Kukkia neuletta ja loaferit
2
Kukkia, neuletta ja loaferit, siinä yhdistelmä, joka on yhtä aikaa nostalginen, käytännöllinen ja vähän kapinallinenkin. Tämä asu rakentui yhden pienen, mutta rakkaan tilkun ympärille, ja lopputulos kulkee mukana sekä arjessa että sateenvarjon alla.
Kukkia, neuletta ja loaferit
Kun puhun lempilehdistäni, Miss B Kesä 2/87 nousee aina ensimmäisenä mieleen. Se oli lehti, jota selailin 80-luvulla innosta puhkuen, ja sen kaavoista syntyi silloin useita vaatteita. Yhtä lailla se elää edelleen mukana, sillä kaavat ovat ajattomia ja käyttökelpoisia. Tästä numerosta löytyi myös hameen malli, jonka nyt ompelin uudestaan, tällä kertaa tilkusta, joka oli odottanut vuoroaan kangaslaatikon pohjalla.
Hame kuuluu osaksi Rätti ja Lumppu -projektiani. Se sai alkunsa hyvin arkisesta tilanteesta: muuton yhteydessä en saanut kaikkia kankaita ja materiaaleja enää kaappiin mahtumaan. Lopulta ne päätyivät kahteen isoon Ikean muoviseen varastokassiin, ja päätin, että niistä teen mitä ikinä saan aikaiseksi. Ei suunnitelmaa, ei suuria linjoja, vain pala palalta eteenpäin. Juuri se tekee projektista kiehtovan: koskaan ei tiedä, mikä kangas nousee seuraavaksi esiin ja minkälaisen vaatteen se haluaa tulla.
Tämä hame syntyi siis kirjaimellisesti kätköstä, josta moni olisi voinut vain ohittaa palasen liian pienenä tai hankalana. Minulle se oli kuitenkin mahdollisuus. Ja kun yhdistin sen tuttuun, rakkaaseen kaavaan, palanen heräsi eloon. Rätti ja Lumppu ei ole vain kierrätysprojekti, vaan muistutus siitä, että kauneus piilee usein siinä, mikä ensin tuntuu vähäpätöiseltä.
Asun kerroksia
Hameen aaltomainen helma elää liikkeessä kauniisti ja tuo asuun keveyttä. Kun helmaan yhdistää neuleen, se saa vastaparikseen rauhoittavan pehmeyden. Lindexin neule, jonka olkapäissä on kauniit laskokset, on samalla rento ja näyttävä, sellainen, joka kietoo sinut lämpöön, mutta ei vie liikaa huomiota. Juuri sopiva kontrasti kukkien runsaudelle.
Kengät viimeistelevät kokonaisuuden. Opshop Helsinki, Hietalahden kupeessa, on paikka, josta aina löytyy yllätyksiä. Sieltä bongatut paksupohjaiset mustat lakeriloaferit toivat tähän lookiin juuri sen särmän, jota kaipasin. Ne katkaisevat hempeyden, tuovat voimaa askeleeseen ja suojaavat sadepäivänä paremmin kuin ballerinat. Kävely kaupungissa saa aivan uuden rytmin, kun jalassa on tukevat, kiiltävät loaferit.
Kun peilaan kokonaisuutta, näen siinä monta kerrosta. On nostalgiaa, Miss B:n kaavat ja muistot 80-luvulta. On kierrätystä ja kestävyyttä, Ikean kasseihin unohtuneet palat ja second hand -kengät. On arjen käytännöllisyyttä, neule ja loaferit, jotka kantavat sateen läpi. Ja lopulta on ripaus romantiikkaa, jota kukat tuovat aina, olivatpa ne sitten mekossa, maljakossa tai kevään ensimmäisessä puistokävelyssä.
Kukkia, neuletta ja loaferit ei siis ole vain päivän asu. Se on tarina siitä, miten menneisyys, arjen sattumat ja nykyhetki voivat sulautua yhteen. Se muistuttaa, että kauneus löytyy usein sieltä, missä elementit törmäävät ja että tärkeintä on, että asu tuntuu omalta.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Menneen ajan tyylit -2016
Menneen ajan tyylit on päässyt vihdoin vuoteen 2016. Olen ollut todella laiska tämän sarjan kanssa. En ole edennyt moneen kuukauteen tässä hommassa, olen ihan unohtanut koko sarjan. Mutta lähdetään uudelleen liikkeelle asian kanssa.
Menneen ajan tyylit -2016
Vuosi 2016 oli todellinen refashionin kulta-aikaa minulla. Tein lähes kaiken tuunaamalla. Pukeuduin lähes yksinomaan tuunattuihin vaatteisiin. Ja tietenkin pidin tärkeänä sitä, että hyädynnän kaiken. Siksi kuvioihin tuli myös tilkkuvaatteet. Näin jälkeen päin näyttää sille, että olin aivan tulessa tuon tuunauksen kanssa.
Tuona vuonna lähdin myös kokoamaan vaatekaappiani sillä ajatuksella, että kaapissa on vain lempivaatteita, ei mitään muuta. Tämä projekti onkin kestänyt näihin päiviin asti. Ompeluhommissa hommat on hidastuneet, joka on ihan hyväkin, näin ehtii hyvin käyttämään vaatteitaan. Siksi olen luonut myös vaatekaappipäiväkirjan, jotta tekin pääsette kurkkimaan vaatekaappiini. Ettei vain esitellä uutta, vaan myös vanhoja ihania vielä käytössä olevia vaatteita.
Mikä tuunauksessa kiehtoo?
Minua kiehtoo ajatus siitä, että mitä kaikkea sellaisesta pienestä määrästä materiaalia voi tehdä, miten yhdistää sitä eri materiaaleihin ja miten saada jotakin ihan uutta vanhasta tehdyksi. Siinä on hiukan enemmän haastetta, kuin kankaassa. Ja tietenkin se lopputulos, mitä ikinä saikaan aikaan. Mutta kun haaste alkoi olla liiankin helppoa, halusin alkaa kokeilla mitä saan aikaiseksi leikkuujätteestä. Se jos mikä haastoi hyppäämään kokonaan oman kuplansa ulkopuolelle.
Nämä molemmat ovat jääneet käyttööni, eli käytän kaiken minkä materiaalista irti saan. Loput voin liimata vaikka junkikseen halutessani, tätäkin on tapahtunut. Eli tilkuista saa vaikka ja mitä. Jos tilkkutyöt kiinnostaa, niin suosittelen seuraamaan Zero Waste Danielia. Näkee paremmin mihin kaikkeen voikaan laittaa tilkkuja. Pakko sanoa, että taitava tyyppi kyseessä. Siis monin tavoin taitava.
Vuoden 2016 lemppari
Minulla on tuolta vuodelta yksi voimavaate, tilkuista tehty mekko. Se on edelleen voimavaatteeni ja kovassa käytössä. Mekko rakennettiin vanhoista puuvillaneuleista. Ensin päällystin ison rahin niillä paidoilla. Sen jälkeen lopuista tein pojalle hupparin, sen jälkeen pienemmistä tilkuista mekon ja vielä pienemmistä paloista itselleni oversize paidan ja lopuista tein joulukuusenkoristeita. Eli hyvin käytin kaiken.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: