Tässä muutama viikko sitten huomasin, että tuo minun ihana yksisarvis huppuhuivini on aika yksinäinen, joten minun oli pakko tarttua koukkuun ja virkata yksinäiselle pikkusiskot. Voitte varmasti kuvitella millainen riemu siitä syntyi kun pikkusiskot hyökkäsivät leikkimään isompansa kanssa. Ei siitä kavion kopseesta ollut tullut loppua ollenkaan. Nukkumaan ei meinattu mennä ollenkaan. Nuppu ja Söpökin jo komentelivat näitä hassuja sisaruksia kun meteli oli sellainen, ettei meidän karvatytöt saaneet edes syödä rauhassa. Onneksi tilanne on nyt hieman rauhoittunut ja yksisarviset osaavat puuhata rauhallisestikkin jo.

Tossut eivät nyt ihan onnistuneet niin kuin ajatuksissani ajattelin. Niistä tuli pikkuisen liian leveät mutta eipä tuo nyt haittaa, sillä niillä tepastellaan kotosalla minkä ehditään. Tärkeintä kuitenkin on se, että näillä voi sipsutella lämpimästi tällä kotosalla. Koska virkkailu ei ole vahvin alani, niin muutoinkin virkkaukseni on vähän sinne päin ja jännitetään, että miltä lopputulos näyttää.  Näistä tuli tossun näköiset ja mahtuvat hyvin jalkaan, joten enempää tästä tekemisestä ei puhuta.
Virkkauksen maailma tulee olemaan hämärä minulle varmasti ikuisesti mutta minkäs teet mutta pääasia on kuitenkin minusta se, että lopputulos on käyttökelpoinen vaikka ei ihan mene niin kuin päässä on miettinyt tai ohje neuvonut. MInulle virkkausohjeet ovat täysin hepreaa, en ymmärrä niitä, enkä tajua miten niillä ohjeilla voidaan mitenkään päästä mihinkään lopputulokseen, kun minä en koskaan pääse, vaan lopputulos näyttää yleensä joltain muulta kuin siltä miltä pitäisi.

Uusi koneeni on saapunut eilen kotiin ja nyt on hyvä aloitella tutustuminen tähän laitteeseen. Vanhan koneen kanssa vielä joutuu taistelemaan ja edelleen toivotaan, että kuvat saataisiin sieltä pelastettua. Minulle siellä olevat kuvat ovat tärkeitä, joten niiden katoaminen tekee suuren aukon sydämeen. Meidän kaikki matkakuvat ovat esimerkiksi siellä vielä, puhumattakaan näistä minun töistäni ja kirppiksistä. Kaikki tulevat postauksien aiheet ovat siellä…Koneessa pitäisi kaikki olla kunnossa, mutta ei ole. Se on aivan somussa. Mutta koitetaan mennä nyt toistaiseksi näiden varassa, jotka oli kamerassa vielä. Muutaman jutun saan hyvin näillä tehtyä. Hyvä, ettei aina ehdi kaikkea tehdä loppuun asti.

Tieni himovirkkaajaksi on alkanut ja oarasta tässä on se, että saa aika näppärästi erilaisia langanjämiä pois nurkista pyörimästä. Minulla on tämä syksy ja talvi ollut todellinen neuloosi, eri sorttisia neuleita on tullut liukuhihnalta, kun yksi tippuu puikolta, toinen alkaa. Nämä kamalat kivutkaan eivät minua hidastaneet, vaan puikkojen nipsutus kuuluu varmasti naapuriin asti.
Tänä talvena minulla on yksi asia noussut suureksi hitiksi ja se on korvat, jokaisessa hatussa pitää olla korvat…Johtuukohan se siitä, että omat korvat eivät oikein pelitä, niin tarvitaan ylimääräisiä korvia? Oli syys sitten todellisuudessa mikä tahansa, niin korvat on pop.

Pinterest on ollut minulla nyt todella kovassa käytössä ja sieltä on löytynyt vaikka mitä hauskoja eläinaiheisia neuleita, niitä on todella helppo soveltaa ja tehdä oman maun mukaisiksi helposti. Monissa on varmasti ohjeetkin olemassa, mutta tämä on ollut kivaa vaihtelua kun katsoo kuvaa ja soveltaa. Varsinkin virkkauksessa, sillä en osaa ottaa ohjeesta ulos mitään kun en ymmärrä niitä ohjeita. Virkkauksen opettelu onkin sujunut hyvin mallikkaasti ja olen jonkin verran tainnut jotain oppiakkin, vaikka itkukin on monasti koittanut tulla. Pinterestin syövereihin kannattaa siis sukeltaa ja kokeilla kaikkea mikä osuu silmiin. Korvia on tulossa lisää vielä blogin sivuille, koska nää on niin hauskoja.

Useasti mäkätetään siitä, että aikuiset kun pukeutuu lapsellisesti, kaipaavat he omaa lapsuutta, jota ei koskaan ollut. Minä taas sanon, että pukeutumisen ei tarvitse olla vakavaa, vaan siinä saa olla mukana huumoria. Se piristää harmaata arkea ja myös harmaata ympäristöä, se piristää itseään. Pukeutumisen kuuluu olla itseään varten, ei muita varten.