Kesä 2025 oli liian lyhyt
2
Kesä 2025 oli liian lyhyt, aivan liian lyhyt. Olisin monin tavoin tarvinnut enemmän lomailua ja rentoilua. Juuri kun aloin rentoutumaan, niin olikin aika palata töihin. Tällaista en enää kyllä halua ja pidänkin jatkossa kiinni siitä, että lomani pidän yhtäsoittoa, ilman väliviikkoja.
Kesä 2025 oli liian lyhyt
Koska minun loma oli tai tuntui lyhyelle, niin tuli tehtyä hyvin vähän yhtään mitään. Yleensä me menemme ja tulemme ja nautimme maailmasta, mutta tänä kesänä vain kaksi viikkoa tuntui lomalle. Toki Nuppu oli meillä viimeistä kesää, eikä senkään vuoksi voinut lähteä mihinkään kauas. Reissussakin mietimme vain, että näemmekö Nuppua enää. Mutta vaikka valitankin tässä elämääni tai oikeastaan kesääni, niin minun kesään mahtui myös paljon ihanaa, tämän artikkelin tarkoitus on sukeltaa katsomaan mitä kaikkea oikein teimme.
PERHETAPAAMINEN TURUSSA
Meidän kesä oikeastaan alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, kun juhlimme meidän perhettä. Toukokuussa on aina kaikenlaisia juhlia, valmistujaisia, koulun kevätjuhlaa yms. meillä on sen lisäksi kahden lapsen, esikoisen sekä kuopuksen syntymäpäivät, joten niitä juhlimme kuun vaihteessa aina ja tietenkin samassa ravintolassa, Turun jokirannan alajuoksulla.
KESÄKURSSEJA OMALLA TILALLA
Kesäkuussa meillä oli kesäkursseja kolme viikkoa yhtä putkeen, tänä vuonna en ollut yhdelläkään leirillä, siihen oli syynsä nimittäin Erasmus+ nuorisovaihto Tanskassa. Eli parempi pitää kurssit omalla tilalla, että on helpompi vielä tehdä joitain matkaa koskevia hommia. Yleensä jään lomalle juhannuksena, mutta tällä kertaa en. Juhannus meni muutenkin vain lötköillen. Odotin kovaa jo Tanskan reissua. Kurssien jälkeen jäimme viikon lomalle, ennen matkaa Tanskaan.
Erasmus+ ja Tanska
Kesä-heinäkuun vaihteessa istuimmekin lentokoneessa nenä kohti Tanskaa. Paikkaa jossa en ole koskaan ennen ollut, Århus oli aivan ihana paikka, jonne varmasti haluan vielä uudelleen. Tanska muutenkin kiinnostaa. Kööpenhamina ei niinkään innostanut, mutta olen iloinen siitä, että saimme pari ylimääräistä päivää siellä, kun jäätiin sinne jumiin, lennot peruttiin. Ihania muistoja kuitenkin jäi ja nähtiin aika valtavasti kaikkea. Opittiin valtavasti meidän nuorista ja parasta oli katsoa miten he ryhmäytyi tiiviiksi paketiksi.
Zakopanen vuoristoilma rentoutti
Zakopane oli kesän kohokohta, vuoristomaisemat ja vuoristomajatalon pieni ullakkohuone ajoi viimeisetkin stressin hikipisarat pakoon. Kasprowi Wierchin jylhät maisemat ja vaellus kohti Morskie Okoa ei unohdu koskaan tämän likan mielestä. Vuoriston syleily ja rento meno jätti kauniit muistot sieluun elämään. Ja viikon viimeinen päivä päästiin rentoutumaan Chocolowskien ihaniin altaisiin. Silloin ajatteli, että tämä se on todellista elämää.
KAZIMIERZIN SYKE
Ennen lähtöä takaisin Suomeen, oli pakko hengähtää Kazimierzin syleilyssä. Olla vain ja hengittää, ei mitään muuta. Kävellä Josefa katua edestakaisin ja antaa flown imeytyä syvälle sisuksiin. Mitään muuta ei tarvittu. Keinuva keveä olotila saavutettiin oikeastaan heti kun astuimme junasta ulos. En halunnut taksiin, vaan kävellä, kävellä aika pitkän matkan +30 asteen lämpötilassa. Miksi? Koska halusin imeä Krakovan sisälleni, tuntea todella olevani siellä nyt.
Tänä vuonna emme päässeet yyteriin. Se on ainoa asia, joka jäi kutittamaan hampaan koloon. Mutta reissua ei tehty Nupun vuoksi ja loppuloma oltiinkin hyvin tiivisti koirien kanssa. En siis oikeasti vaihtaisi sitäkään aikaa mihinkään. Nyt kun Nuppua ei enää ole. Kesä kuitenkin tuli ja meni, tuntui hyvin lyhyelle ja olisin mieluusti vielä lomaillut. Mutta nyt mennään kohti talvea ja seuraavaa lyhyttä hengähdystaukoa. Kiitos kesä, olit suloinen!
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi
Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi, tämä päivä oli juuri sellainen, jolloin kamera, käsityö ja kaupungin syksyiset maisemat kohtasivat täydellisesti. UFFista hankitut farkut ja itse tekemäni neuleliivi pääsivät ulkoilemaan, ja niiden ympärille syntyi kokonainen tarina, joka kuljetti minua pitkin siltoja veden äärellä kohti kaupungin keskustaa.
Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi
On niitä päiviä, jolloin koko kaupunki tuntuu hengittävän samaan tahtiin ja tänään oli juuri sellainen. Heräsin sateen jälkeiseen raikkaaseen aamuun, siihen hetkeen kun ilma on kostea mutta ei enää harmaa, ja päätin lähteä ulos kävelylle. Päälle päätyi uusi lempiyhdistelmäni: itse tekemäni neuleliivi ja UFFista löydetyt, täydellisesti risaiset farkut.
Jätkäsaaressa oli tänään hiljaista, sellaista sunnuntaimaista seesteisyyttä vaikka päivä ei ollut sunnuntai lainkaan. Kanavan varressa näin kaksi pientä varpusta, jotka tutkivat kivetyksen pintaa tarkasti, ehkä ne etsivät pudonneita siemeniä tai vain nauttivat kosteasta aamusta. Hetken aikaa istuin penkillä ja katselin niitä, kuin olisimme kaikki kolme olleet osa samaa maisemaa.
Itse tehty neuleliivi ilman ohjetta
Tämä neuleliivi on vähän kuin elämä itse, ei kaavaa, ei ohjetta, vain lankaa, puikot ja intuitio. Halusin jotain, mikä toisi lämpöä viileään syksyyn, mutta ei tuntuisi liian sidotulta mihinkään tyylilajiin. Liivissä on sopivasti boheemia pehmeyttä, vähän kotikutoista charmia ja juuri sen verran epäsymmetriaa, että se näyttää siltä kuin se olisi ollut olemassa jo vuosia.
Rakastan sitä, että se ei ole täydellinen. Neuleen raidat syntyivät langasta itsestään, kuin luonnon inspiroimana, vähän kuin syksyn lehdet, jotka eivät koskaan tipu samanlaisina.
UFF-farkut ja niiden tarina
Farkut puolestaan ovat löytö, jonka kohdalla teki mieli tuulettaa UFFin sovituskopissa. Juuri oikeanlainen vaalea denim, polvissa valmiiksi revityt reiät ja malli, joka ei purista mistään. Ne näyttävät siltä kuin ne olisivat kulkeneet pitkän matkan ennen kuin päätyivät minun vaatekaappiini.
Ehkä joku on käyttänyt niitä festareilla, ehkä joku on muuttanut ne yllättäen suosikkihousuikseen, ja nyt ne jatkavat tarinaansa minun mukanani. Second hand -löydöt ovat juuri siksi niin kiehtovia, jokaisella vaatteella on jo valmis historia, joka saa jatkoa uuden käyttäjän myötä.
Kanavan varrella ja sillan kupeessa
Kävelin sillalle ja pysähdyin katsomaan vettä. Se oli tumma ja tyyni, kuin olisi halunnut kertoa minulle jonkin salaisuuden. Vanha ruostunut ostoskärry makasi kivetyksellä, todennäköisesti joku oli nostanut sen vedestä. Siinä se seisoi, metallinen luuranko, joka oli muuttunut ruskeaksi ruosteesta, tavallinen arjen esine, mutta vedestä pelastettuna se näytti lähes taideteokselta.
Silta oli koristeltu kukilla ja lehdet olivat jo alkaneet tippua. Tuuli heilutti oksia, ja kun katsoin peilikuviani vedestä, tajusin että tässä hetkessä oli jotain hyvin rauhoittavaa. Ei ollut kiire minnekään, ei edes syytä katsoa puhelinta.
Ompelimon ikkuna ja miniatyyrimaailma
Matkan varrella pysähdyin ompelimon ikkunan eteen, jossa oli pieni miniatyyrimaailma, täydellinen ompelimo pienoiskoossa, minikoneet, kankaat ja jopa nukkeja asiakkaina. Se oli kuin tarina toisesta todellisuudesta, sellainen, joka saa hymyilemään ja unelmoimaan. Tuntui siltä, että tämäkin pieni kohtaus oli osa päivän harmoniaa.
Arkinen asu, mutta täydellinen olo
Otin muutaman kuvan itsestäni portailla, farkut ja neuleliivi pääosassa. Oli hauska huomata, että juuri tällaisissa arkisissa, huolettomissa asuissa tunnen oloni kaikkein itsevarmimmaksi. Ei kiristä, ei purista, ei tarvitse miettiä, sopiiko tyyli johonkin dresscodeen.
Neuleliivi on saanut jo monta kehua, ehkä siksi, että se näyttää yhtä aikaa sekä käsintehdylle että muodikkaalle. Monet kysyvät ohjetta, mutta sellaista ei ole. Sanon vain, että aloitin silmukoilla ja jatkoin kunnes se näytti sopivalta. Tämä onkin yksi käsitöiden kauneimmista puolista: ei tarvitse seurata sääntöjä.
Päivän opetus ja inspiraatiokutsu
Kun kävelin takaisin kotiin, tunsin oloni sekä virkistyneeksi että inspiroituneeksi. Haluan muistaa tämän päivän sellaisena kuin se oli: pienten varpusten, hiljaisen veden ja ruosteisen ostoskärryn päivänä.
Tällaiset hetket muistuttavat, miksi rakastan sekä käsitöitä että second hand -löytöjä. Ne kantavat mukanaan tarinoita, ja kun neuleen teen itse ja farkut löytävät minut, niistä tulee osa minun tarinaani.
Jos sinulla on keskeneräinen neule, jatka sitä tänään edes muutaman kerroksen verran, tai käy etsimässä syksyn täydelliset farkut lähimmästä kierrätysliikkeestä. Se voi olla juuri se pieni asia, joka tekee päivästäsi erityisen.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: