Sambakarnevaalit aloittaa kesän
4
Sambakarnevaalit aloittaa kesän, pukuloisto tuo mukanaan värit, bateria auringon ja sydämen sykkeen. Samban rytmi tuo kesän meille tänne etelään ja minulle se merkitsee juottohommia Cariocan baianoille.
Sambakarnevaalit aloittaa kesän
Karnevaalit alkai 9.6 ja tapahtuman aikana pääsee osallistumaan erilaisiin workshoppeihin, juhliin, ilmaisiin tapahtumiin kuten fantasiapukukilpailu. Tapahtumapaikkoina toimi tänä vuonna Esplanadin lava, Senaatintori, Esplanadi, Aleksanterinkatu sekä Kulttuuritehdas Korjaamo ja kaiken kruunaa tietenkin kulkue, joka on samalla Suomen mestaruus kisat. Minun oma rakas entinen sambakouluni Samba Carioca on hallitseva mestari viime vuodelta ja ensi viikolla valitaan uusi mestari.
Harmittaa kovin se, etten pääse samalla tavoin sambahumuun sukeltamaan mitä joskus ennen. Mutta ehkä joskus sitten. Nykyään tosiaan olen juottohommissa ja avustan Cariocan baianoita. Cariocan aiheena oli tänä vuonna Itämeri, erittäin tärkeä aihe, meri on sinun ja minun ja meidän tulee hoitaa mertamme paremmin.
Sähläilyä ennen karnevaaleja
Mieheni tulee aina kuvaamaan kulkueita ja niin tänäkin vuonna. Tajuttiin tosin, että meillä oli kaksi järkkäriä entisiä ja mieheni koitti saada uusia osia niihin perjantaina, jotta saisimme ne toimimaan. Noh, mallit niin vanhoja, ettei niihin saada enää mitään tuosta noin vain kaupasta, vaan kaikki pitää tilata ja ne tulevat milloin sattuu. Onneksi meillä oli kaapissa järkkäri, josta puuttui objektiivi. Ei muuta kuin katsomaan löytyykö ja onneksi on uudempi versio mitä nuo kaksi muuta, että saatiin siihen heti uusi.
Koska ostimme ihan perus objektiivin, niin mitään hienouksia ei saatu otettua, mutta edes jotakin. Muutama vuosi kun on mennyt niin, että on kuvattu tuon minun coolbixin kanssa, mutta minun laturia ei enää löydy mistään. Muuten kamera on ihan ehjä, mutta sitä ei pääse lataamaan. Mieheni järkkärissä taas objektiivi on hajonnut muutossa. Siihen ei niin vaan saa uutta enää. Mutta onneksi saatiin jotain ja saatiin kuvia.
Vaikka en ihan tykkää kun ei saa lähikuvia otettua, niin tuo lähtee meidän mukaan reissuille ja kuvataan muutenkin tuon kanssa, tai mies kuvaa. Sen verran se innostui kamerasta.
Kuvat: juhoeerikki
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla
Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla katselemassa elämää hiukan taaksepäin. Vaikka ei välttämättä aina niin tarvitse, mutta vaatteet kertovat siitä omanlaista tarinaa ja tänään kerron yhden sellaisen, rakkaudella
Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla
Tässä kuvassa on jotain hiljaisen pysäyttävää. Ilma on painava, sellainen, joka lupaa sadetta muttei vielä uskalla pudottaa pisaroita. Tuuletonta, vaikka meri on läsnä molemmin puolin. Olen istunut pitkän tovin Saukonpaaden laiturilla, yksin mutta en yksinäinen, katsellen taivasta joka värittää veden siniharmaaksi peiliksi. Kameraan tallentui hetki, jossa ajatus kulki hiljaa. Kuvan sommitelma rakentuu huomaamatta kuin muistotkin, selkä suorana, varpaat veden yllä, hiukset tuulessa.
Tässä postauksessa haluan puhua sekä kuvasta että siitä, mitä päälläni on ja miksi. Tämä ei ole pelkkä asupostaus. Tämä on osa vaatekaappipäiväkirjaani, joka ei mittaa trendikkyyttä vaan aikaa ja tarinaa. Se on kertomus kangaspaloista, ompelukoneen laulusta ja elämistä hetkistä, joita ne vaatteet ovat nähneet.
Paita, joka on enemmän kuin paita
Mustan topin tein itse kesällä 2013. Silloin oli aivan toisenlainen elämä. Muistan kuinka leikkasin kankaan liian innokkaasti ja sain paikan istumaan vasta kolmannella ompeleella. Paita on nähnyt monta kesäyötä, lukuisia keskusteluja, ja sen kainaloon on itketty yksi ystävän erokin. Se on kulahtanut juuri oikealla tavalla, ei rikki vaan rehelliseksi. Siinä on edelleen sivusaumassa pieni virhe, jonka jätin, koska elämäkin on juuri sitä: epätäydellistä ja siksi niin kaunista.
Tämä kuva on vaatekaappipäiväkirjan haikea sivu. Sellainen, jossa ei tapahdu mitään näkyvää, mutta kaikki tuntuu. En ole ostanut uutta toppia sen jälkeen, koska tämä paita on osa minua. Kuten tämä paikka, Saukonpaasi, rakas meren äärellä lepäävä helsinkiläinen ranta, jossa askeleet muuttuvat kevyemmiksi ja ajatukset painavammiksi. Se on paikka, jossa voi olla olematta mitään muuta kuin juuri se, mikä sillä hetkellä on.
Saukonpaasi, kaupungin reuna ja sielun keskipiste
Saukonpaasi on hiljainen kulma Jätkäsaarta, jossa meri näyttää karumman, aidomman puolensa. Ei koristeita, ei pullaa ja kahvia. Vain sinä ja aallot, jotka eivät koskaan kysy aikaa. Saukonpaasi on yksi niistä paikoista, joissa hengitys muuttuu syvemmäksi. Se ei ole rantabulevardi eikä turistinähtävyys, se on reuna. Sellainen, johon voi pysähtyä, nojata, istua ajatuksiinsa ilman että kukaan kysyy miksi. Tässä kuvassa olen kotona, mutten neljän seinän sisällä. Olen juuri siinä, missä haluan olla.
Vaatekaappipäiväkirja on minulle tapa pitää kiinni merkityksellisyydestä. En seuraa muotia, seuraan muistijälkiä. Jokainen vaate saa jäädä niin kauan, kun sillä on jotain sanottavaa. Ja joskus, kuten tänään, ne puhuvat enemmän kuin sanat koskaan voisivat.
Kuva, joka tallensi hetken ja vuosikymmenen
Olen vain siinä, ehkä mietin tulevaa tai palaan menneeseen. Ehkä kuuntelen, miten meri hengittää. Taivas tekee temppujaan: peittää ja paljastaa auringon vuorotellen, aivan kuin sekin etsisi jotain. Tämä maisema on oma lempeä näyttämönsä, jossa kaikki tuntuu aidolta. Kuvassa on hidas hetki ja juuri siksi se on niin tärkeä.
Mitä vaatteet muistavat meistä
Vaatekaappipäiväkirja on minulle tapa pitää kiinni merkityksellisestä. En seuraa muotia, seuraan muistijälkiä. Jokainen vaate saa jäädä niin kauan, kun sillä on jotain sanottavaa. Ja joskus, kuten tänään, ne puhuvat enemmän kuin sanat koskaan voisivat.
Jos sinulla on jokin vaate, joka on ollut kanssasi vuosia, älä piilota sitä kaapin perälle. Pue se päälle, mene ulos, istu laiturille ja anna hetken viedä sinut mukanaan. Ehkä otat kuvan. Ehkä et. Mutta muisto jää, ja se on se, mitä vaatteetkin toivovat: tulla osaksi tarinaa.
— Melissa
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: