Onko mikään niin ihanaa, kuin aloittaa aamu kuppikakulla ja heräillä ihan hitaasti ja rauhallisesti? Villasukat jalassa, rakkaat vierellä. Lueskella ihania vanhoja neulelehtiä ja unelmoida uusista ihanista neuleista. En tiedä mitään niin ihanaa aamua. Mihinkään ei ole kiire, mitään ei ole pakko tehdä, vain kölliä rauhassa ja nauttia olosta. Voin kuulla pakkasen kiukkuisen koputuksen verhojen takana, tunnen miten aurinko kutittaa nenääni ikkunasta. Voin aistia jäämeren hyytävän syleilyn.
Olen onnellinen kun olen omassa kodissa lämpimässä ja miten ihanasti uudet, kauniit villasukkani lämmittävät minua kokonaan ja voin näyttää kieltä inhalle pakkasukolle.

Mieheni osti jokin aika sitten aivan ihanan Kauneimmat villasukat- kirjan ja olen tehnyt nyt ensimmäiset ihanuudet. Jäämeren velho- sukat ovat niin upeat ja niistä huokuu jäämeri, tai ainakin minusta. Jouduin muokkaamaan ohjetta, jotta sopisivat paremmin tällaiselle pikkujalkaiselle ihmiselle. Muutin myös sukkaosan kuviointia, ohjeen kuvio oli jalkaani liian raskas.

Ihanan kuppikakun voi toteuttaa niistä tarvikkeista mitä sattuu kaapissa sillä hetkellä olemaan, ei tarvitse sitä varten kauppaan lähteä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kaapissa on vähintään jauhoja, kaakaota ja voita. Muuta ei tarvita. Välillä voi aloittaa päivän eri tavalla kuin normaalisti. Tänä hiihtolomalla ei olla tehty mitään normaalisti. Tai siltä ainakin tuntuu.

Talvella ei ole mikään niin ihanaa kuin pukea päälleen lämmin villapaita ja villasukat. Kääriytyä pehmeisiin neuleisiin päästä varpaisiin. Lämmittää ihanaa kaakaota ja katsella lumisadetta ikkunan takana. Toki nyt on ollut ihania ulkoilu kelejäkin ja villaneuleet lämmittää kivasti silloinkin. Tällaisilla keleillä en pysty itse ollenkaan liikkumaan ilman villasukkia. Vaikka en montaa paria neulo vuodessa, niin niitä tulee käytettyä paljon. Tosin, kuten viime postauksessa näitte niin nyt on aika villasukkakausi käynnissä. Sukkaa pukkaa minkä ehtii ja saa miettiä, että mistä aikaa hommaan.