Katutyyliä VillaNannan tapaan
0
Farkkujen yhteissielu löytyy ilmaisosastolta, siitä tulee katutyyliä VillaNannan tapaan. Joskus tarvitaan erilainen rakkauden tango, jotta saadaan rakennettua katutyyliä edullisesti ja näyttävästi. Jotain mitä ei ihan heti tule vastaan joka nurkassa.
katutyyliä VillaNannan tapaan
Kaikki alkoi siitä, kun löysin omat farkkuni Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jep, ne ihanat paikat, joissa tuntuu kuin aika pysähtyisi ja pölykin olisi osa sisustusta. Farkut olivat kulahtaneet, vähän liikaa 2000-lukua ja juuri sopivasti ”ehkä tästä vielä saa jotain”. Ja sainhan minä, klorittia kehiin, vähän sormituntumaa ja voilá! Syntyi alku uuden aikakauden lempifarkuilleni. Sitä en vielä tiennyt, että mieheni vanhat, rikkoutuneet farkut tekisivät saman palveluksen, kunhan vain antaisin niille uuden mahdollisuuden. Silloin välähti: entä jos me yhdistetään nämä farkut? Kirjaimellisesti. Ja niin me tehtiin. Kaistale sinne, pala tänne, saumaa, siksakkia ja ihan vähän tuskanhikeä. Mutta nyt niistä on tullut jotain, mitä ei löydy mistään kaupasta: farkut, jotka on meistä molemmista tehty.
Asu, jolla on tuhat sanaa
Body, joka kuljettaa auringon Kaliforniasta
Farkkujen seuraksi kaipasin jotain, joka ei kilpaile mutta kantaa. Ja koska olen minä, niin tietenkin löysin punaisen Adidaksen bodyn Abbot Kinney Boulevardilta Losista. Siellä oli kuuma, oli hyvä kahvi ja body alessa. Merkki on mulle muutenkin rakas, se on kuin muodin lohtupeitto, aina uskollinen ja sopivasti retro.
Vintage-Adidas UFFista, Fredasta suoraan sydämeen
Body kaipasi kerrosta, ja se löytyi ihan täältä kotoisasta Fredan UFFista. Tämä sininen Adidaksen vintage-verkkatakki oli kuin suoraan jostain 80-luvun juoksukisoista, ja se sanoi minulle hennoin polyesterin kuiskauksin: ”ota minut mukaan.” Ja minä otin. Onneksi otin.
Itsetehty virkattu laukku, boheemi statement
Joskus tekee mieli ostaa, mutta joskus tekee mieli vaan virkata se itse. Niinpä laukku syntyi omista sormista, kotisohvalla, Netflix taustalla ja teekuppi kädessä. Lanka on chenilleä ja muoto täysin intuitiivinen, sellainen boheemi möykky, joka toimii yllättävän hyvin kaiken kanssa. Ohje löytyy TikTokista: Sofia Tivinen luoma ihanuus.
Kenkävalinta: Hilfiger ja Humppila, ei kompromisseja
Lopullinen silaus? Tommy Hilfigerin lenkkarit, jotka bongasin Humppilan Kenkämaailmasta. Kyllä, se paikka, josta luulet löytäväsi vain mummokenkiä ja työjalkineita, mutta sitten, BAM, punavalkoiset unelmat suoraan alerekiltä. Ne ovat mukavat, uskolliset ja antavat tälle räväkälle asulle juuri sopivasti sporttisen silauksen.
Miksi tämä asu toimii – vinkit omaan tyyliin
Tässä asussa kuljen kaupungilla kuin katumuodin kapinallinen, jonka jokaisella vaatekappaleella on tarina. Farkut kantavat kahden ihmisen jalanjälkiä, body muistoa Kalifornian auringosta, takki huokuu vintage-viboja ja laukku sanoo ”minä tein tämän”. Onko tämä muotia? En tiedä. Onko tämä minua? Kyllä on.
Miksi tämä asu toimii?
Koska se on kestävä, persoonallinen ja täynnä tunnetta. Tässä yhdistyy kierrätysmuoti, käsityö, vintage-löydöt ja ripaus Los Angelesin katufiilistä. Eikä unohtamatta tärkeintä: tässä asussa on tarina ja tarina, jos mikä, tekee tyylistä merkityksellisen.
Koko look: urbaani, kierrätetty ja täysin oma
Tee itellesi: vinkit mun tyyliin
- Etsi ilmaisosastoilta: Survo farkut ja vaatteet ihailtavaksi uuteen elämään.
- Klorinpesu tuunaamaan väriä ja tunnelmaa.
- Yhdistä eri tarinat: Voisiko kahdesta vaatteesta tulla yksi?
- Löydä vintage-aarteet UFFista tai kirppiksiltä: ne voivat olla juuri se puuttuva pala.
