Onko mikään niin ihanaa, kuin aloittaa aamu kuppikakulla ja heräillä ihan hitaasti ja rauhallisesti? Villasukat jalassa, rakkaat vierellä. Lueskella ihania vanhoja neulelehtiä ja unelmoida uusista ihanista neuleista. En tiedä mitään niin ihanaa aamua. Mihinkään ei ole kiire, mitään ei ole pakko tehdä, vain kölliä rauhassa ja nauttia olosta. Voin kuulla pakkasen kiukkuisen koputuksen verhojen takana, tunnen miten aurinko kutittaa nenääni ikkunasta. Voin aistia jäämeren hyytävän syleilyn.
Olen onnellinen kun olen omassa kodissa lämpimässä ja miten ihanasti uudet, kauniit villasukkani lämmittävät minua kokonaan ja voin näyttää kieltä inhalle pakkasukolle.

Mieheni osti jokin aika sitten aivan ihanan Kauneimmat villasukat- kirjan ja olen tehnyt nyt ensimmäiset ihanuudet. Jäämeren velho- sukat ovat niin upeat ja niistä huokuu jäämeri, tai ainakin minusta. Jouduin muokkaamaan ohjetta, jotta sopisivat paremmin tällaiselle pikkujalkaiselle ihmiselle. Muutin myös sukkaosan kuviointia, ohjeen kuvio oli jalkaani liian raskas.

Ihanan kuppikakun voi toteuttaa niistä tarvikkeista mitä sattuu kaapissa sillä hetkellä olemaan, ei tarvitse sitä varten kauppaan lähteä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kaapissa on vähintään jauhoja, kaakaota ja voita. Muuta ei tarvita. Välillä voi aloittaa päivän eri tavalla kuin normaalisti. Tänä hiihtolomalla ei olla tehty mitään normaalisti. Tai siltä ainakin tuntuu.