Viime postauksessa kerroin, että päästiin miehen kanssa hetkeksi ulkoilemaan sunnuntaina. Mitään kovin pitkää reissua ei voitu kun pojat olivat vielä toipilaina mutta sen verran, että virkistyttiin hiukan ja saatiin lisää energiaa. Koska minua on myös harmittanut kovasti tuo ompelukoneettomuus, niin oli hienoa päästellä hiukan höyryjä ulos. Mulla kun parhaiten höyryt lähtee kun ompelee mutta ulkoilu on mahtava vaihtoehto.
Koska olen ollut todella nuutunut ja tarvitsin kunnon piristysruiskeen, värjäsin pitkästä aikaa hiukseni hennalla. Siitä onkin jo taas ikuisuus aikaa. Itselläni on luonnostaan punainen tukka mutta vitiligo on alkanut aika hyvin viedä myös hiuksista pigmenttiä pois, joten tämä piristi todella hyvin. Hennaan laitoin vähän enemmän kuin pari tippaa sitruunan mehua (jota jäi yli sitruunatortusta) ja lopputulos on aika voimakas. Vitilogon vuoksi minulla ei nuo muut kemikaalivärit pysy yhtä pesua kauempaa, vaikka olisi värjätty kampaamossa vaan ne valuu pois. Henna pysyy pidempään ja siitä olen tyytyväinen. Tosin kesällä olen suunnitellut, että värjään keittiön tuotteilla hiukseni ja siitä tulee varmasti tänne myös ohje.

Vaikka meidän ulkoilu ei ollut tuntia pidempää niin halusin muutenkin saada sitä kipeän ihmisen oloa pois pukemalla jotakin kivaa päälleni. Asu koostui kirppis vaatteista, omista 2006 ostetuista talvisaapikkaista ja tietenkin kun merenrannalla tuulee kovasti, niin tuunattu kelsiturkkini oli mukana myös. Tyylin ei tarvitse maksaa paljoa vaan voi valita myös halvemmat vaihtoehdot. Toki jos haluaa ilmaisosastolta löytää jotain, niin siihen tarvitaan aina onnea ja kunnon metsästysvainua. Nykyään en juurikaan käy kirppiksillä ja vielä vähemmän ilmaisosastolla mutta noin kerran kuussa tulee jotakin kivaa löydettyä. Lähinnä kuvausrekvisiittaa etsin nykyään.
Tämä sunnuntain talvinen tyyli on helppo rakentaa yksinkertaisista vaatteista ja asu muuttuu sen mukaan mitä mekon päälle laittaa. Ponchon kanssa asu on chic ja takin kanssa taas tulee fiilis menneistä ajoista. Mekko sekä turkis onkin olleet täällä blogissa esillä ennenkin. Tai takin esittelin paremmin tässä postauksessa.

Lähdettiin siis ulkoilemaan vanhaan kaupunkiin. Siellä on aika kivaa nähtävää. Viima oli tosin kova kun siellä pyörittiin ja olikin hyvä, että otin kelsitakin mukaani, en olisi pärjännyt ilman sitä. Vesi on minulle todella tärkeä elementti ja vähintään joki tarvitaan rauhoittamaan mekäläistä. Meri antaakin sitten suuren tujauksen voimaa mutta tietenkin meri oli aika jäässä, joten virtaava joki osottautui tällä kertaa tärkeäksi minulle. Koskenrannan terassilla oli ihmisiä nauttimassa auringosta ja muutenkin vanhakaupunki oli hyvin elävä sunnuntaina. Monet olivat lähteneet moikkaamaan ihanaa aurinkoa. Reissussa voimaantui hyvin ja jaksoi vielä maanantain hoitaa sairaita kuntoon.

Pitkäperjantaina meillä aina tehdään aamiaiselle jokaisen herkkuja ja syödään hitaasti kiirehtimättä, pari tuntia voi hyvin vierähtää pöydässä. Päivällisellä syödään lammasta eri muodoissa ja jälkiruokana on aina sitruunatorttua. Näin oli tänäkin vuonna. Nyt tosin tehtiin lampaan karetta ja lohkoperunoita. Lankalauantaina sitten nautiskellaan enemmänkin kalapainotteisesti ja herkutellaan sillä mitä kaapista löytyy, kuten sillä sitruunatortulla. Pääsiäissunnuntai on myöskin hävikkiruokapäivä, jolloin kerätään jämät pöytään ja syödään mitä sattuu olemaan, sillä toinen pääsiäispäivä tarjoilee taas uudet herkut lautaselle. Tänä vuonna se on ankkaa ja jälkkäriksi teen suklaakuppikakkuja, joissa on suklaamunayllätys sisällä. Aamupala on jälleen runsas lammasmakkaroineen ja kalkkunapekoneineen. Tietenkin myös melonit ja kasvikset pitää olla pöydässä esillä.