Vanhoista farkuista farkkumekko+virkattu pipo on yksi sellainen postaus, joka jäi vanhaan blogiin ja se on myös sellainen postaus, joka haluttiin tänne mukaan. Jo silloin kun tätä mekkoa tein, oli aika mummomekko fiilis tämän kanssa. Mutta sitten lopulta, kun vetasin mekon päälleni, se ei enää ollutkaan niin mummomekko mitä olin kuvitellut. Mekko ei myöskään vaikuttanut niin valtavan suurelle mitä se näytti henkarissa. Edelleen en tykkää mekosta yhtään kun se roikkuu henkarissa mutta kun laitan mekon päälleni, fiilis muuttuu saman tien…

Se onkin mielenkiintoista, miten jokin vaate voi muuttua ihan toiseksi kun laittaa vaatteen päälle henkarista. Siksi kannattaa sovittaa sellaistakin vaatetta, joka ei oikein henkarilla näytä miltään tai näyttää hassulle. Se hassuus voi muuttua upeudeksi päällä ja se voi myös muuttaa sun mielialaakin, varsinkin värit ovat sellaisia mutta myös ihan se itse vaate voi muuttaa fiilistä.

Mekko

Mekko on tehty vanhoista farkuista, farkkujen lahkeista. Halusin kerrankin hiukan siistimmän vaatteen, ettei kaikki näytä enemmän tilkkutöiltä. Valitsin samansävyisiä farkkuja, joista tarkkaan valitsin oikeat oikeaan kohtaan mekkoa. Kaavan nappasin Moda 5/2007 lehdestä. Kotelomekossa on olemassa vetoketju, mutta Modan kaavat ovat minulle aina väljiä, joten uskalsin jättää vetoketjun pois.

Farkut, joita mekkoon käytin on haettu Kierrätyskeskuksen ilmaisosasotolta ja virkatut osat olen purkanut tyynyliinasta. Tyynyliina taas saatiin taas entiseltä opiskelutoverilta ja osat jaettiin muiden halukkaiden kesken.

Pipo

Pipo on virkattu jämälangasta, Mun tekemä -blogin ohjeella. Jälleen tälläkin kerralla virkkuukoukku lenteli ja ärränpäitä sateli kun yritin ymmärtää helpon oloista ohjetta. Pipo sitten lopulta valmistui ja sitä onkin paljon pidetty. Sopii niin ihanasti tähän mekkoon tämä pipo. Nyt alkaa olla ne kelit, että on hyvä pitää lämpö lähellä ja pipo ei päästä lämpöä karkaamaan.

Koko asu

Koko asu on koottu yhteen ReFashion osista, sekä kirppislöydöistä. Takki on ostettu Kierrätyskeskuksesta kolmisen vuotta sitten ja saapikkaat ovat ilmaisosaston löytöjä. Minusta on mielenkiintoista aina nähdä miten halvalla voin pukeutua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ostan ihan mitä sattuu, vaan katson tarkkaan sen mitä hankin, mitä tarvitsen. Nämä sopivat kuitenkin hyvin yhteen ja näyttää kivalle. Vai mitä mieltä olette?

Vanhoista farkuista farkkumekko+virkattu pipo on siis uusinta postaus vanhasta postauksesta. Toki olisi fiksua ottaa ihan uudet kuvatkin, mutta kuvaaminen on tällä hetkellä erittäin hankalaa kun työt hiukan häiritsee harrastuksia…Vitsi oli! Mutta piakkoin päästään jälleen siihen tilanteeseen, että voimme kuvata uusia juttuja enemmän ja saan myös hävikkiruokaa esille blogiin. Sitäkin kun on kovasti pyydetty. Hiljaa hyvää tulee. Ja sanokaa vain, jos tällaisia ei enää haluta mukaan. Muutama kuitnekin tulee vielä, niitä pyydettyjä ja suosittuja postauksia.

Mukavaa päivää!

-Melissa-

Perheen uusin jäsen Nila saapui muutama viikko sitten tyttären kotiin ja nyt on se hetki kun esittelen teille tyttäreni karvaisen tyttären…Niin, minä olen karvaisen otuksen mummi. Nila on siis pikkuruinen tyttökissa ja äitinsä silmäterä. Nuppu ja Söpö eivät vielä päässeet tutustumaan Nilaan mutta pian sekin hetki koittaa. Nupun kanssa tuskin tulee ongelmia mutta Söpö saattaa vetää kunnon flipat. Se kun ei ole kovin sosiaalinen tapaus, eikä hyväksy mitään otusta elämäänsä, ei aina edes Nuppua.

On ihanaa, että perhe kasvaa, vaikkei kuitenkaan ihan perinteisellä tavalla. Ja kyllä, meillä ollaan kokonainen perhe elikoitten kanssa tai lauma. Miten ikinä milloinkin halutaan asia ilmaista. Minulle eläimetkin ovat osa laumaa tai ovat kiinteästi osa perhettä. Varsinkin koirat leimautuu todella voimakkaasti omistajiinsa, että niille uuteen perheeseen joutuminen on erittäin vaikeaa. Eläin ei ole meillä myöskään lelu, vaan elävä olento, johon sitoudutaan sen koko elämän ajaksi.

Perheen uusin jäsen Nila

Nila on valtavan pieni, höpisee paljon mutta hiljaa. Energiaa riitttää ja nauttii olla huomion keskipisteenä. Yhtä hulinaa oli kun käytiin katsomassa uutta tulokasta. Nila sai meiltä lahjaksi kaksi isoa koria, toinen leluja varten ja toinen hoitotarvikkeita varten. Leluja toimme myös muutamia. Nila Tykkää makoilla myös korissa lelujen keskellä, vaikka ei siellä tykkää nukkua. Nukkuu mieluiten tyttöni vieressä. Pikku kaveri jaksoi leikkiä monta tuntia kun siellä käytiin moikkaamassa ja oli heti mukana menossa, eikä arkaillut ollenkaan. Tuli heti tutustumaan.

Virkatut korit

Mitään sen kummempaa ohjetta näihin ei ole. Aloitin taikasilmukalla, sillä sen sai mahdollisimman tiiviiksi keskeltä, eikä jäänyt reikää. Toinen kori on 30cm ja toinen 20cm. Korit on virkattu kiinteillä silmukoilla 6mm koukulla. Tytär valitsi Lilli ontelokuteen, jota löytää Lankamaailmasta. Ei ollut yhtään raskasta virkata näitä ja tuli aika tuhti siitä huolimatta.

Halusin kokeilla myös miten saan käytettyä ihan koko kerän ja siitähän tuli näppärästi nuo kaksi koria sekä lelu, mutta jäljelle jäi pienen pieni palanen ja se mitä siitä vielä tein, kerron huomenna…Kyllä, tää zero waste on minulle tutkimusmatka ja tutustumista myös minuun itseeni…

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Melissa-

Lue myös nämä : Sometauko, Nuppu ja Söpö