Itsetehty hame synttäriviikolle
0
Synttäriviikon look jatkuu tänään asulla, jossa yhdistyvät käsityö, kierrätys ja matkamuistofilosofiani. “Itsetehty hame synttäriviikolle” kuvaa täydellisesti tämän päivän kokonaisuuden tunnelmaa. Kerron mistä kaikki asun osat ovat peräisin, miksi valitsin ne ja miten ne istuvat VillaNannan estetiikkaan: harkittuun, pehmeään ja omannäköiseen.
Itsetehty hame synttäriviikolle
Synttäriviikko jatkuu ja sen myötä pieni arkipäiväinen juhla joka päivä. Tämän päivän asun keskiössä on itse tehty hame sellainen, jossa näkyy omat kädet, oma maku ja pieni kapina massamuotia vastaan. Hame yhdistyy vuosia sitten ostettuun KappAhlin paitaan, matkamuistokengiksi hankittuihin lenkkareihin sekä yhteen VillaNannan tärkeistä ajatuksista: vaatteilla on lupa kantaa tarinoita.
Tämä asu on pehmeä, persoonallinen ja ennen kaikkea käyttöön tehty. Täydellinen synttäriviikon kolmas kokonaisuus.
Korsettiosa Burdan kaavasta, helman lisäsin itse
Hameen yläosa on tehty Burdan kaavalehden 6/09 korsettityyppisen yläosan kaavalla. Halusin ryhtiä ja selkeän muodon, joka rajaa vyötäröä kauniisti, mutta ei purista tai tunnu juhlakorsetin kaltaiselta. Burdan kaava toimii siihen täydellisesti. Lisäsin kaavaan itse helman, ilmavan, muhkean ja yksinkertaisen, sellaisen joka tuntuu sekä modernilta että vintagehenkiseltä. Se tekee hameesta enemmän minun näköiseni kuin mikään suoraan kaavasta tehty koskaan voisi olla.
Materiaalit ovat peräisin Kierrätyskeskuksen Nihtisillan materiaalitukusta. Se on paikka, josta löydän aina jotakin uniikkia. Ylijäämäpaloja, rullia ja materiaaleja, joita ei enää kaupasta saa. Tämän hameen kangas oli juuri sellainen löytö, täydellinen muodon ja tyylin kannalta.
KappAhlin paita, vuosia käytössä ja edelleen rakas
KappAhlista noin kolme–neljä vuotta sitten ostettu paita pääsi tähän kokonaisuuteen luontevasti. Sen kevyet puffihihat, ruutukuosi ja hieman vintageen taittuva ilme sopivat yhteen hameen selkeän muodon kanssa. Paita tuo kokonaisuuteen eloa ja leikkisyyttä. Rakastan sitä, kun vaate kestää vuosia ja löytää uuden elämän erilaisissa asuissa. Tämä paita on juuri sellainen: ajaton, monikäyttöinen ja sellainen, joka sopii vaatekaappiini ilman hetkenkään epäröintiä.
Matkamuistokengät Citadel Outletista
Kengät ovat Citadel Outletista ja ne ovat juuri sellainen matkamuisto, jonka haluan kotiin tuoda käyttöön tuleva, ei kaappiin unohtuva. Paksupohjainen pinkki tennari tuo asuun energian, joka tekee kokonaisuudesta rennomman ja arkeen sopivan, vaikka hameen siluetti onkin varsin juhlava. Olen aina pitänyt siitä ajatuksesta, että matkamuistot tulee pukea, käyttää ja elää. Näiden kenkien mukana kulkee pieni pala matkaa jokaisessa askeleessa.
VillaNannan estetiikan peruselementit
Tässä kokonaisuudessa näkyvät kaikki VillaNannan maailman tärkeät sävyt:
- Käsintehty vaate, jossa näkyy tekijän kädenjälki.
- Kierrätysmateriaali, joka tekee jokaisesta vaatteesta ainutlaatuisen.