- Tee itse joko laukku, korvikkeet, hattu: DIY on statement.
- Älä aliarvioi kenkiä: löydöt yllättävät.
Loppusanat VillaNanna-hengessä
Jos jotain olen oppinut, niin sen, että vaatteet eivät ole vain vaatteita. Ne ovat tarinoita, tunteita ja tyyliä. Kun kaikki nämä elementit kohtaavat, farkkutuunauksen, vintage fiiliksen, DIY-laukun ja kengät, syntyy kokonaisuus, joka on uniikki, kestävä ja uskomattoman hauska.
Jos tämä inspiroi sua, lähde messiin! Käy ilmaisosastolla, kloraa vähän, liimaa palat yhteen siksakilla, käy UFFissa, virkkaa hiukan ja tee se oma tyylisi.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Illallinen kahdelle Merimakasiinissa
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi. Herkullinen neljän ruokalajin illallinen Merimakasiinissa Helsingissä: lohta, parsakeittoa, turskaa ja valkosuklaablondie. Tunnelmallinen ilta kahdelle meren äärellä.
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi
Meillä on paikkoja, joihin palaamme yhä uudelleen ja Helsingin Merimakasiini on yksi niistä. Se meren tuoksu, vanhan satamamakasiinin tunnelma ja ikkunoista avautuva Hietalahden merinäköala… Se rauhoittaa, koskettaa ja vähän kutittaa vatsanpohjasta, etenkin kun tietää, mitä keittiöstä on tulossa.
Tällä kertaa päätimme hemmotella itseämme keittiömestari Markus Kornmayerin suunnittelemalla parsamenulla (55 €), joka vei meidät täydelliselle makumatkalle. Ravintola ei pettänyt taaskaan, eikä muuten myöskään mies, joka tarjoutui maksajaksi.
Lohi: viiden tähden avaus
- Aloitimme Jääkellarin lohella, lohikroketilla, savulohirilletellä ja kirjolohen mädillä, jonka kruunasi valkoinen parsa. Tässä annoksessa oli kaikkea: rousketta, pehmeyttä, suolaisen ja makean tasapainoa. Ja ehkä ripaus rakkautta, sillä en muista koska viimeksi olisin saanut näin hyvää lohikroketin kuorta, täydellisen rapea, ja sisällä savuisen täyteläinen täyte. Kyllä, nuolin haarukan varrenkin.
Parsakeitto: lempeä halaus lautasella
- Toisena saimme parsakeittoa käsin kuorituilla Jäämeren katkaravuilla. Ja tässä kohtaa silmät menivät melkein kiinni jo ensimmäisellä lusikallisella. Mieheni totesi: “Tässä on jotain niin lohdullista, että tekisi mieli pyytää peitto ja jäädä tänne.” En olisi pannut pahakseni.
- Keiton rakenne oli täydellinen: samettinen mutta ei raskas. Katkaravut toivat juuri sopivasti merisuolaisuutta. Kevät kulhossa, sanon minä.
Turska: yllättäjä lautasella
- Pääruokana tuli paistettua Ahvenanmaan turskaa, vihreää parsaa, perunaa ja Hollandaise-kastiketta. Tämä annos sai mieheni hiljaiseksi ja jos tunnet mieheni, tiedät miten harvinaista se on. (Tästä voisi tulla meidän uusi terapiamuoto.) Turska oli mehukasta ja täydellisesti paistettua. Hollandasekastike toimi niin hyvin, että olisin voinut pyytää sitä lasissa mukaan.
Suklaa: suloinen loppu
- Jälkiruokana saimme valkosuklaablondien, tummaa suklaata ja marjoja. Ja oi että! Blondie oli pinnalta kevyesti rapea, sisältä ihanan tahmainen. Marjat tasapainottivat makeuden ja tumma suklaa toi annokseen syvyyttä. Täydellinen päätös illalle ja kyllä, söin myös mieheni annoksesta. Rakkaudella tietenkin.
Merimakasiini, sydämellinen paikka, johon palaa mielellään
Tämä ei ollut ensimmäinen kertamme Merimakasiinissa, eikä varmasti viimeinenkään. Rakastamme paikan merellistä tunnelmaa, tasokasta ruokaa ja ennen kaikkea ystävällistä henkilökuntaa, joka saa meidät tuntemaan kuin olisimme palanneet vanhojen ystävien luo.
Jos etsit romanttista illallispaikkaa Helsingissä, jossa yhdistyvät huolella suunniteltu menu, sesongin parhaat maut ja meren läheisyys, suuntaa Merimakasiiniin. Ja ota joku tärkeä mukaasi, hyvän ruoan jakaminen tekee hetkestä vieläkin erityisemmän.
Aurinkoista sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: