosien ajan meille on myyty ajatusta siitä, että tyyli vanhenee yhdessä sesongissa. Silti seison satamassa asussa, jonka vanhimmat osat on tehty yli 20 vuotta sitten, eikä se tunnu yhtään vanhalta, päinvastoin. Tämä vaatekaappipäiväkirjan uusi aukeama kysyy ääneen: miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi, kun hyvin tehty vaate kestää vuosikymmeniä? Ehkä ongelma ei ole vaatekaappimme, vaan se tarina, jota meille siitä kerrotaan.
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Kesä, satama, musta trikoomekko ja maastokuosinen asustesetti. Tämä ei ole uuden sesongin ostos. Päinvastoin. Vyö, laukku ja hattu syntyivät ompelukoneeni ääressä jo vuonna 2007. Kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 8/2003. Musta mekko valmistui vuonna 2014. Yksikään näistä vaatteista ei ollut tarkoitettu kertakäyttöiseksi trendiksi. Ne tehtiin kestämään käyttöä, aikaa ja elämää.
Silti joka kevät meille kerrotaan sama tarina. Nyt pitäisi päivittää vaatekaappi. Nyt pitäisi ostaa uudet värit. Nyt pitäisi seurata trendiä. Nyt pitäisi näyttää tältä. Minä en suostu siihen.
Minulla on iso vaatekaappi, mutta vielä suurempi kokoelma muistoja. Jokaisella itse tekemälläni vaatteella on oma historiansa. Muistan, mistä kangas löytyi, miksi valitsin juuri sen kaavan ja millaisessa elämäntilanteessa ompelin vaatteen. Siksi en näe vaatteita kulutustavarana. Ne ovat osa elämäni päiväkirjaa. Tämä asu on siitä täydellinen esimerkki.
Vuonna 2007 ommeltu asustesetti toimii edelleen. Vuonna 2014 valmistunut mekko näyttää edelleen ajankohtaiselta. Ainoastaan minä olen muuttunut niiden ympärillä ja juuri siksi ne ovat niin arvokkaita.
Ongelma ei ole vanha vaate, vaan kertakäyttöinen ajattelu
Muotiteollisuus tarvitsee jatkuvaa kulutusta pysyäkseen hengissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi ostaa joka vuosi koko vaatekaappi uudelleen. Päinvastoin. Kun vaatteen laatu on hyvä, se kestää aikaa sekä teknisesti että tyylillisesti. Hyvä leikkaus ei vanhene. Luonnonmateriaali tuntuu edelleen hyvältä ihoa vasten. Huolellinen ompelutyö ei ala purkautua muutaman pesun jälkeen.
Huono laatu tekee aivan päinvastoin. Se nyppyyntyy, venyy, menettää muotonsa ja alkaa näyttää väsyneeltä nopeasti. Lopulta vaate jää kaapin perälle muistuttamaan epäonnistuneesta ostoksesta. Se ei lisää hyvinvointia vaan syyllisyyttä.
Hyvä vaate taas tekee pukeutumisesta helppoa. Sen voi pukea ylle vuodesta toiseen ilman, että tarvitsee miettiä, onko se vielä muodissa. Se tuntuu mukavalta päällä, näyttää hyvältä ja kestää käyttöä.
Minusta se on hyvinvointia. Hyvinvointi ei synny siitä, että ostaa viisi uutta paitaa joka kuukausi. Hyvinvointi syntyy siitä, että aamulla vaatekaapin avaaminen ei aiheuta stressiä. Tiedät, että siellä on vaatteita, joihin voit luottaa.
Samaa ajatusta on nostanut esiin myös Jukka Kurttila. Hän on puhunut siitä, että tavaroiden pitäisi kestää pidempään ja että laadulla on merkitystä sekä ympäristölle että ihmisille. Olen tästä täysin samaa mieltä. Liian halpa vaate maksaa usein lopulta kaikkein eniten. Ei välttämättä euroissa, vaan luonnolle, omalle lompakolle ja omalle hyvinvoinnille.
Vaatekaappini ei ole museo – se on käytössä
Kuulen joskus sanottavan, että ”etkö kyllästy samoihin vaatteisiin?” En. Kysyn mieluummin, miksi minun pitäisi kyllästyä? En vaihda sohvaa joka vuosi. En osta uutta ruokapöytää joka kevät. Miksi siis vaihtaisin toimivan vaatekaapin vain siksi, että joku toinen päätti tämän vuoden trendivärin?
Minulle vaatteet eivät ole kertakäyttöisiä. Ne ovat pitkäaikaisia kumppaneita. Tässä kuvassa oleva asu todistaa sen. Se ei ole uusi. Se ei ole tämän kesän mallistoa. Se ei ole saanut inspiraatiota tämän vuoden trendeistä.
Se on saanut inspiraationsa minusta. Ehkä juuri siksi se toimii edelleen lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Minulle vaatekaappi ei ole kokoelma sesonkeja. Se on kokoelma onnistuneita valintoja. Jokainen itse tehty tai harkiten hankittu vaate ansaitsee mahdollisuuden elää pitkän elämän.
Kun vaate kestää 20 tai 30 vuotta, sen hinta jakautuu tuhansille käyttökerroille. Silloin puhutaan aidosti vastuullisesta muodista – ei siksi, että vaatteessa lukee jokin markkinointitermi, vaan siksi, että sitä todella käytetään.
Ehkä meidän pitäisi lakata kysymästä, mitä ostamme tänä vuonna. Paljon kiinnostavampi kysymys on tämä: Miksi emme käyttäisi enemmän niitä vaatteita, jotka jo omistamme? Siinä on minun vaatekaappifilosofiani. En tarvitse uutta vaatekaappia joka vuosi. Tarvitsen vain laadukkaita vaatteita, jotka kestävät aikaa, käyttöä ja muuttuvaa elämää.
Tämä musta mekko ja vuonna 2007 ompelemani asustesetti muistuttavat siitä joka kerta, kun puen ne ylleni. Ja rehellisesti sanottuna – ne näyttävät edelleen paremmilta kuin moni vaate, joka on ostettu viime viikolla.
nautinnollista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää aiheesta: