Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti
0
Eilen oli virallinen syntymäpäiväni, mutta Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti vasta lauantaina, kun arki hellittää otteensa. Siihen asti hoidetaan työt, pidetään pää pystyssä ja farkkuvyö tiukasti paikoillaan, koska synttärit voi kulkea mukana, vaikka arki ei pysähtyisikään.
Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti
Eilen oli syntymäpäiväni, se päivä, jolloin moni ottaisi vapaata, söisi kakkua ja ehkä tanssisi aamuun asti. Minä taas pakkasin työeväät, laitoin takin niskaan ja totesin, että juhla saa odottaa viikonloppua. Mutta ei se tarkoita, että tyyli jäisi tauolle. Ehei. Päinvastoin, nyt se pääsee erityisen hyvin esiin.
Tämä on synttäriasu numero kaksi. Koska miksi tyytyä yhteen, jos inspiraatio kerran jatkuu? Ensimmäinen asu oli eilen, tämä on sen itsevarmempi pikkusisar: käytännöllinen, hauska ja aivan omanlaisensa. Täydellinen sekoitus luovuutta ja realismia, vähän kuin elämä itse.
Farkkuvyön uusi tarina
Keskipisteenä on farkkuvyö, joka on saanut uuden elämän vanhoista housuista. Super leveä, vetoketjullinen ja häpeilemättömän omaperäinen, sellainen vaate, joka ei pyydä huomiota, vaan saa sen automaattisesti.
Kaava:
korsettivyö: Burda 6/2009
Ompelin sen itse, sillä vanha denim ansaitsee jatkaa matkaa jossain muodossa. Tämä vyö ei ole mikään hillitty asuste, vaan tyylin vallankumous. Jos joku kysyy, miksi, vastaan: “Koska voin.” Ja juuri siinä on secondhand-tyylin taika.
Valkoinen paita, uusi rooli
Vyön alla oleva valkoinen paita on kirpparilta, enkä enää muista mistä. Ehkä se on osa sen viehätystä, jokainen löytö kantaa mukanaan pientä mysteeriä. Se on malliltaan pitkä, helmat liehuvat ja yhdessä farkkuvyön kanssa se näyttää melkein kuin muotinäytöksen jäljiltä. Tämä yhdistelmä tekee tavallisesta paidasta voimavaatteen: rento, mutta ei missään nimessä tylsä.
Secondskin ja itse tehty tyyli
Leggingsit ovat minun tekemät. Secondskin, kuten sanon, toinen iho, joka tuntuu omalta jokaisella liikkeellä. Kun tekee itse, tietää tarkalleen mitä saa: mukavuutta, joka näyttää hyvältä, eikä kenenkään muun kopioitavissa. Ompelu on minulle vähän kuin meditointia. Se on hetki, jossa arjen kiire katoaa ja jäljelle jää vain kangas, lanka ja luova energia. Ja joskus, kuten nyt, lopputulos päätyy juhla-asuksi keskelle työviikkoa.
Kirppislöytöjen loistoa
Asun täydentää pitkä ruskea nahkatrenssi, jonka löysin Siisti-kirppikseltä. Kevyesti topattu, pehmeä ja sopivan dramaattinen, sellainen takki, joka tekee vaikutuksen, vaikka alla olisi verkkarit. Kaulassa taas on ruudullinen kaulaliina, jonka poimin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Se on pehmeä, lämmin ja muistuttaa, että parhaat löydöt eivät aina maksa mitään. Kirppistyylissä on parasta juuri se: se kertoo tarinoita. Yksi vaate on ollut osa jonkun toisen elämää ennen kuin siitä tulee osa minun.
Arki harteilla, juhla mielessä
Tänä vuonna en juhli syntymäpäivääni kakun äärellä, vaan arjen keskellä. Työvuorot rytmittävät viikkoa, ja vapaapäivä odottaa vasta lauantaina. Mutta se ei haittaa. Synttärit eivät ole päivä kalenterissa, vaan tunne. Ja tänään se tunne näkyy farkkuvyönä, kirppislöytöinä ja omaan tahtiin kulkevana tyylinä. Kun lauantai vihdoin koittaa, juhla jatkuu, ehkä kakkupalalla, ehkä vain pienellä hetkellä itseni kanssa. Siihen asti synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti, juuri niin kuin pitääkin.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Oma Tie Tyyliin
Moni kysyy, miksi en pukeudu muodin kaavoihin tai kausittaisiin trendeihin, ja siksi haluan kertoa, miten Oma Tie Tyyliin on minulle enemmän kuin vaatevalinta, se on osa identiteettiäni, oma pieni kapinani ja tapa hengittää vapaammin arjen keskellä.