- Ajattomat vaatekappaleet, kuten KappAhlin paita, joka toimii vuodesta toiseen.
- Matkamuisto, joka on käyttöesine, ei hyllyn täyte.
- Siluetti, joka yhdistää vanhan ajan hengen ja modernin mukavuuden.
- Tämä asu ei ole yhden päivän muoti. Se on tarina, johon voi palata.
Synttäriviikon kolmas asu, pehmeä ja voimakas yhtä aikaa
Synttäriviikon kolmas look on jotain, mitä rakastan: helppo, hengittävä, omannäköinen ja silti juhlallinen. Hameen korsettiyläosa tuo ryhtiä, helma tuo liikkeen ja paita pehmentää kaiken. Pinkit kengät puolestaan muistuttavat siitä, että jokainen asu saa olla myös hauska. Täydellinen tasapaino, juuri se, mitä synttäriviikko tarvitsee.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Ilmaisosaston löydöistä hame
Minihame ja kahdet farkut, näistä ilmaisosaston löydöistä hame, joskus täydellinen vaate ei synny kaupasta, vaan pölyisestä kulmasta Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Tästä syntyi hame, joka ei kumartele kaavoja eikä sääntöjä.
Ilmaisosaston löydöistä hame
Jos joku olisi sanonut minulle, että elämäni upein hame alkaa pieneksi jääneistä farkuista ja kiristävästä farkkuhameesta, olisin nauranut. Tai olisin huokaissut epäitoivoissani ja jatkanut selaamista nettikaupoissa, kuten kuka tahansa, joka yrittää epätoivoisesti löytää sen oikean farkkuhameen. Mutta ei, kohtalo ohjasi minut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle, tuohon luovien sielujen kulta-aarreaittaan, jossa vaatteet odottavat uutta elämää.
Pölyisten hyllyjen välistä löysin ensin pienen, ahdistavan tiukan farkkuhameen. Sellaisen, joka huutaa vuotta 2004. Vieressä lojui kaksi paria farkkuja, yhtä epätoivoisia, yhtä elämää nähneitä. Repeämiä, kulumaa, jopa polvessa aukko, jonka voisi tulkita muotiviestiksi tai katastrofiksi, näkökulmasta riippuen. Minä näin siinä potentiaalia.
Farkkuhame + farkut = jotain, mitä ei vielä ole olemassa. Siinä se oli. Alkemiaa farkuilla. Tällä laskulla syntyy ilmaisosaston löydöistä hame.
Luovuuden hetki: ompelukone vai hullun tiedemiehen laboratorio?
Avasin sakset. Leikkasin. Leikkasin vielä vähän lisää. Sitten leikkasin vahingossa liikaa ja päätin, että se oli osa suunnitelmaa. Kaikki hyvä muoti syntyy kuitenkin vahingosta, eikö niin? Patchwork, kontrasti, artsy look, sanoja, joilla peitetään se, että ompelukone melkein syö kankaan.
Päätin, että tästä tulee farkkuhame 2.0. Pituus saa vaihdella, reunat saavat rispaantua, ja epäsymmetria on uusi musta. Aloin liittää farkkujen lahkeita hameen helmaan kuin Frankenstein ompelisi unelmiaan. Palat sopivat yhteen oudon täydellisesti, kuin ne olisivat odottaneet toisiaan koko farkkuelämänsä ajan.
Kun lopulta silitin viimeisen sauman (tai ainakin sen, joka suostui asettumaan), hame oli valmis. Ei täydellinen, mutta juuri siksi täydellinen.
Tyyli, joka syntyy sattumasta
Kun vedin hameen päälleni, se ei enää ollut vanha farkkuhame. Se oli julistus. Pieni kapina kertakäyttökulttuuria vastaan, suuri rakkauskirje luovuudelle.
Päälläni oli tarina: farkkujen mennyt elämä, ilmaisosaston hyllyjen hiljainen toivo, ja minun ompelukoneeni uupunut huokaus. Yhdessä ne loivat hameen, joka keinuu eri sävyissä, välillä sinertävä, välillä harmaa, aina vähän arvaamaton.
Se istuu kuin muistutus siitä, että muoti ei ole täydellistä, vaan elävää. Jokainen sauma kertoo, että tämä on tehty käsin, ajalla, ajatuksella ja ripauksella hulluutta.
Farkkuhameen uusi elämä
Kun lähdin ulos hame päällä, huomasin, että ihmiset katsoivat. Jotkut ehkä ajattelivat, että tuo nainen on hukannut järkensä. Toiset ehkä näkivät siinä jotain maagista: kerroksia, rytmiä, tarinaa.
Ja totta puhuen, minäkin tunsin oloni vähän taikuriksi. Miten on mahdollista, että vanhat farkut, jotka olivat olleet vuosia liian pienet, saavat nyt uuden elämän näin näyttävästi?
Hameessa on painoa, ei vain kangasta, vaan merkitystä. Se kantaa mukanaan ajatusta siitä, että kaikki voi muuttua kauniiksi, kun vain katsoo tarpeeksi tarkasti.
Miksi tehdä itse, kun voi ostaa?
Koska tässä maailmassa on jo liikaa tavaraa, liian paljon ”uutta”. Ja silti me kaipaamme aina jotain omaperäistä, jotain, missä näkyy meidän kädenjälki. Tämä hame on juuri sitä omaa, vähän vinoa, mutta täysin uniikkia.
Ja mikä parasta: se on tehty ilmaiseksi. Tai no, ehkä hermojen hinnalla. Mutta mitäpä ei luova sielu tekisi rakkaudesta farkkuihin ja siihen hetkeen, kun kangas tottelee ja muoto syntyy käsien kautta?
DIY-muoti on asenne, ei taito
Et tarvitse muotisuunnittelijan tutkintoa, vain rohkeutta ottaa sakset käteen ja rikkoa rajoja. Tämä projekti muistutti minua siitä, että virheet ovat usein kauneinta, mitä voi tapahtua. Repeämä farkussa voi olla yksityiskohta, epätasainen reuna voi olla viehätysvoimaa.
Jokainen pisto, joka meni vinoon, teki hameesta enemmän minun.
Asu joka elää omaa tarinaansa
Tämä hame ei jäänyt yksin. Se vaati seurakseen jotain pehmeää, lämmintä ja yhtä omapäistä. Niinpä vedin ylleni vihreän, tikatun takin, joka näyttää siltä kuin se olisi lainattu metsänpeikolta, lämmin, suojaava ja vähän salaperäinen. Sen alle kätkeytyy paksu valkoinen neule, jonka muhkeat hihat tekevät olon turvalliseksi, melkein kuin olisi villahuovan sisällä.
Jalassa kerros kerroksen päällä: itse tehty farkkuhame, kukkakuvioiset sukkikset ja vaaleat maiharit, jotka eivät kysy lupaa astua kuraiselle kadulle. Koko asu huokuu samaa energiaa kuin hame itse, vapautta, tarinallisuutta ja pientä hulluutta.
Tämä ei ole mikään täydellisesti suunniteltu lookbook-asukokonaisuus. Tämä on elämää. Sellaista, joka tuoksuu kahvilta, sateelta ja inspiraatiolta, joka iskee juuri silloin kun etsit vain hetken rauhaa.
farkkuhame, joka hengittää tarinoita
Nyt hame roikkuu kaapissani, mutta aina kun vedän sen ylleni, tunnen pientä ylpeyttä. Ei siksi, että se olisi täydellinen vaan siksi, että se on olemassa.
Farkkuhame, joka syntyi ilmaisosaston aarteista. Farkut, jotka eivät enää purista, vaan kulkevat mukana osana tarinaa. Ja minä, joka en enää etsi täydellistä hameetta kaupasta, vaan teen sen itse villisti, rohkeasti, vähän liikaa ja juuri sopivasti.
Ehkä tämä onkin se kuuluisa muodin taikapöly.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua: