En halunnut luopua näistä farkuista
0
Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joiden kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa. Nämä farkut olivat aluksi aivan liian pienet, mutta en halunnut luopua niistä. Jokin niissä tuntui heti omalta. Ja niin siinä kävi, että en halunnut luopua näistä farkuista, vaan lähdin muokkaamaan niiden ulkonäköä ihan uuteen suuntaan ja nyt farkut ovat juuri oikeanlaiset. Ja näin niistä tuli ehkä yksi lempivaatteistani. Farkut ovat alunperin ostettu kirpparilta, niin kuin aina.
En halunnut luopua näistä farkuista
Löysin nämä farkut omasta kaapistani ja tiesin heti, että haluan tuunata. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun vaate vain puhuttelee jollain oudolla tavalla. Vaikka koko ei olisi oikea, vaikka järki sanoisi jotain muuta, silti huomaa jo mielessään käyttävänsä sitä. Todellisuus oli kuitenkin vähän hankalampi, jos farkut ovat aivan liian pienet.
Ei sellaisella tavalla, että “ehkä nämä tästä vähän venyvät”, vaan oikeasti liian pienet. Silti en pystynyt siirtämään niitä poistopussiin. Minulla on muutenkin tapana nähdä vaatteissa jotain muuta kuin se, mitä ne juuri sillä hetkellä ovat. Näen helposti mahdollisuuden.
Ensimmäinen projekti oli siis suurentaminen. Purin sivusaumat ja lisäsin näin molempiin sivuihin kaitaleet, ja farkut alkoivat oikeasti tuntua mukavilta päällä. Jo siinä vaiheessa niihin tuli ihan erilainen suhde kuin tavallisiin kaupasta ostettuihin housuihin. Kun vaatteen eteen tekee itse jotain, siihen kiintyy aivan eri tavalla.
Neulepaita on ostettu UFFista.
Mutta en halunnut jättää niitä siihen
Pitkät lahkeet eivät tuntuneet oikeilta, joten leikkasin farkut lyhyemmiksi. Heti koko ilme muuttui kevyemmäksi ja enemmän minun näköisekseni. Tykkään muutenkin vähän sellaisesta huolettomasta tyylistä, jossa kaiken ei tarvitse näyttää liian viimeistellyltä. Ja sitten tuli se yksityiskohta, joka teki näistä oikeasti omat farkkuni. Ompelin frillan molempiin lahkeisiin.
Rakastan pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaatteesta persoonallisen. Sellaisia, joita ei löydy jokaisesta ketjuliikkeestä. Kun frillat paikoillaan, farkut näyttivät juuri siltä kuin olin ne mielessäni nähnytkin. Ehkä juuri siksi pidän tuunaamisesta niin paljon. Vaatteesta tulee enemmän kuin pelkkä vaate. Siitä tulee osa omaa tarinaa.
Aina voi tuunata vaatteen sopimaan omaan makuun
Nykyään tuntuu, että kaiken pitäisi olla heti täydellistä. Oikea koko, oikea trendi, oikea tyyli. Jos jokin ei istu täydellisesti, se jätetään ostamatta tai heitetään pois. Mutta minun lempivaatteeni eivät yleensä ole niitä helpoimpia tapauksia. Ne ovat niitä, joiden kanssa joutuu vähän neuvottelemaan.
Sellaisia, joita pitää korjata, leikata, suurentaa tai rakentaa uudelleen. Ja ehkä juuri siksi niissä on enemmän tunnetta kuin monessa uudessa vaatteessa. Rakastan myös sitä ajatusta, että vaatteessa näkyy ihminen. Käsityö. Oma mielikuvitus. Ei vain valmis trendi, jonka joku muu on päättänyt puolestani.
Kirpputoreissa on muutenkin jotain ihanaa. Vaatteilla on jo valmiiksi eletty elämä, ja sitten ne saavat uuden. Joskus mietin, kuinka monta tarinaa yksi vaatekappale kantaa mukanaan ennen kuin se päätyy juuri oikealle ihmiselle. Näiden farkkujen kohdalla tuntui vähän siltä.