Oma Tie Tyyliin
On ihmisiä, jotka rakastavat trendejä, seuraavat muotia pikkutarkasti ja rakentavat tyylinsä hetken aallonharjalla olevien ilmiöiden ympärille. Ja sitten olen minä, ihminen, joka viihtyy parhaiten omassa estetiikassaan, jossa toinen hiha voi olla eri maailmasta kuin helma, ja vanha pitsiverho voi olla yhtä luontevasti hameena kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan ikkunassa. Tyyli ei ole minulle koskaan ollut sääntökirja, vaan sanaton omaelämäkerta.
Minulle pukeutuminen ei ole suoriutuminen. Se ei ole täydellisen kuratoitu kokonaisuus, jonka tarkoitus on tehdä minusta “oikeanlainen” toisten silmissä. Päinvastoin, vaatteet ovat minun tapani irrottautua siitä ajatuksesta, että pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olen juuri nyt. Kun kuljen kadulla epäsymmetrisessä neuleessani tai itse ompelemassani kierrätyskankaiden sekamelskassa, tunnen olevani vapaa. Vapaa miellyttämisestä, vapaa muottiin asettumisesta ja vapaa siitä loputtomasta vertailusta, joka imee ihmisistä elämänilon.
Tyyli syntyy tarinoista
Yksi tärkeimmistä syistä siihen, etten pukeudu tietyn kaavan mukaan, on se, että haluan vaatteideni kertovan tarinan. Minulla ei ole mitään kiinnostusta olla anonyymi osa massaa, enkä myöskään halua kuluttaa maailmaa järjettömällä trendikierrättämisellä. Haluan, että jokainen vaate joka minulla on, on tullut elämääni jonkin tarinan kautta: löydetty Kierrätyskeskuksesta, tehty itse nollasta, tai syntynyt repaleisista jämäpaloista, jotka muut olisivat heittäneet pois.
Kun joku kysyy, mistä ostin hameeni, voin kertoa, että se oli ennen verho. Kun joku ihastelee neuletta, voin sanoa, että se on purettu ja neulottu uudelleen kahdesti. Se on se, mikä tekee pukeutumisesta minulle merkityksellistä: vaatteeni ovat elettyjä, koettuja ja rakkaudella uudelleen rakennettuja. Niissä on historia, joka ei löydy fast fashion -ketjujen rekeiltä.
Vapaus on tärkein tyylini osa
Jos seuraisin tarkasti mitä muoti “pitäisi” olla, menettäisin tärkeimmän osan itseäni. Minulla ei ole mitään kiinnostusta sovittaa itseäni valmiiseen muottiin, koska miksi ihmeessä minun pitäisi? Olen yli viisikymppinen, kokenut elämässä kaikenlaisia myrskyjä, suruja ja iloja. Minulla ei ole tarvetta todistella yhtään mitään enää kenellekään.
Kun pukeudun kuten haluan, muistutan itseäni siitä, että olen oman elämäni suunnittelija. Että saan valita värit, tekstuurit ja kerrostukset, jotka puhuttelevat juuri minua, ei muotilehteä, ei algoritmia, ei ohikulkijan katsetta. Ja rehellisesti sanottuna, olen onnellisimmillani silloin, kun tiedän rikkovani jotain pukeutumisen normia niin mutkattomasti, että se näyttää luonnolliselta.
Ekologisuus ja eettisyys ohjaavat valintoja
Pukeutumiseni ei ole vain esteettinen kysymys, vaan myös arvovalinta. En halua ostaa uutta vain siksi, että pitäisi näyttää “trendikkäältä”. Olen huomannut, että omat ratkaisut, kierrätysmateriaalit, korjaaminen, uudelleenmuokkaus ja luova rakentaminen tukevat sekä mielenterveyttäni että arvojani. Kun teen itse, minun ei tarvitse osallistua siihen kulutusjuhlaan, joka pyörittää koko muotimaailmaa uupumukseen asti.
Ekologinen tyyli ei tarvitse yhtenäistä kaavaa. Se tarvitsee vain rohkeuden olla oma itsensä ja käyttää sitä, mitä on jo olemassa.
Tyylini on oma rauhanjulistukseni
Lopulta kyse on rauhasta. En halua taistella peilin kanssa, en halua kilpailla muiden kanssa enkä juosta trendien perässä. Haluan pukeutua niin, että tunnen oloni omakseni. Haluan iloita arkisista oivalluksista, kuten siitä että vanha pitsi saa uuden elämän, tai siitä että epämääräinen nöttöslanka riittää kuin riittääkin pipon viimeisiin kierroksiin.
Minun tyylini ei heilu kausien mukana. Se elää minun mukanani. Ja juuri siksi valitsen kulkea omaa tietäni villan, pitsin, epäsymmetrian ja pienen kapinallisen hymyn saattelemana.
Asu:
Hame: Tampereen UFF
Neule: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: