Tuossa kesällä löysin ilmaisosastolta kivan kevyen neulepaidan, josta tykkäsin todella paljon, kasari fiilistä löyty niin langassa kuin värissäkin. Ei kuitenkaan sen ajan tuotoksia. Jostain syystä paita on syksyn aikana löytänyt tiensä Lumppislaatikkoon ja nyt sen sieltä kaivoin toivoen, että jotakin kivaa siitä pitää saada tehtyä.
Väänsin ja käänsin sitä aikani kun päähäni pilkahti muisto tytön vanhasta huivista. Huivia on paljon käytetty mutta jotenkin en osaa sitä käyttää, huivi ei ole myöskään suostunut menemään Hopen kassiin, joten kaivoin huivin esiin ja aloin mallailla niin paitaa kuin huivia. Ja sitten välähti kuin salama taivaalla, silmiinkin sattui kun välähdys tuli niin yllättäen.
Paita keskeltä kahtia, huivi kiinni etureunaan ja kiinnitin, valmis! Siinä se salaman isku ja taas voi tätä neuletta käyttää ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Ja mikä parasta, huiviakin pystyy vähän hyödyntämään. Se voi olla huppu, se voi olla hartiahuivi ta sitten ihan vaan lörtsönä roikkumassa kuin pyyheliina.

Asukuvassa vilahtaa myös ihanat bootsit, talvibootsit. Perusbootsien näköiset karvavuorella ja nämä olen löytänyt ilmaisosastolta, myös pöppylät on ilmaisosatolta (tällä hetkellä korjaamossa) ja myös valkoinen brodyyrinen t-paita on ilmaisosatolta löytynyt joskus vuonna papu ja herne. Pipo on vanha kuin heinälato ja turkistupsuun olen antanut monesti jo linkin…Kannattaa siis tehdä edelleen ne tupsuset itse.

Tuitui!

Olen aika huono stailaamaan kuviani ja teen sitä aika harvoinkin mutta välillä innostun ja haluan, että kuvissa on tietty ajatus. Koska blogi on käsityöaiheinen niin juurikaan mitään arkea ei nää blogissa vaan mielikuvia arjesta. Arjen ei tarvitse olla myöskään aina harmaata ja tylsää, vaan siitä voi tehdä pienillä asioilla kauniimpaa ja hauskempaa. Ei pidä olla niin vakava sen arjen suhteen.

Miksi kirjoitan tästä?

Minun arkeeni tosin kuuluu miettiä niitä kuvia, miten kuvaan, missä ja milloin. Arkeeni kuuluu myös ompelu, neulominen ja ruoka. Ei ne kuvat ole pelkästään teitä varten vaan myös minua varten. Itse kuitenkin haluan nähdä kivan kuvan tuotteesta kuin arjen tiimmelyksessä otetun räpsyn. Toki minulla on paljon niitäkin mutta silloin ei kuvata mitään tiettyä asiaa tarkkaan, luoda asiaan kuuluvaa tunnelmaa.

Minulle on siis aika sama stailaanko kuvia vai en, sillä ne kuvat ovat arkeani siitä huolimatta. Miksi kuvien stailaamisesta on tullut monille ei arkinen asia? mitä tarkoitetaan sillä arjella? Meillä kaikilla on arki erillainen ja jokaisella on omat erilaiset tavat tehdä arjesta hieman värikkäämpää.
Meillä esimerkiksi katetaan aina pöytä kun mennään syömään, se on meidän arkea. Joskus kuvaan sitä, joskus taas en. Nyt ei ole ollut sellaista reseptiä mitä haluaisin esitellä täällä, joten ruokakuvia ei ole tullut yhtään pitkään aikaan. Tosin en ole juuri halunnut edes panostaa ruokapuoleen tällä hetkellä. on muita kiinnostuksen kohteita, joita haluan kuvata.

Kuvat on osa bloggaajan arkea, käsityöt on osa arkea, samoin kun se päivätyö ja päivän askareet. Käsityöt vaan poistaa tehokkaasti stressiä ja tuo hyvän fiiliksen kun näkee mitä on saanut aikaiseksi, joskus jopa ylittää omat rajansa ja tekee asioita, joita ei ole koskaan ennen tehnyt. Se nostaa itsetuntoa paljon.