Tipsut ovat erittäin omapäisiä, itsenäisiä ja kissamaisia otuksia. Niitä ei ole helppo kouluttaa, sillä niillä ei ole miellyttämisen halua. Mutta omistajilla on senkin edestä ja tekevät kaikenlaiset kevätjuhlaliikkeet, että kuninkaalliset tipsut viihtyisivät. Meidän koirille ominaista on se, että ne nauttivat kameran edessä olemisesta ja kun ne näkevät kameran niin alkavat heti poseerata.
Aina tosin se homma ei onnistu, vaan koira voi kiukutella syystä tai toisesta. Nuppu on varsinkin sellainen, joka osoittaa mieltään hyvin helposti, jos hommat eivät mene niin kuin pitäisi. Tämä reissu oli juuri sellainen, vähemmän Strömssöläinen reissu.

Mieheni osti minulle jokin aika sitten  lahjaksi Ompele koiralle -kirjan kun innostuin tehtailemaan näille meidän otuksille kaikenlaisia ihanuuksia. Kirjasta onkin ollut valtavasti hyötyä ja mussukat ovat saaneet vaikka ja mitä ihanuuksia päälleen. Kuvia tulee pikkuhiljaa, kunhan saan niitä kuvattua. Koirien puvusto onkin yksi mahtava tapa pienentää tuota lumppiskasaa, sillä enhän minä nyt tarvitse niin paljoa vaatteita. Kiva tehdä välillä muutakin ja tässä oppii myös ihan uusia juttuja.

Kun muutama päivä sitten lähdettiin koirien kanssa aamulenkille metsään, ei Nuppu ollut kovin innoissaan ja kiitollinen lämpöpuvustaan vaan osoitti mieltään ihan kunnolla. Nupulla on taito saada vaatteet pois päältään halutessaan ja tämä malli ei nyt tyttöä innostanut. Kun päästiin metsikköön niin Nuppu otti haalarin pois päältään ja se siitä. Asiaan ei enää palattu. Kostoksi Nuppu ei halunnut kuvia itsestään ollenkaan vaan joka kerta laittoi pään pois kun näki kameran. Että ei mennyt niin kuin Strömsössä tämäkään reissu.

Hiihtolomalla on hyvä ladata akkuja, aina ei tarvitse lähteä matkalle, vaan voi ihan rauhassa olla ja nauttia lähiympäristön mahdollisuuksista. Näin teimme eilen, kahvi tuokiomme siirtyi ulos, pirteään pakkaseen. Kaiken ei tarvitse myöskään mennä niin kuin Strömsössä mutta sekään ei haittaa. Kaikesta huolimatta kuvasin nämä Melissamaisesti räjähtäneet bebe leivokseni ja nautimme niistä nauttien ihanasta auringon paisteesta ja jäätyneen joen hiljaisuudesta.

Meidän touhumme rikkoi ainoastaan eräs vanhempi rouva, joka oli päiväkävelyllään. Hän oli aivan tohkeissaan kun näki meidän katetun pöydän, kynttilät ja muun rekvisiitan. Hän halusi ehdottomasti kuvata meitä. Rouva ihasteli ja napsi kuvia minkä ehti ja palkaksi sai bebe leivoksia ja kahvia. Näin me kolme höpsähtänyttä otusta istuimme joen rannassa nauttien leivoksia ja kahvia, höpötellen alueen rakennussuunnitelmista. Mikä ihana ja odottamaton kohtaaminen, se sai todella hyvälle mielelle varmasti meidät kaikki kolme.

En ole koskaan ennen tehnyt bebe leivoksia ja olenkin monessa postauksessa kertonut, etten ole sokerileipuri, se homma ei vaan luonnistu meikäläiseltä ollenkaan. Mutta niin paljon teki mieli bebejä ja vaikka omani eivät onnistuneet ulkonäöllisesti ollenkaan, olivat ne siitä huolimatta valtavan herkullisia. Kannattaa siis kaikkien kokeilla tehdä niitä. Reseptin löydät linkistä. Resepti on helppo mutta monivaiheinen, joten aikaa menee aika reippaasti kun näitä tekee mutta herkuttelu on taattu.  Vaikka bebet eivät onnistuneet, niin sai niistä silti suloisia kuvia ja ohi kulkevilla ihmisillä oli hymy korvissa, kaikkia kiinnosti meidän puuhat ja luulempa, että muutamat tulee talvi piknikille meidän tavoin ja lupaan, että me pikniköidään tulevaisuudessa lisää talvisinkin.
Rakastan Helsinkiä, täällä on niin paljon kaikenlaista nähtävää ja koettavaa vaikka ollaankin jälleen kiertämässä tutussa ympäristössä mutta kun tekee asioita välillä eri tavoin, niin maailma aukeaa toisella tavalla.

Kun näitä bebejä kerran tultiin joenrantaan kuvaamaan, niin samalla reissulla on helppo kuvata myös seuraava lumppis-projektin tuotos. Tein nimittäin ranteenlämmittimet paidan hihan jämäosasta. Reunalle rypytin pätkät jotain kankaan jämää (näissä siis loput suirot mitä kankaasta oli jäljellä ), tulee hiukan romanttisemmat kun laittaa vähän hörhelöä. Tällaiset lämmittimet on erittäin helppo tehdä. Huolittele ensin peukalon aukko, sen jälkeen koristeet, sivusauma kiinni, päärmää reunat (jos on pakko) ja valmiit ovat. Tällä tavoin olen tehnyt ison määrän ranteenlämmittimiä.

Vinkki:

Oli tavallisesta päivästä huolimatta kiva pukeutua romanttisesti, keli ei ollut kovin kylmä vaikka talvi onkin, en ollut yhtään kylmissäni missään vaiheessa vaikka päälläni oli vain kesäinen mekko. Mekko on löydetty yhdessä virkatun jakun kanssa Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Mekko on minulle iso ja tämän reissun jälkeen menee tuunaukseen, pakko etumukseen lisätä pitsiä kun muutoin vilkkuu tisukat pitkin pitäjää. 
Kelsitakki on ostettu Kierrätyskeskuksesta ja huivi on löytynyt Kontista ( Tammisto). Ankean mustan pipon olen tuunannut aikaa sitten vanholla hiuskoruilla. Helposti näyttävää ja erilaista. Muuten…Nuo pitsileggarit, jotka on useasti nähty blogissani on 80- luvulta säilyneet tähän päivään asti. Ja kyllä, käytän edelleen.