Kun elämä on todella hetkistä ja kiireistä, niin kun on vapaapäivä, sitä mielellään ottaa aikaa ihan vain itselleen. Linnottautuu makuuhuoneeseen, ottaa kilkuttimet käteen, laittaa leffan tai sarjan pyörimään ja alkaa tehdä itselleen jotakin kivaa ja suloista. Loppulomasta virkkailin kovasti, tein suloisen pussukan poikani vanhasta neulepaidasta ja sen jälkeen jatkoin samalla kuviolla vähän isompaa kassia. Taisin tosin tehdä tästä vähän liiankin ison, mutta se ei haittaa. Lähinnä ajattelin tätä rantareissuille. Mahtuu hyvin sisälle myös piknik -alusta.
Nyt on virkkaussuunnitelmia paljon, haluan oppia virkkaamaan reunapitsejä, joita voin kiinnitellä vaatteisiin. Näin säästän sievoisen summan, kun langat kirppiksillä on edullisia mutta valmiit pitsit taas eivät. Kyllä, olen vähän pihikin, tai minusta on alkanut tulla pihi ja toki myös kiinnostus uuden tekemiseen ja oppimiseen on kova. Vanhat taidot kunniaan.
Jos haluat nähdä kuvan mekon kokonaan, klikkaa tänne. Jos mekon ompelee jostain toisesta kankaasta, niin siitä tulee helposti syksyinenkin. Sitä tässä olen myös vähän miettinyt, jos tekisi syksyisen version tuosta samaisesta mekosta. Sillä malli on aivan ihana mutta tuo kangas ei.

Tämä työ on tältä osin viimeinen työ, jonka esittelen blogissani. Siis työ, jonka olen kesällä tehnyt. Loput jäävät ensi vuoteen ja ensi kesään, mukana on myös vuoden 2017 kesän vaatteita, joita en ole ehtinyt esitellä täällä ollenkaan. Huomisesta lähtien alan keskittyä syksyn ihaniin tuuliin ja irrottaudun vihdoin kesästä ja annan syksyn halata minua. Metsä tuoksuu jo syksylle ja on aika hyväksyä se, että kesä, upea kesä on takana päin. Hieman haikeutta on ja varmasti palaan tässä lähiaikoina kesän tunnelmiin uudelleen mutta koitetaan silti katsoa syksyyn päin ja löytää siitä hyviä puolia enemmän.

Kengät ostettu Kazimierzista.