Nyt kun katson tätä kuvaa metsässä, tuntuu vaikealta uskoa, että olin jo melkein luovuttamassa niiden suhteen. Valkoinen jäkälä, kesävalo, letit ja nämä farkut muodostavat yhdessä juuri sellaisen tunnelman, jota rakastan. Vähän boheemin, vähän satumaisen ja hyvin oman näköisen. Ehkä oma tyyli syntyykin juuri siitä, ettei luovu liian helposti. Että uskaltaa nähdä vaatteessa jotain enemmän kuin sen ensimmäisen version. Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet eivät löydykään valmiina. Ne tehdään itse.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää farkkujen tuunauksia:
VillaNannan hygge – hygge ilman kynttiläpakkoa
Ostin The Little Book of Hygge -kirjan Kööpenhaminan lentokentältä eräänä kesänä. Se tuntui silloin kevyeltä matkakirjalta, mutta myöhemmin ymmärsin sen avanneen jotain syvempää. Tästä syntyi ajatus: VillaNannan hygge – hygge ilman kynttiläpakkoa. Villanannan maailmassa hyggeily ei ole trendi, joka kertoisi, että hiljaisuus ja koti voivat olla tärkeitä.
VillaNannan hygge – hygge ilman kynttiläpakkoa
Hygge on yksi niistä pohjoismaisista sanoista, jotka on viime vuosina viety maailmalle lähes ilmiönä. Tanskalainen elämäntapa, jota kuvataan pehmeänä valona, kynttilöinä, villahuopina ja hitaana nautintona. Mutta kun katsoo hyggeä suomalaisesta ja erityisesti VillaNannan näkökulmasta, se ei ole trendi eikä ostettava tunnelma. Se on jotain paljon arkisempaa ja rehellisempää.
Mitä hygge tarkoittaa alkuperäisessä merkityksessään?
Meik Wikingin The Little Book of Hygge määrittelee hyggen tunteeksi. Se ei ole sisustustyyli eikä täydellinen koti, vaan kokemus turvasta, läsnäolosta ja siitä, ettei tarvitse esittää mitään. Hygge syntyy hetkistä, joissa elämä saa olla tavallista.
Kirjan mukaan hyggeä luovat esimerkiksi:
- pehmeä ja häikäisemätön valo
- tutut esineet
- hitaat rytmit
- jaetut hetket
Tärkeää on, että hygge ei vaadi vaurautta. Se ei ole luksusta vaan inhimillisyyttä. Juuri tässä kohtaa hygge tuntuu suomalaiselle tutulta, jopa itsestään selvältä.
Miksi hygge ärsyttää monia pohjoismaalaisia?
Kun hygge kaupallistui, siitä tuli nopeasti estetiikkaa. Oikeanvärisiä kynttilöitä, oikeanlaisia kuppeja ja kuvia kodeista, joissa mikään ei näytä eletyltä. Hygge alkoi näyttää siltä, että hyvä olo vaatii hankintoja.
Suomalaisessa todellisuudessa tämä tuntuu ristiriitaiselta. Meille hiljaisuus, yksinkertaisuus ja kodin suoja eivät ole sisustustrendi vaan elämän perusrakenteita. Talvi, pimeys ja vetäytyminen eivät ole romanttisia valintoja, ne ovat arkea. Siksi hygge voi tuntua ärsyttävältä silloin, kun siitä puuttuu elämän paino. Kun se irrotetaan historiasta, keskeneräisyydestä ja ristiriidoista.
VillaNannan hygge ei ole lavastettu
VillaNannassa hygge ei ole valmis tila. Se on:
- kulunut villatakki, jota ei ole korvattu uudella
- kahvikuppi, jossa on pieni halkeama mutta täydellinen muoto
- koti, jossa kaikki ei ole harkitun yhteensopivaa
- esineet, joilla on menneisyys
VillaNannan hygge ei lupaa jatkuvaa onnea. Se lupaa hetken, jossa saa olla rauhassa. Hetken, jossa elämä näkyy pinnoissa eikä sitä tarvitse peittää. Tämä on hyggeä ilman kiillotusta.
Suomalainen hiljaisuus ja tanskalainen hygge
Tanskassa hygge on usein sosiaalista. Yhdessäoloa, keskustelua, naurua ja jaettuja hetkiä. Suomessa vastaava kokemus löytyy usein hiljaisuudesta. Siitä, että kukaan ei vaadi small talkia. Että saa olla yksin ilman selityksiä.
VillaNannan maailmassa nämä eivät sulje toisiaan pois. Tanskalainen lempeys ja suomalainen hiljaisuus voivat elää rinnakkain. Hygge voi olla sekä yhdessä että yksin.
Hygge ei ole pakoa maailmasta
VillaNannan hygge ei tarkoita silmien sulkemista todellisuudelta. Päinvastoin. Se luo turvaa, jotta maailmaa uskaltaa katsoa sellaisena kuin se on. Hygge ei poista historiaa, kipua tai ristiriitoja. Se antaa tilan hengittää niiden keskellä. Ehkä juuri siksi hygge sopii VillaNannaan, kun se riisutaan pakollisesta pehmeydestä ja palautetaan elämään. Ei täydellisenä. Vaan totena.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samaa aihetta: